Perjantaina kuollut Ben Jipcho huudatti yleisöä Helsingissä kesällä 1973 – kaksi ME:tä kahdeksan päivän sisällä Olympiastadionilla - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Perjantaina kuollut Ben Jipcho huudatti yleisöä Helsingissä kesällä 1973 – teki Olympiastadionilla kaksi ME:tä kahdeksan päivän sisällä

Ben Jipcho oli hurjassa iskussa Olympiastadionilla kesällä 1973.

Julkaistu: 25.7. 18:39

Kenialainen Ben Jipcho tunnettiin rohkeana juoksijana, joka ei jättänyt ketään kylmäksi.

Perjantaina 77-vuotiaana kuollut Ben Jipcho (1943–2020) saavutti hopeaa 3000 metrin esteissä Münchenin olympiakisoissa 1972 ja juoksi ME-tuloksia, mutta kaikkein parhaiten hänet muistetaan rohkeasta taktiikastaan. Lapsenkasvoinen Jipcho kilpaili muutaman kerran Suomessa ja nautti arvoituksellisuutensa takia suurta suosiota yleisön keskuudessa.

Helsingin Olympiastadionilla käytiin 19. kesäkuuta 1973 mielenkiintoinen maaottelu. Kyse oli kolmen maan juoksumaaottelusta, jossa isäntämaan ravurit saivat vastaansa Italian ja Kenian parhaat juoksijat. Suomi oli tuolloin kestävyysjuoksun suurvalta, jonka edustajat olivat keränneet mainetta ja kunniaa vuoden 1971 EM-kilpailuissa ja Münchenin olympiaradalla vuotta myöhemmin.

Ben Jipcho juoksi ensin kunniaa Kenialle ja vuodesta 1974 itselleen rahaa ammattilaistallissa.

Kolmimaaottelussa nähtiin myös maailmanennätys, kun Jipcho karkasi 3000 metrin esteiden voittoon ajalla 8.19,8. Hän oli jo talvella Afrikan kisoissa sivunnut Anders Gärderudin ME-tulosta 8.20,8, mutta sitä tulosta ei koskaan ratifioitu ennätykseksi.

Vain kahdeksan päivää kolmimaaottelun jälkeen Jipcho saapui uudelleen Suomeen. Tällä kertaa kyseessä oli Maailmankisat ja vastassa suomalaishirmujen lisäksi myös Gärderud. Kotiyleisö odotti Tapio Kantaselta revanssia maaottelutappiolle, mutta sitä ei saatu.

Ben Jipcho tuli aina lopun väkevästi ja yllätti monet kanssakilpailijansa kalkkiviivoilla.

Jipcho kiihdytti loppukierroksilla omille teilleen ja antoi Gärderudille ja Kantaselle maitohappokylpyä. Kenialainen juoksi maaliin ME-ajassa 8.14,0 kaukana eurooppalaisten edellä. Kunniankierroksella suomalaisyleisö taputti hymyilevälle sankarille, joka vastasi aplodeihin nostamalla ylös kätensä, jossa etusormi oli ojennettuna. Keinon manttelinperijä oli ottanut käyttöön vanhan mestarin voitonmerkin.

Benjamin Wabura Jipcho kasvoi Elgon-vuoren rinteillä pienessä kylässä. Hän innostui juoksemisesta Kipchoge Keinon esimerkin innostamana. Ben ei ollut mikään superlahjakkuus, mutta sitkeyttä pojalla riitti. Urheilumaailman tietoisuuteen Jipcho nousi 25-vuotiaana Méxicon olympiakisoissa 1968.

Korkeassa ilmanalassa kenialaiset päättivät 1500 metrin kilpailussa hyydyttää joukkuetaktiikalla ME-mies Jim Ryunin. Jipcho uhrautui vetojuhdaksi, jonka vauhti lamaannutti kaikki muut paitsi maanmies Keinon. Jipcho maksoi alkurynnistyksestä kovan hinnan ja saapui maaliin kymmenentenä.

Kaksi vuotta myöhemmin Kansainyhteisön kisoissa Jipcho sijoittui estejuoksussa toiseksi ja kehitys jatkui seuraavina vuosina.

Münchenin esikisoissa syyskuussa 1971 Mikko Ala-Leppilampi sai tuntea kenialaisen sisukkuuden. Jipcho kompuroi kuivaesteeseen, kun matkaa oli jäljellä 450 metriä. Kisaa johtanut Ala-Leppilampi näki kenialaisen kaatuvan ja uskoi voittaneensa kilpailun. Voitonvarma suomalainen hellitti loppumetreillä huomatakseen Jipchon tulevan takaa ohi. Ala-Leppilampi ei voinut uskoa näkemäänsä. Vielä epäuskoisempi hän oli myöhemmin kuultuaan Jipchon kaatuneen jo kisan alkuvaiheessa vesiesteellä.

Vuotta myöhemmin Jipcho yllätti samalla radalla toisen suomalaisen. Tälläkin kertaa hän uhrautui Keinon hyväksi, mutta saalisti loppumetreillä Kantasen päänahan 0,2 sekunnin erolla.

– Sieltä se mies tuli takaa, pronssimitalisti Kantanen muistelee lähes 50 vuoden takaista kisaa.

