Tukholmassa työskentelevä ”tossuprofessori” voi hylätä yleisurheilun ME-tuloksen - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Tämä mies voi hylätä hurjat ME-tulokset – Ruotsissa työskentelevä professori kertoo nyt kohutuista kengistä: ”Näkee jo paljaalla silmällä”

Toni Arndtin vastuulla on tarkistaa, ovatko ME-piikkarit sääntöjen mukaiset. Australialainen professori ei pidä suunnasta, johon teknologia on juoksu-urheilua viemässä.

Professori Toni Arndt sai työpöydälleen Tukholmaan Tokion olympiakisoista viidet piikkarit, joista yhdet kuuluivat 400 metrin aitojen olympiavoittajalle Karsten Warholmille.

1.9. 6:16

Australialainen liikuntatieteiden tohtori Toni Arndt oli 2019 seminaarimatkalla Shanghaissa, kun World Athleticsin terveysturvallisuudesta vastaava johtaja Stephane Bermon lähestyi häntä. Kansainvälisen yleisurheilun kattojärjestöllä oli hätä kädessä.

Räjähdysmäisesti lisääntyneen, hiilikuitulevyillä varustettujen evoluutiojalkineiden käytön kontrolli oli lähdössä käsistä. Järjestö pyysi tieteellisen uransa aikana tossujen ja piikkareiden valmistusteknologiaan ja ominaisuuksiin syvällisesti perehtynyttä Arndtia ottamaan vastuulleen jalkineiden sääntöjenmukaisuuden tarkistuksen.

Lue lisää: Eliud Kipchoge juoksi maratonin alle kahden tunnin – yksityiskohta historiallisessa suorituksessa loksautti leuat: ”Yli-inhimillistä”

– World Athletics oli asian kanssa aluksi yhtä hämmentynyt kuin kaikki muutkin, biomekaniikasta väitellyt Arndt kertoo Ilta-Sanomien haastattelussa.

Vieterikengistä alettiin puhua toden teolla, kun maratonin ME-mies ja kaksinkertainen olympiavoittaja Eliud Kipchoge juoksi vuonna 2019 Wienissä epävirallisessa ME-kokeessa ensimmäisenä 42 195 metriä alle kahden tunnin.

Tukholman liikuntatieteellisen korkeakoulun professori suostui tehtävään, jonka tiesi vaikeaksi. Evoluutiojalkineiden – joita on kutsuttu myös vieterijalkineiksi – ominaisuuksiin kuuluu, että ne pystyvät hiilikuitulevyn avulla varastoimaan ratakontaktin luovuttamaa energiaa urheilijan käyttöön.

– Puheenaihe räjähti, kun Eliud Kipchoge alitti kaksi tuntia maratonin epävirallisessa ME-kokeessa Wienissä 2019 vieterikengillä. Mutta uuden teknologian tuotteita käytettiin runsaasti jo Rion olympiakisoissa 2016, Arndt sanoo.

Lue lisää: Tällaiset kengät ovat Tokion ennätys­­tehtailun taustalla – ME-mies Warholmilta ristiriitaisia lausuntoja: ”Jos pohjaan laittaa trampoliinin, se on hevonpaskaa”

Aluksi hänen työpaikalleen Tukholman Östermalmille tuli erittäin runsaasti jalkineita, mutta tilanne oli mennä hallitsemattomaksi ja työkuorma kohtuuttomaksi. Nykyään Arndt tarkistaa jalkineiden säännönmukaisuuden vain maailmanennätysten jälkeen.

– Tokion olympiakisoista sain siis viidet piikkarit: Karsten Warholmin, Rai Benjaminin, Sydney McLaughlinin, Dalilah Muhammadin ja Yulimar Rojasin.

Warholm ja McLaughlin rikkoivat pitkien aitojen ME:n, Rojas kolmiloikan. Pitkien aitojen hopeamitalistien eli Benjaminin ja Muhammadin tossut saapuivat Tukholman Östermalmille, koska hekin rikkoivat entisen maailmanennätyksen Tokiossa. Jos kävisi niin, että voittajien dopingnäytteistä löytyisi myöhemmin jotain raskauttavaa, ME:t siirtyisivät hopeamitalisteille, siksi tarkistus.

Lue lisää: Suomalaissprintteri hankki kohutut vieteripiikkarit – eron huomasi heti: ”Kuin leijuisi radalla”

Olympiajalkineiden toimittaminen Ruotsiin ei pilannut urheilijoiden loppukautta, sillä valmistajat toimittavat urheilijoille tyypillisesti useita kisapareja. Esimerkiksi Warholmilta tuli Tukholmaan nyt jo toinen pari, sillä norjalainen juoksi ME:n myös Oslon Bislettillä aiemmin kesällä.

