Oskari Mörö kritisoi urheilun rahanjakoa - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Oskari Mörö kritisoi urheilun rahanjakoa: ”Puheet ja teot eivät kohtaa”

Julkaistu: 26.6. 8:13

Yleisurheilutähdet korostavat, miten iso merkitys tukirahalla on valtaosalle urheilijoista.

Urheilulehti kertoi keskiviikkona, että valtion viime vuoden 151 miljoonan euron liikunta- ja urheilubudjetista vain 2,3 miljoonaa euroa eli 1,5 prosenttia päätyi suoraan urheilijoille apurahoina.

400 metrin aitajuoksija Oskari Mörö asettelee sanansa asian kannalta huolellisesti.

– Urheilijana olen vähän jäävi sanomaan, sillä saan elantoni urheilusta. Mutta aika pieneltähän tuo prosentti kuulostaa. Urheilu on kuitenkin aika merkittävä asia yhteiskunnassa ja se kiinnostaa monia. Ja urheilu tuottaa lapsille ja nuorille esikuvia, joiden ansiosta he innostuvat liikkumaan. Tällöin he myös voivat paremmin, ja yhteiskunnan hyvinvointikustannukset pienenevät, Mörö pohtii.

– Mutta kun en tarkkaan tiedä, mihin tuo 98 prosenttia menee, on vaikea arvioida, mikä on oikein ja väärin. Urheilijana tietysti toivoisin, että urheilua tuettaisiin kaikilla tasoilla enemmän.

Mörö nosti esiin urheilun aseman yhteiskunnassa ja esikuvien merkityksen. Silti hänkin jää pohtimaan urheilun todellista arvostusta.

– Kyllä nuo luvut osoittavat, että puheet urheilun suuresta arvostuksesta ja teot eivät ihan kohtaa.

Itse apurahajärjestelmää Mörö pitää monen muun urheilijan tavoin hieman ongelmallisena. Apurahojen määritelmissä mainitaan nimenomaan urheilijan potentiaali saavutuksiin tulevaisuudessa, mutta moni kokee apurahojen olevan enemmän stipendejä menestyksestä.

Mörö nauttii nyt 6 000 euron vuotuista eli alinta opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää apurahaa.

Hyvien vuosien jatkoksi hänen kautensa 2017 ja 2018 menivät terveyssyistä pieleen.

– Muutamia vuosia olin 10 000 euron apurahalla, sitten muutamana viime vuonna en saanut mitään apurahaa. Jos on ollut heikompi vuosi, ei syiden perään kysellä, vaan karkeasti viime vuoden tulos määrittää apurahan, Mörö kokee.

– Se on aika karua, kun on ollut loukkaantumisia ja sairastelua. Silloin raha pitää kerätä muualta. Onneksi minulla on ollut niin loistavat pääsponsorit, että heidän tuellaan olen pystynyt jatkamaan uraani ammattimaisesti.

– Pienikin apuraha on arjessa iso apu. Ja jos avustukset vaikka tuplattaisiin, suomalaiset menestyisivät kansainvälisillä kentillä paremmin. Ja taas nuorille tulisi lisää roolimalleja, Mörö päättää.

 Urheilu tuottaa lapsille ja nuorille esikuvia, joiden ansiosta he innostuvat liikkumaan.

100 metrin aitajuoksijatähti Nooralotta Neziri ei halua ottaa suoraan kantaa urheilijoiden saamaan minimaaliseen osuuteen valtion liikunta- ja urheilubudjetin rahoista.

– En tiedä taustoista tarpeeksi, jotta voisin kommentoida. Mutta pieneltähän tuo osuus äkkiseltään kuulostaa, Neziri sanoo.

Neziri saa tällä hetkellä opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää puolikasta urheilija-apurahaa, eli 10 000 euroa vuodessa.

– Itse olen ollut onnekas, sillä pärjäsin jo nuorena arvokisoissa ja tein Suomen ennätyksiä ja pääsin jo uran alkupuolella tukien pariin. Ensimmäinen tuki noin kymmenen vuotta sitten taisi olla tuhat euroa, joka oli 16–17-vuotiaalle tosi tärkeä. Sen avulla pystyin lähtemään ensimmäiselle ulkomaanleirilleni, Neziri muistelee IS:lle.

– Pitää myös muistaa, että urheilijoille tulee tukea myös ns. sivuraiteita pitkin. Apuraha on vain pieni osa tuista. Esimerkiksi itse saan olympiakomitean kautta käyttööni ravintoterapeutin, lääkärin, psykologin ja muita rahanarvoisia palveluita. Ja minulla on koko urani ajan ollut olympiakomitean tarjoama vakuutus, jonka avulla pääsee aina heti lääkäriin, eikä käynti maksa montaa euroa. Tällaisia etuja kärkiurheilijoille tarjotaan, hän muistuttaa.

Neziri ymmärtää kuitenkin hyvin niiden urheilijoiden tuskan, jotka eivät tukia saa. Hän muistuttaa – omasta kokemuksestaan – että pienelläkin tuella voi olla suuri merkitys.

– Olisi tietysti ihan huippua, että urheilijat saisivat enemmän tukia. Huipun kynnyksellä olevat urheilijat hyötyisivät tuista varmasti paljon. Mutta jos jaettava summa ei kasva, en tiedä, mikä olisi oikea malli. Jos useampi saisi vähemmän, se ei olisi ainakaan huippujen kannalta järkevää. Parasta olisi, jos kokonaispotti kasvaisi. Vaikeita kysymyksiä, Neziri pyörittelee.

Yhden tärkeän ammattiryhmän Neziri haluaa kuitenkin nostaa esille: valmentajat.

– Huippu-urheilu ei onnistu ilman huippuvalmentajia. On iso haaste, että monikaan ei pysty elättämään itseään valmentamisella, vaan valmentaa muun työn ohessa. Moni joutuu kisojen tai leirien takia olemaan poissa töistä, ja heitä pitäisi pystyä tukemaan enemmän. Oma tilanteeni on sikäli hyvä, sillä valmentajani Petteri Jouste pystyy valmentamaan ammatikseen, Neziri sanoo.

Minne katoavat urheilun rahat?

Urheilulehti selvitti Opetus- ja kulttuuriministeriön urheilu- ja liikunta-avustusten saajat vuonna 2019.

Tämä ns. valtion tuki koostuu veikkausvoittovaroista ja oli 150 694 000 euroa vuonna 2019.

Ministeriön jakamasta noin 151 miljoonasta suorana urheilijatukina jaettiin 268 urheilijalle 2 500–20 000 euron osuuksina yhteensä 2,3 miljoonaa euroa.

Se oli 1,516 prosenttia koko potista.

Urheilulehden laajassa Urheilun rahat -juttukokonaisuudessa selvitetään, minne budjetista katoaa noin 148 miljoonaa, koska urheilijoille se ei mene. Löydät kaikki OKM:n tukipäätökset Ilta-Sanomien verkosta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?