Maria Huntington perusti oman akatemian – upea ele vähävaraisille: ”Vaatii aika paljon kanttia, että uskaltaa puhua” - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Maria Huntington kasvoi vähävaraisessa perheessä – haluaa nyt auttaa samankaltaisessa tilanteessa olevia nuoria

Maria Huntington tekee hyväntekeväisyyttä uudella akatemiallaan.

Maria Huntington kertoi uudesta projektistaan.

27.1. 13:29 | Päivitetty 27.1. 14:46

Seitsenottelija Maria Huntington, 23, kertoi tiistai-iltana uudesta projektistaan, nimeään kantavasta akatemiasta, joka tukee nuorten harrastustoimintaa

– Mulle on tärkeää antaa takaisin ja mahdollistaa muille samanlainen mahdollisuus harrastaa. Mukaan akatemiaan on lähtenyt jo kaksi yhteistyökumppania, tietty summa sopimuksesta menee suoraan tähän akatemiaan.

Huntington kertoo Ilta-Sanomille, että idea akatemiasta alkoi muhia viime syksynä, kun hän oli Lempäälän Ideaparkissa pitämässä varustekeräystä vähävaraisille lapsille ja nuorille.

– Olimme edellisiltana managerini (Noora Toivo) kanssa syömässä. Mietimme, että haluaisimme auttaa vielä jotenkin konkreettisemmin. Tämä idea syntyi, ja olemme siitä asti pohtineet, miten asiat kannattaisi käytännön tasolla toteuttaa.

Nyt akatemiasta voitiin kertoa julkisuuteen, kun mukaan on saatu Huntingtonin tuoreet yhteistyökumppanit Lumo Energia ja Hartwall Novelle.

Huntington kertoi Instagramissa, että uudesta projektista kertominen jännitti häntä enemmän kuin mikään somejulkaisu pitkään aikaan.

Mutta miksi?

– Joku siinä jännitti, kun tämä on uusi asia ja monikaan yleisurheilija ei ole aiemmin tehnyt tällaista. Jotenkin oli ajatus, että uskaltaako, vaikka tiesin, että tämä on hieno ja hyvä juttu. Jännitti, miten asia otetaan vastaan, mutta vastaanotto on ollut älyttömän hyvä, Huntington hymyilee.

Huntington on saanut jo paljon viestejä ennen kaikkea lasten ja nuorten vanhemmilta, mutta myös muutamilta nuorilta urheilijanaluilta.

Huntington uskalsi viime syksynä Ylen haastattelussa kertoa ensi kerran julkisesti omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan vähävaraisessa perheessä.

Hän tietää, että aiheesta puhuminen ei ole helppoa. Asia otetaan huomioon myös akatemian toiminnassa.

– Aihe on sellainen, ettei moni nuori halua myöntää olevansa tällaisessa tilanteessa. Vaatii aika paljon kanttia, että uskaltaa puhua. Akatemiaan valittujen nuorten nimiä ei missään nimessä julkaista, vaan he pysyvät toki nimettöminä.

– Sen saatamme kertoa, mihin lajiin tukea on mennyt. Näin nuorten ei tarvitse mitenkään hävetä tätä asiaa, vaan he saavat vain pyyteettömän avun, Huntington kertoo.

– Ainakin itse koin siinä tilanteessa, että en halunnut olla kuuluttamassa, miten vaikeaa meillä on ja miten minua on tuettu ja autettu.

Siitä, miten akatemiaan voi hakea, tulee lisää tietoja lähiaikoina.

Maria Huntington kuvattuna viime kesänä Kalevan kisoissa.

Julkinen keskustelu etenkin lasten ja nuorten harrastuksista on viime aikoina käynyt kuumana, kun toimintaa on koronapandemian takia rajoitettu ympäri maan, mutta erityisesti pääkaupunkiseudulla.

Aihe on vaikea, sanoo Huntington.

– Tämä on niin uusi aika, että mitään yhtä selkeää vastausta, mitä tai miten pitäisi tehdä, ei ole. Siitä olen samaa mieltä monien kanssa, että lasten harrastaminen pitäisi edes jollain tavalla mahdollistaa. Onko se sitten yhteistä liikuntaa ulkona, mutta tärkeää olisi päästä yhdessä harrastamaan.

Niin kutsuttu liikuntapommi eli lasten ja nuorten liikkumattomuus on sen sijaan ollut puheenaihe jo ennen koronarajoituksia.

Näkyykö yleisurheilukentillä tai treenihalleilla sitten vielä tänä päivänä yhtä paljon lapsia ja nuoria harrastajia kuin silloin, kun Maria Huntington oli lapsi ja nuori?

– Ehkä sellainen, että vapaaehtoisesti tullaan urheilukentille pyörimään, liikkumaan ja pelailemaan on tietyllä tavalla vähentynyt tai ainakin muuttanut muotoaan.

Huntingtonin mielestä on tärkeää, että nuorilla olisi mahdollisuus päästä kokeilemaan eri lajeja mahdollisimman laajasti.

Hän itse kokeili tai harrasti yleisurheilun lisäksi suunnistusta, lentopalloa, telinevoimistelua ja uimahyppyjä. Koripallo pysyi harrastuksena pitkään. Seurat valikoituivat usein sen mukaan, missä kausimaksut olivat edullisimmat.

– Esimerkiksi jääkiekko on tosi kallis harrastus, mutta olisi tärkeää, että kaikki pystyisivät kokeilemaan eri lajeja ja miettimään, mikä olisi oma juttu. Kaikista ei tarvitse tulla huippu-urheilijoita, mutta on tärkeää, että nuoret pääsisivät harrastamaan ilman paineita mistään.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?