Nooralotta Neziri pisti elämänsä uusiksi - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Nooralotta Neziri pisti elämänsä uusiksi – nyt hän asuu Airbnb:ssä Itävallassa ja lähtee kahdeksi kuukaudeksi ”täydelliseen paikkaan”

Nooralotta Neziri on harjoitellut syksyn huipputiimissä Itävallassa. Nyt aituritähti on käymässä kotonaan Jyväskylässä. Hän uskoo, että uran parhaat juoksut ovat vasta edessä.

– Tavoite on vielä juosta paljon kovempaa kuin olen tähän mennessä juossut, Nooralotta Neziri sanoo.


21.11. 8:00

Jyväskylä

Jyväskylän Kenttäurheilijoiden nuoret aitajuoksukoululaiset hymyilevät kilvan ohjaajansa kanssa. Tunnelma Hipposhallissa on rento ja iloinen, kun Suomen kirkkaimpiin yleisurheilutähtiin lukeutuva aitajuoksija Nooralotta Neziri opastaa noin viittätoista JKU:n 10–14-vuotiasta aiturinalkua.

Neziri ohjaa nuoria lempeällä ja asiantuntevalla otteella. Hän ottaa luontevasti kontaktin lapsiin, jotka seuraavat herkeämättä esikuvansa sanomisia ja tekemisiä. Neziri itse vähättelee tekemistään sanomalla olevansa ”vain” antamassa vinkkejä ja tsemppaamassa lapsia – mikä ei ole lainkaan vähäinen rooli.

– Koulutetut ohjaajat vetävät varsinaisen treenin. Eihän minulla ole osaamista lasten ohjaamiseen, Neziri sanoi viime tiistain tapahtuman jälkeen.

Väärin. Osaamista selvästi on, vaikkei koulutusta olekaan. Ainakaan vielä.

– Nämä ovat kivoja ja erilaisia tapahtumia. Muistan itse, miten iso merkitys sillä oli, kun pääsin tapaamaan vaikka Susanna Kalluria (ruotsalainen ex-aitajuoksija). Jos pystyn nyt itse olemaan esikuvana, teen sen mielelläni.

– On myös kivaa, kun näkee lapsissa lahjakkuutta. Kaikkihan ovat hyviä, mutta välillä näkee sellaisia pilkahduksia, että vau, tuosta lapsestahan voisi tulla tosi hyvä aituri, Neziri sanoo.

Aitakoululaiset eivät olleet vähään aikaan idoliaan nähneetkään. Neziri, 29, on harjoitellut syksyn Itävallassa huippuvalmentaja Philipp Unfriedin nimekkäässä ryhmässä. Nyt Neziri on käymässä Suomen-kodissaan Jyväskylässä noin kahden viikon ajan.

– Kiva päästä välillä nukkumaan omaan sänkyyn. Itävallassa olemme asuneet (avopuoliso Ville-Matti Rantalan kanssa) Airbnb-majoituksessa. Mutta on totuttava asumiseen erilaisissa oloissa, Neziri sanoo.

Jos pystyn nyt itse olemaan esikuvana, teen sen mielelläni.

Suomesta hän lähtee viikon päästä suoraan Etelä-Afrikan Stellenboschiin leirille harjoitusryhmänsä kanssa. Etelä-Afrikassa vierähtävät joulu- ja tammikuu, mutta jouluna Neziri käy Suomessa.

– Olen rakastanut Teneriffaa, mutta moni on sanonut, että Etelä-Afrikka on vielä parempi, suorastaan täydellinen paikka. Minulla on leiristä tosi kovat odotukset, hän sanoo.

Sankt Pöltenin Olympiazentrumissa harjoittelevaan ryhmään kuuluvat pika-aitureista Nezirin lisäksi Tokion olympialaisissa pronssia voittanut jamaikalainen Megan Tapper ja itävaltalainen Karim Strametz. Ryhmässä ovat myös Tokiossa kahdeksanneksi sijoittunut seitsenottelija Ivona Dadic sekä pikajuoksijat Magdalena Lindner, Ina Huemer ja vasta 16-vuotias Moyo Bardi. Harjoitusoloja Neziri vertaa Kuortaneen urheiluopistoon.

– Tähän asti olemme pystyneet harjoittelemaan paljon ulkona. Sisällä siellä ei ole kuin 60 metrin juoksusuora, mutta noin 130-metrinen suora on valmistumassa. Olot ovat hyvät, vaikkeivät täydelliset. Mutta olen oppinut, että ympäristön ei tarvitse olla ihan priimaa, ja harjoittelua pystyy mukauttamaan yllättävänkin paljon olosuhteisiin, Neziri sanoo.

Itävallassa Nezirin harjoitusrytmi on mennyt aivan uusiksi. Suurin ero aiempaan on se, että päivän kaksi harjoitusta tehdään peräkkäin.

– Yleensä ensin on juoksutreeni ja sen päälle puntti. Tälle rytmille on kaksi perustetta. Tässä pystyy tekemään molemmat treenit tavallaan samoilla lämmöillä. Ja kun treenit alkavat aamukymmeneltä ja kestävät pisimmillään neljä-viisi tuntia, ollaan jo kolmelta iltapäivällä valmiita. Palautumisaika ennen seuraavaa treeniä on pidempi kuin jos toinen treeni olisi illalla, Neziri selittää.

Minulla on leiristä tosi kovat odotukset.

