Juha löysi aarteen vaatekomerostaan – tuskailee nyt sääntö-Suomen kanssa - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Järvenpääläinen Juha löysi aarteen vaatekomerostaan – tuskailee nyt sääntö-Suomen kanssa: ”Täysin mielivaltaista!”

Juha Rantanen kaivoi esiin vaatekaapistaan Helsingin vuoden 1952 olympialaisten soihdun, joka osoittautui huutokaupassa 195000 euron arvoiseksi. Oikealla Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen samana vuonna eri soihdulla.

Julkaistu: 2.7. 16:27

Yhdysvaltalainen henkilö huusi Rantasen perikunnan harvinaisen soihdun 195 000 eurolla. Sitä ei saa kuitenkaan viedä pois Suomesta.

Juha Rantanen kertoo isänsä lähes viimeisestä pyynnöstä ääni väristen.

Jukka Rantanen ehti vielä antaa pojalleen tärkeän ohjeen ennen kuin nukkui pois elokuussa 2019.

– Juha hoida homma ja myy soihtu huutokaupassa: saatte sinä, siskosi ja serkkusi pesämunan oman elämänne jatkoon.

Järvenpääläinen Rantanen, 61, huokaa raskaasti.

– Isä ei koskaan saanut tietää, kuinka sääntö-Suomen viranomaiset voivat lähes takavarikoida yksityisomaisuutta.

Rantasen perikunnan hallussa on kiistakapula, joka on maailman harvinaisin lajissaan: Helsingin vuoden 1952 olympialaisten soihtu.

Soihtuja valmistettiin aikoinaan vain 23 kappaletta – 16 hopeasta ja seitsemän hopeoidusta messingistä. Rantasen perikunnan soihtu on yksi seitsemästä.

Rantasen perikunnan soihtua käytettiin vuoden 1952 olympialaisten soihtuviestissä.

Sen alkuperäinen omistaja oli Helsingin olympialaisten soihtutoimikunnan jäsen ja kolme kertaa työläisolympialaisiin (1925, 1931, ja 1937) jalkapalloilijana osallistunut Eino Rantanen, Juha Rantasen isoisä.

Eino Rantanen (k. 1961) oli Eerikkilän urheiluopiston ensimmäinen johtaja.

Kulttuurihistoriallisesti arvokas esine myytiin joulukuussa 2019 Holmaston huutokaupassa peräti 195 000 eurolla. Se oli perikunnalle iloinen yllätys, miten korkealle kahden yhdysvaltalaisen henkilön kilpahuuto nousi.

Mutta. Raha ja soihtu eivät ole liikkuneet mihinkään. Harvinaisuus on edelleen Suomessa – visusti erään pankin tallelokerossa.

Juha Rantanen on innokas pyöräilijä.

Lain mukaan maasta­vienti­kielto pitää arvokkaaksi kulttuuri­omaisuudeksi luokitellun esineen Suomessa.

– Sen takia kauppaa ei voida toteuttaa. Tämä on absurdia ja täysin mielivaltaista! Kyse on yksityisomistuksessa olevasta esineestä, ei valtion omaisuudesta. Olemme tyrmistyneitä, Juha Rantanen murahtaa.

– Kansallisaarteen leiman hyväksyisimme, jos valtio olisi kiinnostunut soihdun lunastamaan, mutta asia ei näin ole.

– Nyt tuntuu siltä, että yhteiskunta on jättänyt pienen ihmisen yksin.

Rantasen perikunta on hakemassa soihdulle pysyvää maastavientilupaa.

– Olen ymmärtänyt niin, että ostajalle ei riitä väliaikainen maastavientilupa. Olen ihmetellyt, että eivätkö Museovirasto ja tavallinen kansalainen voisi yhteistyössä löytää ratkaisun, josta olisi hyötyä myös Suomen valtiolle.

Innokas penkkiurheilija hymähtää, ettei esimerkiksi Stadion-säätiö ole osoittanut kiinnostusta soihtua kohtaan.

Paavo Nurmi sytytti olympiatulen vuonna 1952 Helsingissä.

Juha Rantasen mielestä soihtu kuuluisi ennen kaikkea kunniapaikalle esimerkiksi kansallisiin tai kansainvälisiin näyttelyihin.

– Olympiastadionin remonttiin on uponnut 300 miljoonaa euroa. 195 000 eurolla sinne saa kai yhden vaivaisen penkkirivin.

Rantasen mukaan ”kukaan” suomalainen ei ollut kiinnostunut ostamaan soihtua, kun sitä huutokaupattiin.

Tämän perusteella hän summaa, että soihdun rahallinen arvo perikunnalle on pyöreä nolla euroa.

– Verottaja on asiasta eri mieltä. Se lähetti kyllä perikunnalle tiedon 3 000 euron perintöverosta, jota pitäisi alkaa maksaa syksyllä, hän ihmettelee.

Yksi Helsingin vuoden 1952 olympialaisten soihduista oli pitkään järvenpääläisen Rantasen perheen vaatekomerossa.

Edesmenneellä Jukka Rantasella oli tapana säästää joka jouluna lapsilleen yhdet lahjat vielä aaton jälkeiseen aikaan. Hän ehti puhua myös jälkiperinnöstä.

Ainakin sen teoreettinen taloudellinen arvo selvisi perikunnalle vasta huutokaupan jälkeen.

– Soihtu oli ensin seinällämme viisi vuotta ja sen jälkeen vaatekomerossamme 14 vuotta, kun emme edes ajatelleet sen arvoa. Pelkäsin jo hävittäneeni sen. Mutta siellä se nojasi vaatekaapin seinää vasten.

Järvenpääläinen korostaa, että soihtusoppaan liittyvät periaatteelliset asiat painavat hänen vaakakupissaan enemmän kuin kova käteinen.

– Ainakin meille siitä on ollut huutokaupan jälkeen vain harmia. Olen jopa ajatellut matkustaa Tallinnaan ja heittää soihdun matkalla mereen – Suomen aluevesien sisäpuolella.

Järvenpääläinen on laskenut, että harvinaisen soihdun rahallinen arvo sen perikunnalle on pyöreät nolla euroa.

– Onhan se kummallista, kun yksityishenkilö voi halutessaan tehdä kulttuurihistoriallisesti arvokkaalle esineelleen Suomessa ihan mitä huvittaa. Mutta ulkomaille samaa esinettä ei saa edes viedä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?