Kommentti: Jalkinepelleily on pilaamassa yleisurheilun

On täysin absurdia, että läheskään kaikki tällä hetkellä supertuloksia avittavat jalkinemallit eivät välttämättä ole sallittuja Tokion olympiakisoissa, kirjoittaa Pekka Holopainen.

Eliud Kipchoge on maailman kaikkien aikojen parhaita urheilijoita, mutta lapasesta lähtenyt vieterikenkävillitys uhkaa syöstä koko urheilumuodon huippu-urheilu-ulottuvuuden eksistentiaaliseen kriisiin.

9.6.2021 7:46

Yleisurheilumaailmaan verrattuna pienikokoinen pikaluisteluskene ihmetteli keväällä 1997, miten lajin mahtimaa Hollanti repi kilpailijoihinsa pesäeroa entisestään. Maan urheilijat olivat saaneet luistinkenkiensä pohjiin tuolloin viimeistä teknologista huutoa edustaneet, kannasta potkun aikana irtoavat klap-terät. Kun innovaatio syksyllä 1997 tuli kaikkien muidenkin käyttöön, maailmanennätykset pantiin uuteen uskoon ja teräkeksinnöstä tuli lajin standardi.

Uinnin MM-kisoissa 1994 Jani Sievinen tekaisi Roomassa lyhyissä uimahousuissa lähes vuosikymmenen kestäneen ME-ajan 200 metrin sekauinnissa. Kun lajieliitti kokoontui 15 vuotta myöhemmin saman MM-altaan äärelle, nähtiin peräti 43 ME-aikaa. Ne jäivät voimaan, tosin sittemmin lähes kaikki jo rikottuina, vaikka lajin kattojärjestö nopeasti tajusi kieltää hirmuajat inflatoineet, kelluttavat uima-asut.

Painoluokat uusiksi

Painonnostossa kovimpia rautoja on todistetustikin liikuteltu vahvan kemiallisen dopingin avulla. Tässä urheilumuodossa kattojärjestö pystyy siivoamaan tilastonsa helposti, muuttamalla painoluokkia.

Alppihiihdossa vauhdit ovat kasvaneet suksien tuotekehityksen ansiosta, maastohiihdossa vaikkapa fluorivoiteiden, pyöräilyssä hiilikuituteknologian.

Eipä juoksu-urheilu liene paljon sen puhtoisempaa absoluuttisella huipullaan ollut kuin painonnosto. Vanhoista ja nykyisistäkin ME-tilastoista pystyy aika helposti lukemaan, millainen kemiallisen dopingin metodi on ennätyshetkellä ollut trendinä: anabolinen doping, veren manipulointi vai kukaties näiden cocktail.

Pyhä asia

Vaikka urheilijoita olisikin kielletysti erilaisilla tropeilla jalostettu, yksi asia on tässä kaiken urheilemisen kantamuodossa ollut pyhä: välinedoping on pysynyt kurissa. Vaikka juoksujalkineet ovat valtavasti kehittyneet, kukaan ei ole saanut niistä merkittävää etua seurustelussaan vastustajien tai ajanottokellon kanssa. Sellainen ei ikään kuin ole kuulunut kaiken urheilun standardin ja alkukodin henkeen samalla lailla kuin useassakin ylempänä luetellussa urheilulajissa.

Lue lisää: Vaatejättien kenkäsota on muuttanut lajin täysin – maraton juostaan pian virallisissa kilpailuissa alle kahden tunnin

Lokakuussa 2019 yleisurheilua seuraavat joukot tutustuivat kuitenkin uuteen sanaan: vieterikengät. Kaikilla mittareilla kaikkien aikojen parhaisiin urheilijoihin kuuluva Eliud Kipchoge juoksi Wienissä ensimmäisenä ihmisenä maratonin alle kahden tunnin epävirallisessa, tarkasti ohjatussa ME-kokeessa, jossa häntä auttoivat sekä ihmisjänisten muodostama suoja-aura, valojänis että Niken ison kohun synnyttäneet pomppukengät.

Alle kaksi vuotta myöhemmin on nyt saavuttu tilanteeseen, jossa liike-energiaa varastoivat ja palauttavat vieterikengät ovat rynnineet kestävyysjuoksusta pika- ja aitajuoksun kautta jopa yleisurheilukentän hyppypaikoille. Valmistajien kilpajuoksu on rajua.

Ugandalainen Joshua Cheptegei paukutti viime kesänä vieterikengät jalassa sekä 5000:n että 10 000 metrin maailmanennätyksen.

Jos takavuosina ylihuikea juoksuaika tai hyppytulos sai kyynikon jopa ensimmäiseksi pohtimaan dopingvalvonnan tasoa, nyt spontaani kysymys kuuluu: ”Millaisilla kengillä aika tai tulos tehtiin?” Joshua Cheptegei, Shelly-Ann Fraser-Pryce, Sifan Hassan, Thobias Montler, Elmo Lakka, Arttu Vattulainen ja niin edelleen.

Suuren osan pääosan esittäjistä eli urheilijoista aihe saa suorastaan kiusaantumaan, vaikka dramaattisista tulosparannuksista osa menee päivänselvästi välineteknologian piikkiin. Urheilijat ovat vääriä ihmisiä kiusaantumaan, sillä heidän paikkansa on koko lailla tekemätön. Mukana hullutuksessa on roikuttava, jos haluaa askeettisista uhrauksista ja kivuliaista aamuista jonkinlaisen palkkion.

WA:n hallituksen jäsen Antti Pihlakoski sanoi llta-Sanomille, että jalkineasia on välitilassa. Arvokisoissa kuten Tokion olympiakisoissa tai Eugenen MM-kisoissa niin sanottujen kehitysversioiden käyttäminen on Pihlakosken mukaan erittäin todennäköisesti kiellettyä. Siksi osa kaukaa viisaimmista urheilijoista ei ole ottanut vieterikenkiä käyttöön lainkaan. Vaikka välinevalmistajat ovat kehittäneet jalkineita WA:n sääntöraameissa, järjestö katsoo, etteivät ne aina ole vapaasti kaikkien saatavilla, kuten sääntö edellyttää.

Ja vielä:

Greg Rutherford räjäytti pankin pituushyppypaikalla kotiyleisön edessä Lontoon olympiastadionilla 2012. Vuonna 2018 hiekkalaatikot hyvästellyt mies tähtää Athletics Weeklyn mukaan neljänsiin olympiakisoihinsa, nyt rattikelkkailijana.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?