Jockgrim
Euroopan mestari Wilma Murto palasi seipään varteen tiistai-iltana eteläsaksalaisessa Jockgrimin pikkukylässä. Olutpöytien ja makkaran tuoksun piirittämällä seiväsradalla suomalainen sai suurimmat aplodit perinnetapahtuman innokkaalta yleisöltä. Ja hyppykin kulki ihan mukavasti, tulokseksi tuli tällä kertaa 461.
– Kisaan lähdin avoimin mielin, koska tässä on ollut aikamoiset kuusi päivää. Todettiin, ettei odoteta mitään mutta yritän vain päästä aina seuraavasta rimasta yli, aurinkoisesti hymyilevä Murto kertoi Ilta-Sanomille kilpailun jälkeen.
24-vuotiaan viime päivät ovat kuluneet hulinassa ja samalla hän on yrittänyt prosessoida Euroopan mestaruutta sekä huipputulosta, uutta Suomen ennätystä 485.
– Olen ehkä pystynyt kuvittelemaan, että aikamoinen mylly tulee, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa, ei siihen pystynyt varautumaan. Se pitää vain ottaa vastaan ja koettaa pärjätä, hän sanoi päätään pyöritellen.
Huomionosoituksia on riittänyt, myös todella erityisiä.
– Presidentin Sauli Niinistön kirje on siististi muovitaskussa matkalaukussa. Se pääsee varmasti johonkin kehykseen kotiin. Ja saan välinevalmistajalta pienen pätkän sitä rimaa, jonka ylitin. Se löytää jonkun paraatipaikan vielä, Murto kertoi.
– Ylipäätään se viestien määrä on ollut ihan järjetön! Kaikki ne tarinat, missä on katsottu ja miltä se tuntui ja kuinka kauan ihmiset ovat jo seuranneet minunkin tekemisiäni. Uskomatonta!
Saksassa asuva suomalaisfani toi Wilma Murrolle suklaata lahjaksi.
Murto oli lennossa Saksassa.
Murrolla oli hauska kilpailupäivä.
Samalla kun Murto on saanut nauttia viesteistä, kehuista, juhlista ja kunnianosoituksista, hän on yrittänyt pitää tasapainoa myös sen ajatuksen kanssa, että kausi on vielä kesken. Jockgrimin lämminhenkisen tapahtuman jälkeen edessä on perjantaina Lausannessa Timanttiliigan osakilpailu ja ensi viikolla Ruotsi-ottelu. Myöhemmin syksyllä kenties vielä Timanttiliigan finaali ja pienempi kilpailu taas Saksassa.
– Pari ekaa päivää todettiin, että mennään, minne mennään. Ei tarvitse murehtia, vaan ottaa vastaan mitä kaikkea tulee. Se on kuitenkin vain muutama päivä. On turha taistella vastaan ja syödä pelkkää parsakaalia.
Niin, apropos parsakaali. Murto haluaa ottaa kaiken hulinan keskellä kantaa myös tärkeään teemaan: urheilijoiden ulkonäköpaineisiin.
– Ongelma on se, kuinka paljon urheilijoiden keskuudessa on syömisen ongelmia ja syömishäiriöitä. Se on järkyttävä prosentti. Ja sitten näistä urheilijoista puhuvat ihmiset, joille ruokasuhde on tosi suoraviivainen, tyyliin, että syödään kun on nälkä ja jos halutaan pudottaa painoa, syödään vähän vähemmän – ei se ole niin yksinkertaista juuri kenellekään, Murto huomautti.
Paino tai ulkonäkö ovat hänestä täysin väärät ja vaaralliset mittarit.
– Kun minun painoa on ruvettu kommentoimaan ekan kerran, se oli silloin, kun kasvoin lapsen kehosta eteenpäin. ”Nyt se on vähän paksu”. Mitäpä mä voin sille, että kasvoin aikuiseksi? Pitää olla tarkkana, sillä tietyt lauseet voivat jäädä urheilijoille takaraivoon kytemään.
– Eihän ulkonäöllä ole väliä. Meidän lajissa voiman suhde painoon vaikuttaa ihan suoraan, se on selvä, muttei kyse ole ulkonäöstä. Minä esimerkiksi painan nyt ihan yhtä paljon kuin viime vuonna. Kyse on enemmän siitä, että kun urheilija tekee sellaisia asioita, jotka tukevat suoritusta, ravitsee kroppaansa oikein ja on sinut itsensä kanssa, se johtaa siihen, että urheilija näyttää tietynlaiselta, hyppääjä selitti.
Lue lisää: Suomalaispomo raivoissaan: EM-sensaatio Wilma Murron edellä komeilee kisoista suljettu venäläinen
Lue lisää: Kommentti: Yleisurheilun EM-kisat opettivat yhden asian naisista
Lue lisää: Mieletön München! Suomen yleisurheilussa ei ole nähty vastaavaa loistoa vuosikymmeniin
Tiistai-iltana Jockgrimissa Murto näytti ennen kaikkea onnelliselta, vapautuneelta. Kuvanpyytäjiä riitti ja myös Mirja, kylässä vuosikymmeniä asunut suomalaisrouva, saapui rutistamaan hyppääjää.
– Siitä päätellen, että Jockgrimin kaupassa minulle jo moikattiin muutaman kerran, saa nähdä miten käy Kupittaan cittarissa. Vähän ehkä hirvittää, mitä tästä tulee. Innolla ja pienellä kauhulla odotan Suomeen paluuta, Murto naurahti.
Seiväshyppy on laji, jossa palasten on osuttava tarkasti yhteen ja sama tilanne on nyt muutenkin Murron arjessa. On löydettävä balanssi työnteon ja työn hedelmistä nauttimisen kesken.
Tiistai-illan kisan saksalaiskuuluttaja ennakoi jo, että Murto olisi seuraava viiden metrin haamurajan ylittävä naishyppääjä.
– En ymmärrä saksaa, mutta ymmärsin, kun selostaja sanoi "viisi metriä", ja mietin, että jahas, mitäs nyt puhutaan. Kyllähän se hienolta tuntuu, että hän sellaista ennustaa. Ei se ole kuitenkaan ihan niin suoraviivaista, että nyt kun menee hyvin, niin seuraavaksi hypätään viisi metriä, Murto pohtii.
– Täytyy katsoa vähän taaksepäin, mitä on tehty oikein ja palata perusjuttuihin, että kokonaisuus pysyy kasassa, jotta voi jatkossa tähdätä sinne viiteen metriin. Ei mun mielipiteeni ole silti muuttunut. Olen joskus sanonut, että kyllä sen joskus hyppään ja olen yhä sitä mieltä.
