Topi Parviainen, 14, mykisti historiallisella keihäskaarellaan – maailmanmestaruuden voittanut setä lataa nyt hurjan ennusteen

Maailmanmestari Aki Parviainen pysyy visusti taustalla Topi Parviaisen, 14, keihäsuralla. Viikonloppuna syntyi ikäluokan epävirallinen ME-tulos, joka innosti setääkin.

Keihäslahjakkuus Topi Parviainen (vas.) on maailmanmestari Aki Parviaisen veljenpoika.

31.5.2021 16:57

Kun Ilta-Sanomat haastatteli elokuussa 2019 Aki Parviaista tämän vuoden 1999 MM-kullan täytettyä 20 vuotta, puheeksi tulivat myös veljenpojat, keihäslahjakkuudet Aku ja Topi Parviainen. Pojat olivat tuolloin 16- ja 13-vuotiaita.

MM-kisoissa kultaa ja hopeaa saavuttanut SE-mies (93,09) Aki Parviainen painotti tuolloin, että poikia valmentaa näiden isä Mika Parviainen, ei hän.

– Mielelläni tavatessa kerron pojille lajista, mutta en tyrkytä mitään.

Viikonloppuna Tuupovaaran Urheilijoita edustava Topi Parviainen kiskaisi Joensuussa tuloksen, joka sai Aki Parviaisenkin intoilemaan: 600-grammaisella eli naisten välineellä heitetty 76,12 on 14-vuotiaiden poikien epävirallinen ME-tulos. Toisen sukupolven Parviainen vei sen muutama vuosi sitten lopettaneelta EM-mitalistilta Ari Manniolta (74,24).

– Topin tulos syntyi todella koleissa oloissa. Kun tästä kelit lämpenevät, aletaan nähdä tuloksia. Näkymät ovat erittäin hyvät, Aki Parviainen sanoi.

Topi Parviaisen keihäskausi 2020 jäi kyynärpään kasvukipujen takia torsoksi, mutta kentiltä innokas poika ei pysynyt pois: tuloksia syntyi viidessä muussakin yleisurheilulajissa.

– Nyt kyynärpää on vahvistunut, ja valtavan innokkuuden rinnalle on tullut lisää ohjelmoitua tekemistä, sellaista tietoista urheilijuuden opettelemista. Takana on ensimmäisen talvi, jonka aikana opeteltiin treenaamaan punteilla. Se näkyy nyt tehoissa eli tuloksissa heti.

Aki Parviainen (vas.) teki lyhyen mutta komean valmentajauran Antti Ruuskasen kanssa. Tuloksia olivat mm. vuoden 2012 olympiahopea ja vuoden 2014 EM-kulta.

Vaikka Parviainen vannoo harjoittelun nousujohteisuuden nimiin – 14-vuotiaan ruuvi ei voi olla vielä liian kireällä – hän vierastaa myös runsaan ja kovankin harjoittelun tietoista varomista, jos toimintaa kuitenkin pidetään tavoitteellisena.

– Ei tuossa iässä oikein liikaa voi harjoitella. Katsotaan vaikka seiväshyppääjä Armand Duplantisia tai maileri Jakob Ingebrigtseniä, tai joukkuelajien heidän laillaan maailmanhuipulle 17–18-vuotiaina tulevia urheilijoita. Onhan siinä jo 14-vuotiaana ilman muuta tehty vimmatusti hommia.

Vaikka monipuolisuus on tärkeää, kukin laji vaatii elimistöltä aivan omaa spesifistä sietokykyään.

– Lajiominaisuuksien kehittämisen täytyy olla toiminnan keskiössä. Otan esimerkiksi Jarkko Niemisen, joka pystyi pelaamaan tennistä järjettömän määrän, mutta hajosi salibandyssä heti. Tästä on kyse.

Keihästä yli 80 metriä heittäneen veljensä kanssa Aki Parviainen puhuu keihäänheitosta niukasti eikä hän käy katsomassa veljenpoikiensa harjoituksia. Perheet asuvat noin 20 kilometriä toisistaan.

– Viimeinen asia, jota haluan, on tulla pojille minkäänlaiseksi rasitteeksi ja vertailujen kohteeksi. Sen olen toki pojille monesti sanonut, että kovin vastustaja löytyy aina peilistä, ei Tilastopajasta. Se peilistä näkyvä vastustaja on ainoa, jonka tekemisiin pystyt vaikuttamaan, Parviainen nauraa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?