Aino-Kaisa Saarinen kilpaili nuorena seiväshypyssä – riensi historiallisiin SM-kisoihin kesken rippileirinsä - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Hiihtokuningatar Aino-Kaisa Saarinen oli yllättävän lajin pioneeri Suomessa – ”Ennen sitä ei ollut mahdollista tehdä”

Aino-Kaisa Saarinen (vas.) ja Birgitta Schumacher (oik.) kuuluvat naisten seiväshypyn pioneereihin Suomessa. Nyt lajia dominoi Wilma Murto.

Julkaistu: 20.7. 10:59, Päivitetty 20.7. 11:49

Birgitta Schumacher voitti historian ensimmäisen seiväshypyn naisten SM-kullan. Aino-Kaisa Saarinen oli saman kisan neljäs.

Tiesitkö, että suomalainen maastohiihtolegenda Aino-Kaisa Saarinen, 41, kilpaili nuoruudessaan myös seiväshyppääjänä? Tai sitä, että hän oli lähellä kenttälajin SM-mitalia?

Naisten seiväshyppyä nähtiin Kalevan kisoissa ensi kerran Tuusulassa vuonna 1994, jolloin se oli näytöslajina. Kilpailijoita oli neljä.

Kisan neljänneksi tuli Saarinen tuloksellaan 220. Tulos ja osallistujamäärä kertovat, miten lapsenkengissään laji oli. Miesten korkeuden voittotulos samana vuonna oli 222. Siis ilman seivästä.

– Muistan oppineeni taivuttamista kisan aikana hyppy hypyltä. Tajusin, että seipääni oli liian löysä ja olisin jäykemmällä päässyt korkeammalle, Saarinen muistelee Ilta-Sanomille.

Hän oli kisan aikaan 15-vuotias ja aloittanut seiväshypyn vasta samana kesänä, kun seurakaveri Hollolan Urheilijoista tarvitsi kisaparia. Yleisurheilu oli pienestä asti ollut talvet hiihtäneen Saarisen kesälaji.

– Menin Kalevan kisoihin suoraan rippileiriltä. Minulla oli keppi, jolla harjoittelin leirikeskuksen tiellä seipään kanssa juoksemista. Pääsin käymään kisoissa. Se oli jännittävää ja haastavaa, Saarinen sanoo.

Aino-Kaisa Saarinen keskittyi seipään sijaan sauvoihin. Kuva nuorten SM-hiihdoista 1997, jolloin hän oli 18-vuotias.

Saarinen teki ennätyksensä 250 kuukausi Kalevan kisojen jälkeen. Vuotta myöhemmin hän hyppäsi toistaiseksi viimeistä kertaa ja keskittyi hiihtoon. Hän debytoi maailmancupissa 1998 ja voitti urallaan neljä maailmanmestaruutta sekä viisi olympiamitalia.

– Seiväshyppy oli todella vaikeaa, mutta kivaa ja vaati rohkeutta. Raju laji, Saarinen toteaa.

Naisten seiväshypyn Kalevan kisoissa 1994 voitti Birgitta Ivanoff tuloksella 275. Vaikkei lajilla vielä ollut virallista statusta, turkulainen sai kultamitalin.

Voittohypyn voi katsoa YouTubesta. Ivanoff ei vielä tuolloin osannut kääntyä riman päällä.

Hyppääjä on sittemmin muuttanut sukunimensä Schumacheriksi ja asuu Saksassa, josta Ilta-Sanomat hänet tavoitti. Schumacher muistaa, että seiväshyppy alkoi Kalevan kisoissa päivän ensimmäisten lajien joukossa.

– Kisoissa oli jännittävää, koska olin niin nuori, mutta ihmiset ottivat meidät hyvin vastaan. Se oli hyvä alku lajille, Schumacher kertoo.

Suomalaisen naisseiväshypyn pioneeri Birgitta Schumacher urheilukentän laidalla 15-vuotiaana vuonna 1994.

Schumacherin isä Risto Ivanoff oli itsekin seiväshyppääjä. Kun vuonna 1993 tuli tietoon, että seiväshyppy ja moukarinheitto olivat vapautumassa myös naisille, Ivanoff keksi, että tytär voisi kokeilla hyppäämistä. Ensi kertaa Birgitta testasi lajia hallissa syksyllä 1993. Isä valmensi häntä 2000-luvun alkuun asti.

– Nuorelle laji on hauska ja mielenkiintoinen. Hypätään, ponnistetaan, roikutaan ja yritetään tehdä kuperkeikka ilmassa. Jännittävää, Schumacher sanoo.

– Oli siinä sekin, että tytöt saivat tehdä sitä! Ennen sitä hyppääminen ei kiinnostanut, koska sitä ei ollut mahdollista tehdä.

Aluksi toiminta oli Suomessa hyvin pienimuotoista. Tyttöjä ei seiväspaikoilla näkynyt.

– Ei meitä montaa ollut. Puhutaan alle kymmenestä, Schumacher arvioi.

