Ari Mannio sai lapsen ja opiskelee metsäalaa - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Keihäänheiton suomalainen arvokisamitalisti lopetti vähin äänin ja katosi julkisuudesta – ”Totta kai jäi hampaankoloon”

Ari Mannio voitti urallaan keihäänheiton EM-mitalin kotikisoissa Helsingissä.

Ari Mannion uran kohokohta oli EM-pronssi tuloksella 82,63 Olympiastadionilla 2012 Tshekin Vitezslav Veselyn ja Venäjän Valeri Iordanin perässä. Se oli kotikisoissa Suomen ainoa mitali.­

22.11. 6:55

Ilta-Sanomat haastatteli keihäänheittäjä Ari Manniota, nyt 33, traagisesta aiheesta loppuvuodesta 2018. Hänen isänsä ja valmentajansa Tapio Mannio oli syksyllä menehtynyt täysin yllättäen sairauskohtaukseen 57-vuotiaana.

Ari Mannion keihäskausi oli tuolloin typistynyt kahteen kilpailuun, joista ensimmäisessä keihäs lensi peräti vuoden ja 10 kuukauden kilpailutauon jälkeen Alajärvellä 72,98. Puolitoista viikkoa myöhemmin, 14. heinäkuuta, nähtiin Sastamalassa Mannion uran viimeinen kilpailu. Tulosta ei syntynyt lainkaan.

Rio de Janeiron olympiakauden jälkeen syksyllä 2016 operoitu ja siis lähes kahden vuoden kisatauon aiheuttanut heittokäden olkapää hajosi taas. Maailman arvostetuimpiin olkapääkirurgeihin kuuluva Harri Heliö korjasi leikkauspöydällä ns. labrum-vamman, ja Mannio oli jo haastatteluhetkellä aloittanut kuntoutuksen ja aikoi jatkaa heittämistä.

– Näin isäkin olisi halunnut, ettei anneta periksi. Ura jatkuu, totesi Mannio, jonka suunnitelma oli jatkossa laatia itse harjoitusohjelmansa.

Meni kesä 2019, meni myös 2020, ja statistiikkapalvelu Tilastopaja kertoo, ettei Mannio ole sitten Sastamalan kilpailun 2018 pukenut numerolappua. Miehestä ei muutenkaan ole urheilun ympäriltä havaintoja. Ilta-Sanomat tavoitti torstaina Mannion, joka kertoi mielellään elämänsä uusista kuvioista.

– Aloin tosiaan kuntouttaa jo toistamiseen hajonnutta olkapäätä. Kirurgi teki hyvää työtä, mutta aika äkkiä siinä vuoden 2019 puolella valkeni, ettei siitä enää huipputason keihäänheittoon ole. Eikä ollut mielenkiintoa jatkaa, ellei urheilu ole realistisesti huipulle tähtäävää, kotikaupungistaan Seinäjoelta tavoitettu Mannio muisteli.

Mies on toiminut samalla logiikalla kuin esimerkiksi Jari Litmanen tai Janne Ahonen: virallista lopettamisilmoitusta ei koskaan tullut.

– Dopingtestaajat kyllä ilmoittivat, että ovat poistaneet minut testattavien urheilijoiden listoilta. Joskus on käynyt mielessä, alkaisiko vielä treenata, mutta kyllä kerroin sille vaihtoehdolle on jättimäisen suuri, vuonna 2012 EM-kotikisoissa Suomen ainoan mitalin, pronssisena, saavuttanut Mannio nauroi.

 

Mannio kertoo lopettamispäätöksen kypsyttyä sujahtaneensa ”normaaliin” elämään ongelmitta.

– On tullut perhettä, poika täyttää alkuvuodesta kaksi vuotta. Opiskelen metsäalaa Hämeen ammattikorkeakoulussa Evolla ja teen myös alan töitä: raivausta ja istutusta eli kovaa ruumiillista työtä. Metsähommat kiinnostavat todella paljon. Vähällä vapaa-ajalla käyn pelaamassa harrastejääkiekkoa. Minkäänlainen keihäsvalmennus ei nyt kiinnosta, eikä aikakaan riittäisi.

– Tiedän, ettei huippu-urheilun lopettaminen ole kaikille ollut näin helppoa, mutta itsellä oli ne realiteetit käsissä aika konkreettisina. Ei siitä seurannut mitään masennusta, enkä tippunut millään lailla tyhjän päälle. Mutta totta kai jäi hampaankoloon, Mannio myöntää.

Ari Mannion viimeinen arvokisamatka suuntautui Rio de Janeiroon 2016. Olympiakisojen karsinnassa loppukilpailupaikka jäi kauas.­

Lehtimäen Jyskeen kasvatti on edellinen suomalaismies, joka on saavuttanut nuorten arvokisamitalin 19–22-vuotiaiden sarjoissa. Niitä tuli 2005–09 kolme kappaletta, viimeinen kultaisena. Kukaan suomalaismies ei ole Mannion jälkeen saavuttanut mitalia nuorten arvokisoissa.

Vuosina 2011–16 Mannio edusti Suomea kahdesti sekä olympia-, MM- että EM-kisoissa. Loppukilpailuun hän selvisi Helsingin EM-kisojen lisäksi samana kesänä Lontoon olympiakisoissa.

– Edustaa sai ihan tarpeeksi, mutta pitäisi olla enemmän mitaleita. Tavoitteet olivat kovemmat kuin saavutukset, ennätyksekseen 86,82 vuonna 2015 heittänyt Mannio sanoo.

Arvokisojen ulkopuolella arvostetuin kisakategoria on Timanttiliiga, jonka osakilpailuihin Mannio kutsuttiin heittämään yli 20 kertaa vuosina 2009–15. Matkakavereina olivat lajin suuruudenvuosina tyypillisesti Tero Pitkämäki, Antti Ruuskanen ja Teemu Wirkkala.

Vuonna 2011 peräti maan ykkösheittäjänä operoinut ja ainoan SM-kultansa voittanut Mannio elätti itseään aktiiviuran aikana mm. puolustusvoimien palveluksessa Urheilukoulun liikunta-aliupseerina. Kahdesti operoitu olkapää toimii normaalielämässä täydellisesti.

Totisia ilmeitä Sastamalan kentällä 14. heinäkuuta 2018: Ari Mannion jo kertaalleen leikattu olkapää on hajonnut jälleen, ja ura on käytännössä paketissa.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?