Vieraillessaan Helsingissä kesällä 1973 Jipchon managerina toimi suomalainen Pekka Rinne. HKV:n valmentajiin kuulunut Tero Selvinen piti kenialaisista huolta näiden asuessa pääkaupungissa.

– Päivää ennen Maailmankisojen juoksua Jipcho halusi harjoitella jossain. Vein hänet Pirkkolan urheilupuistoon ja näytin 3,1 kilometrin pururadan, Selvinen kertoo.

Jipcho peri voitonmerkin esikuvaltaan Kipchoge Keinolta.

Kenialainen lähti kiertämään lenkkiä ja palasi lähtöpaikalle yhdeksän minuutin jälkeen.

– Hän huikkasi juoksevansa vielä toisen kierroksen, Selvinen kertoo.

Kun Jipcho saapui toiselta kierrokseltaan, Selvisen kello näytti aikaa 8.09.

– Kyllä oli mies kunnossa.

Treenin jälkeen kaksikko meni Pirkkolan uimahalliin.

– Jipcho viihtyi pitkään saunassa ja nautti lämmöstä. Uida hän ei osannut, mutta pulikoi matalassa päässä, Selvinen kertoo.

Selvisen mukaan Jipcho oli sydämellinen ihminen. Samaa sanoo Juha Väätäinen, joka esiintyi Jipchon kanssa Kenian televisiossa 1970-luvun alussa.

– Keskustelimme Kenian ja Suomen juoksukulttuurin eroista, Väätäinen sanoo.

Keniassa harjoitellut Euroopan mestari tunsi myös Keinon.

– Keino oli ahtaampi luonteeltaan kuin Ben.

Jipchon empatiakyky näkyi myös juoksumaaottelun aikana. Kenian Dan Omwanza oli voittanut 800 metrin juoksun ME-ajalla 1.44,1, mutta hänen juoksunsa hylättiin, koska hän oli siirtynyt kuudennelta radalta sisäradalle jo ensimmäisen kaarteen jälkeen eli liian aikaisin tuolloisten sääntöjen mukaan.

Kesän 1973 ME-juoksuissa Jipchoa kiritti maanmies Evans Mogaka (numero 40).

Birger Widenius on kuvannut kilpailun jälkeisiä tapahtumia Huippu-urheilun historia -teoksessa. Omwanzan kyynelehtiessä kohtaloaan Stadikan käytävillä Jipcho lohdutti maanmiestään ja valoi uskoa tulevaan.

Juostuaan kaksi maailmanennätystä Jipcho huomasi olevansa haluttu nimi kilpailujärjestäjien silmissä. Samalla hän tajusi Kenian yleisurheiluliiton johtomiesten vievän leijonanosan hänen palkkioistaan.

Elettiin amatööriurheilun aikaa, jolloin virallisesti sai ottaa vastaan vain päivärahoja. Amerikkalainen Mike O’Hara oli perustanut ammattilaistalli ITA:n, jonka riveihin hän houkutteli maailman ykköstähtiä. Myös suomalaiset olympiamitalistit olivat O’Haran listalla.

– Minua, Lassea ja Vasalan Pekkaa kysyttiin mukaan, mutta me emme innostuneet, Kantanen kertoo.

Kantasen valmentaja Hannu Posti vastusti ajatusta.

– Ja uskon myös Haikkolan Rollen ja Sinkkosen Karin olleen kielteisellä kannalla, Kantanen viittaa Virénin ja Vasalan valmentajiin.

Jipcholla ei ollut valmentajaa, joka olisi estellyt. Hän oli juossut kesällä 1973 pari kilpailua ilman oman liittonsa lupaa ja joutui kotimaahan palattuaan kuulusteluihin asian tiimoilta.

Montrealin olympiakisat siinsivät kolmen vuoden päässä, mutta tarjoustaan korottanut ITA tarjosi ansaintamahdollisuuden heti. Jipcho päätti edustaa synnyinmaataan vielä talvella 1974 järjestettävissä Kansainyhteisön kisoissa. Sen jälkeen hän juoksisi rahasta.

Christchurchissä Jipcho oli elementissään voittamalla esteet ja 5000 metriä (kaikkien aikojen toiseksi parhaalla ajalla 13.14,3) sekä sijoittumalla 1500 metrillä kolmanneksi. Jälkimmäisen voitti Tansanian Filbert Bayi ME-ajalla 3.32,16.

ITA:n ammattilaisilloissa Jipcho urakoi juoksemalla usein kaksi matkaa. Se näkyi myös pankkitilillä. Parin vuoden jälkeen juoksija osti Keniasta talon, viljelymaata ja kaupan.

Ben Jipcho oli juhlittu sankari Helsingin Olympiastadionilla kesäkuussa 1973.

Kun Montrealin olympiakisat olivat ovella 1976, mustan Afrikan maat päättivät boikotoida niitä Etelä-Afrikan apartheid-politiikan takia. Henry Rono ja kumppanit eivät päässet näyttämään kuntoaan olympiaradalla.

Jipcho oli tehnyt oikean ratkaisun siirtyessään ammattilaiseksi. Vuoden 1980 olympiakisoissa hän olisi ollut liian vanha. Ja kaiken lisäksi Kenia boikotoi niitäkin kisoja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?