Vuosina 1995–96 lajin pariin alkoi kuitenkin tulla enemmän myös tyttöjä. Aikuisille naisille aloittaminen oli tekniikan vaikeuden vuoksi mahdoton ajatus.

– Kasvoimme lajin parissa isoiksi. Jos laji oli lapsenkengissä, niin sitä mekin olimme, Schumacher sanoo.

Hän saavutti urallaan vielä viisi Kalevan kisojen mitalia, joista viimeinen tuli vuonna 2001. Ennätykseksi jäi 398. Fysiikkaansa luottanut Schumacher aloitti lajin niin myöhään, että tekniikan oppiminen oli vaikeaa.

Vaikka riman päällä kääntyminen alkoi luonnistua, pystyynmenoa jalat kohti taivasta ”ei koskaan tullut”. Tätä hypyn viimeisen vaiheen taitoa olisi vaadittu neljän metrin ylittämiseen.

Schumacher näki lajin nopean kehityksen läheltä. Teija Saari nosti riman neljään metriin jo 90-luvulla. Lapsena hyppäämisen aloittanut Minna Nikkanen vei lajin uusiin korkeuksiin 2000-luvulla ja voitti Kalevan kisat 11 kertaa. Neljä metriä on ylittänyt 22 suomalaisnaista.

Nykyisin soihtua kantaa Wilma Murto. Murron SE 471 huojuu lähes kaksi metriä korkeammalla kuin Schumacherin Kalevan kisojen voittotulos 26 vuoden takaa.

Wilma Murto voitti seiväshypyn Suomen mestaruuden elokuussa 2019 tuloksella 426.

– Olen nähnyt Wilman hyppäävän jo, kun hän oli pieni tyttö. Hän on ihan loistava tyyppi lipunkantajaksi: valoisa, rohkea ja hyvä ulosanniltaan. Kun Wilma vain pysyisi terveenä, hän voi saavuttaa ihan mitä vain, lajipioneeri Schumacher kehuu.

41-vuotias ei itse ole hyppinyt enää vuosiin.

– Enää ei uskaltaisi, kun ei tiedä, mikä paikka hajoaisi. Olen siirtynyt tennikseen. Pelaan 40-vuotiaiden seurassa pienessä saksalaiskylässä. Senioritoimintaa, Schumacher nauraa.

Naisten seiväshyppy tuli yleisurheilun kansainväliseen ohjelmaan 1990-luvun jälkipuoliskolla. Ensimmäinen Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n hyväksymä maailmanennätys, 405, on vuodelta 1994. 1998 laji tuli EM-kisoihin, vuotta myöhemmin MM-areenalle. Sydneyn olympialaisissa 2000 Stacy Dragila voitti ensimmäisenä naisena seiväshypyn olympiakultaa.

Tietokirjailija Seppo Martiskaisen mukaan lajin myöhäistä mukaan ottamista selittää yksinkertainen dilemma. Koska ei ollut harrastajia, ei ollut kilpailuja. Ja koska ei ollut kilpailuja, ei ollut harrastajia.

–Ei ollut mitään syytä ottaa lajia kilpailuohjelmaan. Kun maissa, kuten Suomessa, alkoi olla paljon harrastajia, IAAF:n ja Euroopan liiton suuntaan oli painetta, että laji pitää ottaa mukaan tasa-arvon nimissä. Se otettiin, Martiskainen kertoo.

Puheet siitä, että seiväshyppy olisi naisille sopimatonta tai vaarallista, ovat Martiskaisen mukaan ”20-luvun ajatuksia”, joista ei 90-luvulla enää puhuttu. Saarinen ja Schumacher vahvistavat, ettei heihin kohdistunut minkäänlaista vähättelyä tai ennakko-odotuksia.

–Kun tytöt kiipesivät mäkihyppytorniin, he olivat ensimmäisiä siellä. Mutta yleisurheilussa naisilla oli jo muita lajeja. Jos tyttö siirtyi pituudesta seipääseen, ei ero ollut iso, Schumacher vertaa.

–Ei meitä vähätelty tai kohdeltu huonommin kuin 15-vuotiasta poikahyppääjää. Kun laji tuli viralliseksi, Suomen urheiluliitto tuki sitä. Oli valmentajat ja leiritykset. Ei laji olisi kehittynyt nykytilaan, jos meitä olisi huonosti kohdeltu.

–Koin, että meitä nuoria naisia haluttiin kisoihin. Minua kannustettiin ja valmennettiin. Kertaakaan en kohdannut vähättelyä, Saarinen muistelee.

Naisten seiväshypyn voittotuloksia Kalevan kisoissa 1994–2019

1994 Birgitta Ivanoff 275

1995 Teija Saari 350

1996 Tiina Vilenius 370

1997 Teija Saari 390

1998 Teija Saari 401

2007 Minna Nikkanen 425

2015 Minna Nikkanen 456

2018 Wilma Murto 460

2019 Wilma Murto 426

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?