– En minä siitä nauttinut. Olisin ollut paljon mieluummin kotona, mutta kun Suomessa on tällainen systeemi, että se on pakko käydä, niin ei sille oikein mitään voi, keskimatkojen juoksijalupaus Santtu Heikkinen, 20, sanoo ja tekee inttikokemuksensa peruskuvan kerrasta selväksi.
Suomalaisen urheilun ikuisuusaihe eli varusmiespalveluksen ja urheilu-uran yhdistäminen otti taas kovia kierroksia tammikuussa, kun keihäänheiton alle 20-vuotiaiden maailmanmestari Janne Läspä latasi suorat sanat inttiajastaan.
– En ole moneen vuoteen ollut näin kipeänä ja useasti. On tämä kyllä semmoinen paikka, saatana, ettei tänne ihminen halua, Läspä jyrähti tuolloin.
Heikkinen suoritti oman palveluksensa syksystä 2021 kevääseen 2022. Hänen näkemyksensä armeija-ajan ongelmista ei ole aivan yhtä suorasukainen kuin Läspän vastaava.
– Tietenkin lajista riippuu tosi paljon, että kuinka helposti intin pystyy suorittamaan, mutta ei se minun uraani haitannut. Siihen asennoitui vaan, että puolen vuoden aikana ei tule välttämättä kehitystä ja saattaa tulla vähän takapakkia, Heikkinen pyörittelee.
– Toisaalta ymmärrän Läspää, ei se urheilijalle ole paras paikka. Mutta se on Suomessa vaan pakko käydä, ei voi mitään.
Sitä faktaa Heikkinen ei kuitenkaan peittele, että hänen kuntonsa oli armeija-ajan päätteeksi heikompi kuin sen alussa.
– Olin syksyn intissä kiinni tosi paljon. Kyllähän minun kuntoni siinä heikkeni. Cooperissa juoksin 3 900 metriä, mikä on aika kaukana tasostani.
Inttiarjen keskellä on väistämätöntä, että huippu-urheilijan perusrytmistä on pakko joustaa.
– Tietenkin siinä on omat rasituksensa, kun ollaan metsässä ja kasarmillakin on kaiken maailman harjoituksia. Ei siellä pysty samalla tavalla harjoittelemaan. Treenimäärät on pienempiä. Se näkyy suoraan kunnossa, Heikkinen kuvailee.
– Kyllähän se tietenkin vaikuttaa. Viime vuonna hallikausi meni sen takia vähän pilalle, kun syksyllä ei tullut niin paljon harjoittelua. Kevään ja talven kun pystyi harjoittelemaan, niin kesän kisakausi meni ihan hyvin.
Heikkinen hoiti palveluksensa loppuun asenteella, joka lienee monelle oman inttinsä käyneelle tuttu.
– Ajattelin, että ollaan nyt, onneksi pääsee kohta pois.
– Siinä mielessä säästyin, että minulle ei tullut intissä mitään loukkaantumisia, mitä monilla on ollut. Se olisi se pahin, mitä sieltä voisi tulla. Kyllä se vähän toki aiheuttaa.
Sunnuntaina Myllypuron Liikuntamyllyssä Heikkinen pokkasi uransa ensimmäisen henkilökohtaisen aikuisten SM-kullan, kun 3 000 metrin matkan suuri ennakkosuosikki nautiskeli helpohkoon voittoon ajalla 8.22,06. Lauantaina Heikkinen otti 1 500 metriltä hopeaa Joonas Rinteen takana.
Ensi kesälle Heikkisellä on jo selkeä ja kova tavoite, nimittäin siirtää 1 500 metrin ikivanha SE-tulos 3.36,3 historiaan. Ennätystä jakavat Pekka Vasala (1972) ja Antti Loikkanen (1980).
– Hallikauden perusteella olen juuri siinä aikataulussa. Neljä sekuntia on ihan hyvin otettavissa hallikauden ja kisakauden välillä. Se on se iso tavoite.
