Mika Halvari laihtui 80 kiloa – Aki Parviainen ällistyi: ”Näytti todella elinvoimaiselta” - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Kuvat 80 kiloa laihtuneesta Mika Halvarista ällistyttivät Aki Parviaista: ”Näytti todella elinvoimaiselta”

Legendaarinen kuulantyöntäjä Mika Halvari täyttää torstaina 50 vuotta. Kuvissa Halvari vuosina 2001 ja 2018.

Legendaarinen kuulantyöntäjä Mika Halvari täyttää torstaina 50 vuotta. Kuvissa Halvari vuosina 2001 ja 2018.

Julkaistu: 13.2. 9:13

Suomalaisen yleisurheilun kirjaimellinen suurmies Mika Halvari täyttää torstaina 50 vuotta. Lähipiiri muistelee legendaa.

Suomalaisen yleisurheiluhistorian kirjaimellisestikin suurimpiin hahmoihin kuuluva Mika Halvari täyttää tänään torstaina komeat 50 vuotta.

Isoimmista päivistään jopa 80 kiloa laihtunut kuulalegenda ilmoitti kohteliaasti, ettei aio juhlia tai kommentoida merkkipäiväänsä millään tavalla.

Ilta-Sanomat tavoitti kuitenkin joukon henkilöitä, jotka pääsivät seuraamaan läheltä Halvarin komeaa aktiiviuraa ja tunsivat ison kokonsa takia leikillisesti Kemin keijuksi ristityn MM-hopeamitalistin hyvin.

Keihäänheiton maailmanmestari Aki Parviainen tuli maajoukkuekuvioihin muutama vuosi Halvarin jälkeen. Jo julkisuudesta tuttu hahmo kiinnosti häntä.

– Mika oli kaveri, jonka pöydässä riitti porukkaa ja jolla riitti juttua. Päällimmäiseksi jäi mieleen, että hän pystyi aivan kuolemanvakavalla naamalla naurattamaan porukkaa kuoliaaksi. Standup-koomikon ainesta ilman muuta.

Mika Halvari oli kesällä 2018 kovassa kunnossa.

Mika Halvari oli kesällä 2018 kovassa kunnossa.

Parviainen pääsi Sydneyn olympiakisoihin 2000, Halvari loukkaantuneena ei.

– Hän oli sinä vuonna pukannut yli 22 metriä. Se on sillä rautapallolla niin kauhea lukema, etten pysty edes vertaamaan sitä mihinkään.

– En ole Mikaa nähnyt pitkään aikaan mutta toissa vuonna näin Ilta-Sanomien kuvat, joissa hän oli laihtunut todella paljon. Oli kiva nähdä ne kuvat, Mika näytti todella elinvoimaiselta.

Kahvia ja mallua

Manageri Jukka Härkösen kontaktit avasivat Halvarille lukuisia mahdollisuuksia kansainvälisiin kilpailuihin, joihin kaksikko matkusti usein yhdessä.

– Perillä Mika ei hotellihuoneessa koskaan viihtynyt. Ensimmäinen mielikuva niistä reissuista on hotellin ovensuussa kahvia juova ja mallua polttava Mika. Aina piti kuulemma ”tuulenvireen tuntua poskella”.

Lentokoneessa Härkönen mieluiten istui eri penkkirivillä kuin mörssäri.

– Jonkun kerran jouduin samalle riville, ja kyllä siinä aika litteä olo tuli. Mika oli isoimmillaan aika iso ja erittäin hauska ja sosiaalinen mies. Medialle hän jostain syystä halusi näyttää joltain muulta.

Järisyttävä työntö harjoituksissa

Esa Paasonen oli Halvarin pitkäaikainen manageri, jonka oma urheilu- ja valmennustausta oli heittolajeissa.

– Olimme harjoitusleirillä Lanzarotella tammikuussa 2000. Mittasin Mikan harjoitustyönnön pituudeksi 22,86 eli vuorenvarmasti pisin suomalainen kihaus ikinä. Työntö oli myös sellainen, että toimitsija olisi nostanut valkoisen lipun.

 Paasonen syöksyi puhelimeen ja soitti Tampereen Tähtien kisojen promoottorille Jarmo Hakaselle.

– Kysyin, paljonko Mikalle maksetaan, jos tulos alkaa Tampereella 22:lla. Kun Jarmo meni ja lupasi 100 000 markkaa (nykyrahassa noin 22 000 euroa), panin puhelun äkkiä poikki katumapään varalta.

Helmikuun alun kisoissa promoottori katseli Halvarin verryttelyä.

– Jarmolla oli punainen takki, ja mies muuttui muutenkin punaiseksi, kun Mika latasi 22-metrisen jo verryttelyssä.

Kilpailussakin meni 22,09, mutta rahapotti jäi saamatta.

– Emme reklamoineet vaan kirjasimme luottotappioksi, asialle Hakasen kanssa monet kerrat nauranut Paasonen kertoo.

Kovimpia takaiskuja olivat vakavat akillesjännevammat 1996 ja 2000 eli olympiavuosina.

– 1996 vamma tuli talvella, ja aika ei ihan riittänyt, että Mika olisi saatu huippuvireessä Atlantaan (ei päässyt kisoissa loppukilpailuun). Sydneyn vuonna vamma tuli loppukesästä, ja peli oli pelattu.

Urheiluliiton eläkkeellä oleva toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä toimi Halvarin huippuvuodet liitossa lajipäällikkönä ja valmennuspäällikkönä.

Halvari meni töihin Tornion tulliin – jossa yhä työskentelee – jo 1995, kesken parhaan aktiiviuransa.

– Työn ja huippu-urheilun yhdistäminen ei ollut vielä niin epätavallista kuin nyt. Mika oli erittäin hyvällä tavalla innostunut työstään ja sen vaatimista koulutuksista, Halvariin yhä yhteyttä pitävä Mäkelä toteaa.

Ammatinvalinnan taustan hän uskoo tietävänsä.

– Mika oli nuorempana intomielisin koskaan tapaamani amerikkalaisten elokuvien ystävä. Ehkä työ tullissa on tavallaan tarjonnut sopivina annoksina vauhtia ja vaarallisia tilanteita niin kuin ne leffatkin.

Olympiavuosina koetut akillesjännevammat olivat kovia takaiskuja Mika Halvarille.

Olympiavuosina koetut akillesjännevammat olivat kovia takaiskuja Mika Halvarille.

Tuoreimmat osastosta