Tällä päivärytmillä edetään kolmen viikon jaksoissa, joista kaksi ja puoli viikkoa mennään kovaa. Sen jälkeen on neljä päivää vapaata.

– Tosin rytmi varmaan muuttuu kohti kisakautta mentäessä, koska silloin ei voi pitää monen päivän vapaita. Ja nytkin joukossa on vain yhden treenin päiviä, Neziri huomauttaa.

Neziri on ehtinyt olla Itävallassa kuusi viikkoa eli kaksi tällaista jaksoa.

– En osaa verrata, onko tämä parempi tai huonompi kuin aiempi rytmi. Eniten pidän tätä tottumiskysymyksenä. Aluksi tuntui oudolta, että miten jaksan tehdä puntin juoksutreenin päälle. Kun rytmiin tottui, homma alkoi rullata hyvin, hän kertoo.

Myös harjoitusten sisältöön on tullut muutosta.

– Sellainen hitaasti tekeminen, niin sanottu määristreeni, on vähentynyt. Olin tottunut tekemään esimerkiksi 200 metrin vetoja noin 36 sekuntiin, eli rennon kovaa juoksua. Nyt näiden määräintervallien vauhdit ovat selkeästi kovempia. Ollaan vähän siinä rajoilla, pitääkö puhua määrä- vai tehointervalleista. Nyt aiempi treenini on tavallaan kovan vetotreenin alkuverryttely, hän vertaa.

Usein harjoitusohjelman radikaali muutos voi aiheuttaa urheilijalle ongelmia, kun kroppa ei ole tottunut kovempiin määriin ja tehoihin. Nezirin mukaan hänelle tätä ongelmaa ei pitäisi tulla.

– Olen tottunut treenaamaan määrällisesti aika paljon. Minua on juoksutettu nuorena tosi paljon ja on rakennettu tosi hyvää juoksupohjaa, myös viime vuosina Petterin (Jouste) valmennuksessa. Siksi olen sopeutunut hyvin tuohon, että harjoitellaan kovilla tehoilla. Kropassa on ollut hyvä fiilis. Testejä ei ole vielä tehty, mutta jos on terävä ja terve fiilis, se kertoo jo jotain, Neziri sanoo.

Niin, se terveys. Neziri oli viime talvikaudella elämänsä kunnossa ja paransi kahteen otteeseen 60 metrin aitojen Suomen ennätystä lukemiin 7,91. EM-hallikisoissa hän jäi katkerasti neljänneksi sadasosan erolla pronssiin.

Toukokuun puolivälissä Nezirillä diagnosoitiin rasitusmurtuma alaselässä. Kesäkuun lopussa hän kilpaili Vaasassa ja kellotti lupauksia herätelleen ajan 13,11. Hän elätteli vielä mielessään toiveita Tokion olympialaisista, mutta kroppa päätti toisin.

Heinäkuun alussa hänen takareiteensä tuli pieni revähdys ja hän joutui raskain mielin kuoppaamaan Tokio-unelmansa. Neziri kuvaili tapahtunutta uransa suurimmaksi takaiskuksi, mutta näkee nyt asian jo eri perspektiivistä.

– Se selkävamma oli vähän pelottavakin. Varsinkin henkinen kuorma oli niin suuri, että se rasitti myös fyysisesti. Uskon, että sen kuorman alla kroppa vaan laittoi pelin poikki. Se takareiden revähtymä ei ollut paha, mutta silti olisi ollut iso mahdollisuus rikkoa itsensä pahasti Tokiossa. Päätin, etten halunnut enää pitkittää paranemista ja aiheuttaa itselleni lisää mielipahaa, hän kertoo.

Hänen mukaansa ainakin vanhat vammat on nyt selätetty.

– Nyt kaikki on hyvin, mutta enää en pidä terveenä pysymistä itsestään selvänä.

Tavoite on vielä juosta paljon kovempaa kuin olen tähän mennessä juossut.

Nooralotta Neziri vauhdissa Ruotsi-ottelussa syksyllä 2020.

Sikäli kun kaikki jatkuu suotuisissa merkeissä, Neziri aikoo olla kesällä kovassa iskussa. Tulevana kesänä käydään niin EM- kuin MM-kilpailut.

– Berliinin EM-kisoissa 2018 jäin tuhannesosilla ulos finaalista, ja viime talvena EM-hallimitali jäi sadasosan päähän. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, mikä on tavoitteeni EM-kisoissa. Kovasti toivoisin huippupäivää arvokisoihin, ja että sadasosat kääntyisivät mitalitaistossa omalle puolelleni, Neziri miettii.

– EM-hallien jälkeen tiedän mitalin olevan realismia. Mutta se vaatii terveitä päiviä. Toki pärjään mielelläni MM-kisoissakin, mutta EM-kisoista on turvallisempi puhua, ettei lähde ihan laukalle, hän naurahtaa.

Ja edelleen Neziri haaveilee myös olympialaisista. Pariisin 2024 kisojen aikaan hän on vasta 31-vuotias. Hänen ulkorataennätyksensä 12,81 on kesältä 2016, ja juoksijalla on kova halu höylätä siitä osia pois.

– Toivon ja uskon, että nykyinen valmennus toimii ja saan olla kolme vuotta samassa valmennuksessa. Tavoite on vielä juosta paljon kovempaa kuin olen tähän mennessä juossut.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?