Henki oli hiuskarvan varassa, kun moukari lensi takavuosien Ruotsi-ottelussa katsomoon – ”Toivottavasti ei osunut suomalaiseen” - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Henki oli hiuskarvan varassa, kun moukari lensi takavuosien Ruotsi-ottelussa katsomoon – ”Toivottavasti ei osunut suomalaiseen”

IS tapasi Ulf Silfverbergin, johon osui moukarin vaijeri takavuosien Ruotsi-ottelussa.

Ulf Silfverberg ei ole käynyt paikan päällä katsomassa Ruotsi-ottelun vuoden 1965 episodin jälkeen.

5.9.2020 12:34

Syyskuun 4. päivä vuonna 1965 olisi hyvin voinut olla Ulf Silfverbergin viimeinen. Juuri armeijasta päässyt 19-vuotias nuorukainen istui Tukholman idyllisellä stadionilla muiden suomalaisten joukossa.

– Tupakaverini armeijasta oli hankkinut pääsyliput, järjestänyt laivamatkan ja hankkinut majoituksen Tukholmasta. Kun hän pyysi minua mukaan maaotteluun, päätin lähteä, Silfverberg kertoo.

Ja kyse oli nimenomaan perinteisestä yleisurheilun Suomi–Ruotsi-maaottelusta, joka oli käyty ensimmäisen kerran vuonna 1925.

Tukholma oli Silfverbergille tuntematon kaupunki, sillä kyseessä oli hänen ensimmäinen ulkomaanmatkansa. Vaikka hän oli ruotsinkielinen, hän kasvoi Satakunnassa Kauttualla.

– Isäni oli siellä Ahlströmin tehtaan palveluksessa, Silfverberg kertoo.

Silfverberg ei ollut mikään urheiluhullu, mutta innokas penkkiurheilija kuitenkin.

– Enoni vei minut Helsingin olympiakisoihin, ja näin Emil Zatopekin juoksevan Stadikalla.

Haminan reserviupseerikoulun kurssilla 118 hän tutustui urheilijoihin, mutta ennen kaikkea viihdemaailman edustajiin.

– Kun Dannyn Kauan-kappale nousi soittolistan kärkeen, hän tarjosi sotkussa kaikille lasin maitoa, Silfverberg muistelee laulajatähden huumoritempausta.

Kasarmilla laulu raikasi monessa tuvassa.

– Siellä perustettiin Kivikasvot ja Ernos-yhtye.

Mutta takaisin Tukholmaan ja maaotteluun. Silfverberg oli ehtinyt istua Sofiavägenin puoleisessa katsomossa vain parisenkymmentä minuuttia, kun hänen maaottelunsa sai yllätyskäänteen.

Moukarikilpailun lämmittelyheitot oli kiskaistu, ja itse kilpailu alkoi. Häkkiin asteli ennakkosuosikki Birger Asplund. Kokenut ruotsalainen oli laittanut tavalliseen tapaansa lekansa kädensijaan liisteriä, mutta tällä kertaa aine oli liian pitävää.

Asplundin pyörittyä kolme kierrosta lekan kädensija tarrautui heittokintaaseen ja moukari karkasi turvahäkin reunaa hipoen sektorin ulkopuolelle. Ruotsin ennätysmiehen leka kaartoi juoksuradan yli kohti katsojia.

– Tajusin kansan nousevan vieressäni ylös ja minä nousin myös, Silfverberg muistaa yhä.

Hänen kääntäessä katseen moukarihäkin suuntaan, silmien edessä näkyi tuntematon esine. Sitten jysähti. Nuorukaisen oli vaikea ymmärtää mitä oli tapahtunut. Myöhemmin kuva on tarkentunut.

– Moukari osui jalkojeni välissä olleeseen penkkiin tai sen alaosan betoniin.

Kuulapalloon kiinnitetty vaijeri heilahti Silfverberg vasempaan reiteen.

– Housut repesivät, mutta verta ei näkynyt, Silfverberg muistaa.

Hän on monesti miettinyt, kuinka lähellä oli hengenlähtö.

– Muutama sentti ylemmäs, niin olisin kuollut.

Radiossa pääselostaja Pekka Tiilikainen lausui kuuluisat sanat ”toivottavasti ei osunut suomalaiseen” ja kehotti Raimo Häyristä menemään tarkistamaan tilannetta.

Silfverberg oli katsomossa tuskissaan, mutta hoitohenkilökunnan tulo kesti pitkään.

– Kun paareja ei alkanut kuulumaan, suomalaiset alkoivat huutaa, että ”hakekaa Helsingistä”.

Niin suomalaiset kuin ruotsalaiset lehdet kirjoittivat Ulf Silfverbergistä syyskuun alussa 1965. Kuvassa myös Ruotsin yleisurheiluliiton kirje, jossa luvataan korvata Silfverbergin kärsimät vahingot.

Lopulta paarit saatiin paikalle, ja suomalaisuhri kuljetettiin sisätiloihin hoidettavaksi.

– Siellä kuulin ambulanssin äänen, mutta tuumin, että en minä mihinkään sairaalaan lähde, Silfverberg sanoo.

Hän nousi jaloilleen, kiersi hoitopöydän ja ilmoitti olevansa kunnossa. Ruotsin yleisurheiluliiton puheenjohtaja Matts Carlgren ohjasi toipilaan kunnia-aitioon.

– Pääsin istumaan suurlähettilään viereen.

Hän pyysi kutsumaan myös kaverinsa VIP-aitioon, ja näin myös tapahtui. Viimeisen lajin jälkeen hänet vietiin kentälle Asplundin luo. Tämän keskittyminen oli rakoillut harhaheiton jälkeen, mutta lopulta suosikki voitti kilpailun.

– Hän oli hyvin huojentunut kuullessaan minun olevan kunnossa.

Lauantai-iltana kaverusten oli tarkoitus tutustua Tukholman yöelämään, mutta Silfverberg joutui jäämään majapaikkaan potemaan jalkaansa.

Sunnuntaina kaksikko todisti stadionilla, kuinka Ruotsi voitti maaottelun pitkän tauon jälkeen. Päivän päätteeksi ruotsalaiset kutsuivat nuorukaiset bankettiin. Kaveruksilla oli liput iltalaivaan, eivätkä he jääneet juhlimaan.

– Se on kaduttanut myöhemmin, sillä he olisivat varmasti hommanneet meille lentoliput, Silfverberg pohtii.

Kipurahat hän sen sijaan sai, kuten oheisesta leikkeestä käy ilmi.

– Sääressäni oli melkoinen mustelma ja jouduin olemaan kuukauden verran sairauslomalla.

Ruotsin yleisurheiluliitto lähetti hänelle kuukauden palkkasumman.

Silfverberg täyttää syksyllä 75 vuotta. Myös Asplund on 91-vuotiaana yhä keskuudessamme.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?