Sekä 400 metrin aitojen hopeamitalistin Dalilah Muhammadin (vas.) että voittaja Sydney McLaughlinin kisajalkineet lähtivät Tokiosta Tukholmaan professori Toni Arndtin syyniin. Kumpikin juoksi alle entisen ME-ajan.

Stadioneilla käytettävien jalkineiden tarkistus ei ole Arndtin mukaan kovin monimutkaista.

– Niistä näkee paljon jo paljaalla silmällä, eikä niitä tyypillisesti täydy purkaa. Katujuoksuissa käytettävät paksupohjaiset tossut ovat monimutkaisempia, ja niiden rakenteita voi joutua avaamaan. Esimerkiksi Warholmin kohutut voittojalkineet ovat äärimmäisen yksinkertaiset ja ilmiselvästi sääntöjen mukaiset.

Tossujen pohjarakenteille on määritelty maksimipaksuus. Hiilikuitulevyt on sallittu. Tossujen pitää ainakin periaatteessa olla kaikkien halukkaiden saatavilla. Lisäksi tossumerkin ja -mallin tulee löytyä World Athleticsin hyväksyttyjen mallien listalta. Näitä malleja on satoja.

WA:n hallituksen jäsen Antti Pihlakoski kertoo Ilta-Sanomille, että säännöstö tarkentuu myöhemmin mm. Arndtin tekemien havaintojen pohjalta.

– Nike oli aluksi selvästi muita merkkejä edellä. Nyt Adidas ja Asics ovat kirineet eroa rajusti kiinni, Arndt toteaa.

Tokiossa 5 000 metrin olympiakultaa voittanut Joshua Cheptegei rikkoi viime vuonna sekä 5 000:n että 10 000 metrin maailmanennätykset. Tätä pidettiin sekä miehen itsensä että tossuevoluution paraatimarssina.

World Athletics on siinä mielessä heittänyt pyyhkeen kehään, että uuden teknologian tuotteet ovat nyt uusi normaali. Tuulimyllyjä eli lajille elintärkeitä jalkinejättejä vastaan järjestö ei lähde viivalle.

Arndtin ja WA:n asettaman työryhmän tehtävä on määrittää kehitykselle järkevät rajat.

– Esimerkiksi Kansainvälinen uimaliitto kielsi (2010) kerralla kelluttavat puvut, kun katsoi urheilijoiden saavan niistä todelliseen fyysiseen suorituskykyynsä nähden kohtuutonta hyötyä.

Entinen suurjuoksija Tegla Loroupe on verrannut vieterijalkineita jopa dopingiin.

– Se on kuuma kysymys, mutta pitää muistaa, että näitä niin kutsuttuja vieterijalkineita, siis suoritusta parantavia tossuja, käyttävä urheilija ei riko tämän hetken sääntöjä. Ei tätä siis kemialliseen dopingiin voi verrata, Arndt painottaa.

Hän korostaa, että tekee antaumuksella ja todella kiinnostuneena WA:n tilaamaa tutkimustyötä, mutta ei itse intohimoisena kestävyysurheiluihmisenä ole kovin ihastunut nykytrendistä.

– Juoksu tai uinti ovat klassisia perusurheilumuotoja, joissa urheilija ei minusta saisi välineen ansiosta olla parempi kuin hänen todellinen fyysinen suorituskykynsä ja lahjakkuutensa. Tämä on siis vain oma mielipiteeni, ei World Athleticsin lausunto.

Australialaisen mukaan on olemassa runsaasti urheilumuotoja, joissa välineen merkitys lopputulokseen on valtava, eikä hän niissä pidättelisi teknologista kehitystä samalla tavalla kuin juoksussa.

– Mainitaan vaikka moottoriurheilu, tennis, pyöräily tai hiihtolajit, joissa tuotekehitys on luonnollinen osa lopputulosta. Yleisurheilussa tällainen laji voisi olla seiväshyppy.

Krista Pärmäkosken (oik.) ja Stina Nilssonin kaltaiset hiihtolajitähdet joutavatkin professori Toni Arndtin mukaan saada hyötyä väline-evoluutiosta, koska se on koko lähihistorian ollut olennainen osa kaikkia suksilajeja.

Vaikka jalkinesääntö koskee kaikkia yleisurheilulajeja, tällä kaudella kuulantyönnön ME:n rikkoneen Ryan Crouserin kisajalkineita ei nähty syytä tarkistaa erikseen Tukholmassa.

– Heittolajien osalta nimittäin mikään tutkimusnäyttö ei tue sitä, että jalkineista olisi saatavissa kilpailullista hyötyä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?