Harvoin on tuoretta Suomen ennätysmiestä ottanut niin päähän kuin juuri 213 senttiä ylittänyttä korkeushyppääjää Reijo Vähälää Turussa 29. syyskuuta 1968.
Tästä korkeudesta Vähälä olisi palkittu olympiamatkalla Mexico Cityyn – jos hän olisi ylittänyt sen hieman aiemmin.
– Juuri tuona päivänä lähti olympialento Suomesta, Vähälä muisteli tiistaina.
Reijo Vähälä otti vuonna 1969 Ateenassa komean EM-hopean.
Mexico Cityn yleisurheilukilpailut muistetaan ennen kaikkea kahdesta asiasta: 200 metrin amerikkalaismitalistien Musta nyrkki -tervehdyksestä ja Bob Beamonin pöyristyttävistä ME-peijaisista pituushyppypaikalla.
Vähälä himoitsi olympiamatkaa menestyäkseen itse, ja nähdäkseen jotain vallankumouksellista. Lajimaailma oli alkanut kohista 1967 USA:n Richard ”Dick” Fosburysta.
Lue lisää: Urheilulegenda Dick Fosbury on kuollut
Parikymppinen korkeushyppääjä oli kaikesta pilkasta piittaamatta jatkanut sinnikkäästi oman innovaationsa – aluksi Fosbury-floppina ja sittemmin floppaustekniikkana – kehittämistä. Kaudella 1968 hän kaikkien silloisten todennäköisyyksien vastaisesti oli onnistunut hilaamaan ennätyksensä yli 220:n.
Neuvostoliittolainen Valeri Brumel kierähtäjä, jonka ME-tulosta 228 Dick Fosbury ei koskaan hätyytellyt.
Siinä missä 1960-luvulla dominoineella kierähdystekniikalla hyppääjä heilautti ponnistavan jalkansa kohti rimaa, floppaaja ponnisti riman päälle selkä edellä. Huippu-urheilun maailma -kirja (WSOY, 1978) kertoo portaita takaperin kapuavasta, suorastaan hulluna pidetystä urheilijasta, joka perusteli vallankumoustyötään näin:
– Miehen kehossa on kaksi ulkonevaa osaa, molemmat etupuolella. Toinen on nenä, ja jos ette tiedä, mikä toinen on, se on teidän häpeänne. Voitan pari tuumaa, jos ylitän riman selkä edellä.
Ja vielä: Yleisurheilulegenda paljasti: Fidel Castron hallinto vei suuren osan ME-bonuksesta
Vähälä muistelee, miten suurta kiimaa ja uteliaisuutta USA:sta kantautuneet huhut ja satunnaiset lehtijutut synnyttivät korkeusperheessä.
– Elävää kuva ei ollut, vain tekstiä ja erilaisia kuvasarjoja. Kun ensimmäistä kertaa luin tästä tekniikasta, se tuntui uskomattomalta, mutta niin vain hän muutti lajin ja korkeushyppääjän ideaalityypin.
Suomen aikaa yöllä 20. lokakuuta 1968 Vähälä katseli Jyväskylässä kaverinsa mustavalko-tv:stä, miten Fosbury voitti olympiakultaa ennätyksekseen jääneellä tuloksella 224. Se oli neljä senttiä vähemmän kuin monien yhä kaikkien aikojen hyppääjäksi katsoman Valeri Brumelin ME-kierähdys.
Naisten maailmanennätyksen haltija on bulgarialainen Stefka Kostadinova.
Juuri 76 vuotta täyttänyt Fosbury nukahti ikiuneen sunnuntaina Utahin Salt Lake Cityssä, jossa ponnistusvoiman perinteet jatkuvat komeina – esimerkiksi Jazzin koripallotähden Lauri Markkasen hahmossa.
Olympiakultaa on viimeksi voitettu kierähtämällä 1976, EM-kultaa 1978 ja MM-kultaa ei koskaan. Fosbury kuuluu pieneen urheilijajoukkoon, joka on maalannut urheiluhistoriaa näin leveällä nimikkopensselillä. Suomalaisille tutuissa lajeissa samaan pystyi mäkihypyn V-tyylin isäksi kanonisoitu ruotsalainen Jan Boklöv. Kuulantyönnössä ylivoimaiseksi nousseen pyörähdystyylin neuvostokehittelijän, Aleksandr Baryshnikovin, ylle taas on leijunut kerros unohduksen pölyä.
Ja vielä: Kommentti: Minne katosi kierähdys?
Aivan heti Fosbury-flop ei lyönyt itseään globaalissa urheilumuodossa läpi. Kun Vähälä 1969 Ateenassa hyppäsi uransa kruunuksi kierähtämällä EM-hopeaa, vasta kilpailun viidenneksi paras mies oli floppaaja.
Suomessa hyppääjät eivät heti syöksyneet kokeilemaan uutta, kiehtovaa innovaatiota. Syy oli kovin raadollinen:
– Vaahtomuovisia alastulopatjoja oli tosi vähän. Jos floppaamista olisi treenannut sahanpuruihin, hengenvaarahan siinä olisi ollut kyseessä, Vähälä muistelee.
Vaikka floppaus on nykyään ainoa hyppytekniikka, lajinostalgikko ei voi olla miettimättä, missä kierähdyksen rajat olisivat kulkeneet. DDR:n Rosemarie Ackermann hyppäsi ikuiseksi jääneen naisten kierähdys-ME:n 200, yhdeksän senttiä vähemmän kuin nyky-ME.
Neuvostoliiton Vladimir Jashtshenkon 235 taas on vain 10 senttiä vähemmän kuin ME-tulos 245. Mitä jos tekniikat olisivat saaneet kukoistaa rinnakkain?
Ja vielä:
Yleisurheilutietäjien klassikkoknoppeihin kuuluu: milloin yleisurheilun olympiakultaa on viimeksi voitettu kierähtämällä korkeushypyssä? Vastaus on Soul 1988. Itäsaksalainen kymmenottelija Christian Schenk oli kierähtäjä.