Wilma Murto sai parhaan mahdollisen lähdön tulevaan ulkokauteen, kun hän voitti lauantaina toisen peräkkäisen Euroopan mestaruutensa seiväshypyssä.
Viime kesänä Murto voitti EM-kultaa ulkoradalla Münchenissä Suomen ennätystuloksella 485. Lauantaina hän taivutti Istanbulissa Euroopan mestaruuden hallissa tuloksella 480. Se on Suomen paras hallitulos kautta aikojen.
Vuoden 1998 jälkeen kansainvälisen yleisurheiluliiton säännöissä ei ole ollut erillistä ulkoratojen maailmanennätystä, vaan lajin maailmanennätys on paras ulko- tai sisäradoille tehty tulos.
Murto on ensimmäinen suomalainen, joka on voittanut Euroopan mestaruuden ulkona ja sisällä.
– Kuta kuinkin niin sen piti mennäkin. Tiesin, että Wilma on vähän paremmassa kunnossa kuin kesällä. Seiväshypyssä se ei tosin aina mene niin, vaikka olisi kuinka hyvässä kunnossa tahansa. Se on herkkä laji, Murron valmentaja Jarno Koivunen sanoo puhelimitse Istanbulista.
– Emme ole tehneet harjoitteluun radikaaleja muutoksia. Wilman hyppypuoli ja fysiikka ovat menneet eteenpäin.
Murto lähti kotimatkalle Suomeen pian sunnuntaiaamun palkintojenjaon jälkeen. Koivusella oli paluulippu vasta maanantaille.
Miesten seiväshypyn finaali on Istanbulissa sunnuntai-iltana. Urho Kujanpää ei päässyt karsinnasta seiväsfinaaliin. EM-halleissa Koivusen tehtäviin kuului myös Kujanpään valmistamisen kisaan.
Murto hyppäsi lauantai-illan finaalissa varmasti. Hän ylitti voittotuloksen 480 ensimmäisellään. Se ratkaisi kullan, kun Slovenian Tina Sutej ei pystynyt samaan.
Murto pudotti kerran korkeudesta 485, mutta nostatti riman korkeuteen 491, josta hänellä oli kaksi yritystä.
Korkeus 491 olisi ollut kisaennätys ja kurkistus yli seuraavan kymmenluvun. Nyt EM-hallien kisaennätys on vielä 490. Se on venäläisen Jelena Isinbajevan nimissä.
– Olihan se vinha tunne kokeilla samoja korkeuksia, joihin Isinbajeva on aikoinaan pystynyt, Murto sanoi.
EM-finaalissa Murto käytti vanhoja 460-senttisiä seipäitä. Korkeuteen 491 hän vaihtoi tuosta seiväspakasta jäykimmän välineen.
– Wilma ei oikein saanut osumaan sillä seipäällä, Koivunen sanoo.
Hallikauden aikana Murto kokeili kilpailuissa uusia 475-senttisiä seipäitä, joilla hän ylitti parhaimmillaan Pariisissa 464. EM-halleissa haluttiin pelata varman päälle.
– Uusilla seipäillä hyppääminen ei ollut tarpeeksi varmaa, mikä on edellytys, että pärjää arvokisoissa. Pitkiä seipäitä ei voi käyttää harjoituksissakaan, joihin on eri seipäät.
Hyppyjensä välissä Murto merkitsi tarkasti vihkoon, millaisella seipäällä hän hyppäsi. Yksi Murron esikuvista ja kilpakumppaneista britti Holly Bradshaw käyttää samaa keinoa.
– Se on hyvä tapa katsoa taaksepäin ja antaa varmuuden, millä seipäällä kannattaa hypätä, Koivunen sanoo.
Wilma Murto ja Jarno Koivunen leikkasivat mitalikakkua viime kesänä EM-kisoissa Münchenissä. Murron manageri Tero Heiska odotti vuoroaan.
Viikon loman jälkeen Murto aloittaa harjoittelun kesäkauteen. Kaksinkertaisena Euroopan mestarina Murto saa kutsun kesän Timanttiliigan, jossa naisten seiväshyppy kuuluu kisaohjelmaan.
Ensimmäinen timanttikisa on 5. toukokuuta Dohassa. Koivusen mukaan muista Timanttiliigan kisoista ei ole vielä päätetty.
– Mennään kisa kerrallaan ja mietitään kesän ohjelmaan myöhemmin. Selvää on, että Timanttiliigassa on parhaat ja kovimmat kisat. Ne kehittävät eniten.
Kevään ulkomaan leirien sijaan Murto viihtyy kotimaisemissaan Turussa, jossa hän valmistautuu kesäkauteen.
– Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, vaan palata sorvin ääreen tutussa paikassa ja elää yksinkertaista normaalia elämää, Koivunen sanoo.
Elokuun lopulla Murto tavoittelee menestystä MM-kisoissa Budapestissa. Viime kesänä hän oli MM-kilpailuissa Eugenessa kuudes tuloksella 460.
Koivunen luottaa, että Murron hyppy kantaa myös kesällä.
– Jos menee hyvin, tuloksella 480–485 saa yleensä mitalin. Se riippuu tietysti siitä, miten muut hyppäävät.
