Nea Mattila ja Lotta Kemppinen, suomalaisen pikajuoksun lupaukset, kirittävät toisiaan kohti EM-kisoja - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Nezirin ja Kortteen takaa nousevat juoksijalupaukset pitävät toisensa tiukoilla: ”Eikö sun pitäisi saada tehtyä jotain?”

Nea Mattila ja Lotta Kemppinen ovat harjoitelleet yhdessä jo vuosikymmenen.

Julkaistu: 10.2. 7:03

Sprintteri Lotta Kemppinen ja aituri Nea Mattila kirittävät toisiaan kohti Pariisin EM-kisoja.

– Meillä on hyvä ryhmäpaine.

Näin aituri Nea Mattila, 20, kuvailee yhteistyötä monivuotisen seura- ja harjoituskaverinsa, sprintteri Lotta Kemppisen kanssa. Kemppinen naureskelee vieressä.

– Molemmat kyselevät, että ”eikö sun pitäisi saada tehtyä jotain”, 21-vuotias juoksija kertoo.

Tällä kertaa nuoret naiset eivät puhu urheilusta, vaan opiskelusta. Kemppinen opiskelee kolmatta vuotta elintarviketieteitä Helsingin yliopistossa, ja työn alla on kandidaatin tutkielma. Mattila puolestaan kertaa matematiikkaa; hänen tavoitteenaan on päästä opiskelemaan Aalto-yliopistoon diplomi-insinööriksi, ja ennen kevään pääsykokeita hän aikoo käydä korottamassa matikan ja äidinkielen yo-arvosanoja.

Ryhmäpaine voi välillä kääntyä negatiiviseksi, mutta Mattilan ja Kemppisen kohdalla homma toimii. He patistelevat toisiaan koulujuttujen kanssa ja kirittävät sitten parempiin tuloksiin harjoituksissa.

– Treenikavereista on hirveästi hyötyä. Itse tykkään enemmän treenata jonkun kanssa kuin että pitäisi painaa treenejä yksin. Se olisi paljon raskaampaa, Kemppinen sanoo.

Nea Mattila voitti vuonna 2018 Ruotsi-ottelun 400 metrin aidat ennätyksellään 57,81.

Seuratasolla HIFK:ta edustava kaksikko on harjoitellut reilut 10 vuotta Mervi Brandenburgin valmennusryhmässä. He ovat siis kulkeneet urheilu-uriaan rinnakkain vuosien ajan, vaikka toisesta tulikin lopulta 400 metrin aituri ja toisesta sprintteri. Nyt heidän uransa ovat edenneet siihen pisteeseen, että katse on alkanut kääntyä nuorten sarjoista aikuisten arvokisoihin. Molempien tavoitteena on päästä ensi kesän Pariisin EM-kisoihin.

Suomalaisesta yleisurheilusta ei ole viime vuosina juurikaan kuulunut hyviä uutisia. Mitaleita tai arvokisamenestystä ei ole tullut ja tulostasokin on ollut kovin vaisua. Iloinen poikkeus nähtiin viime kesänä naisten pika-aidoissa, kun Reetta Hurske, Annimari Korte ja Nooralotta Neziri nostivat yhdessä lajinsa Euroopan huipputasolle.

Lotta Kemppinen juoksi viime kesänä 100 metrin Suomen mestariksi.

Pika-aitureiden menestys on satanut mutkan kautta myös laajemmin pikajuoksu- ja aitamatkojen laariin. Juniorit, etenkin nuoret tytöt, valitsevat idoliensa innoittamana päälajikseen aitaa ja sprinttiä, ja Kemppisen ja Mattilan kaltaisia nykyurheilijoita kollegoiden esimerkki taas kannustaa eteenpäin.

– Ainahan se on niin, että kun monelta tulee parannusta niin se potkii itseäänkin juoksemaan paremmin. Mitä parempi yleistaso, sitä paremmin tuloksia alkaa tulla, Kemppinen sanoo.

– Ja kun pika-aitureista uutisoitiin paljon, samalla alettiin kiinnostumaan muistakin naisista. Yleinen kiinnostus kasvoi, Mattila miettii

Taloudellinen tilanne kohtuullinen

Kiinnostuksella ei makseta Etelän leirejä tai fysioterapeutteja. Yleisurheilijan leipä on Suomessa tunnetusti kapea, mutta Mattila ja Kemppinen ovat tällä hetkellä tyytyväisiä tilanteeseensa. He pystyvät molemmat keskittymään urheiluun täysipainoisesti, joskaan urheilukulujen maksamisen jälkeen rahaa ei juurikaan kassaan jää.

– Tietenkin jos haluaisi panostaa vielä enemmän niin sitten tarvitsisi enemmän (rahaa), mutta nykyiseen malliin tämä toimii, Mattila sanoo.

Hänellä, samoin kuin Kemppisellä, asiat ovatkin kohtuullisen hyvin. Monivuotinen ja hyvin toimiva valmennussuhde tuo turvaa, ja taustalta löytyvät paitsi kannustavat perheet, myös varustesponsorit sekä pätevät tukipalvelut fysioterapeuteista hierojiin.

– Jos ajattelee jotain nuorta urheilijaa, niin mun mielestä voisi vähän keskitetymmin tarjota tukipalveluita. Nykyinen systeemi on vähän hankala, ei oikein tiedä, mistä mitäkin saa. Kaikki joutuvat yksin etsimään itselleen hyvät asiantuntijat, Mattila vastaa, kun häneltä kysyy kehitysideoita suomalaiseen yleisurheilujärjestelmään.

Nea Mattila ja Lotta Kemppinen panostavat urheilun lisäksi akateemisiin opintoihinsa.

Tällä hetkellä sekä Mattila että Kemppinen keskittyvät täysillä urheiluun, mutta opiskelutavoitteet osoittavat, että tulevaisuutta ei rakenneta yhden kortin varaan. Koulu on aina ollut molemmille tärkeää. Jopa siinä määrin, että aikoinaan molemmat päätyivät tavoitteellisesti harjoittelevalle helsinkiläisurheilijalle epätyypilliseen ratkaisuun. He eivät ole maineikkaan Mäkelänrinteen urheilulukion kasvatteja. Kemppinen valmistui ylioppilaaksi Viikin normaalikoulusta, Mattila Kulosaaren yhteiskoulun lukiosta.

– En halunnut, että koko elämä pyörii urheilun ympärillä. On kiva pitää ne elämät erillään, Mattila sanoo.

– Ja kavereiden kanssa ei tarvinnut aina puhua pelkästään urheilusta, Kemppinen täydentää.

Heittäjästä juoksijoiden valmentajaksi

On sattumaa, että Mervi Brandenburgin valmennustiimistä löytyy kovalla tasolla harjoitteleva sprintteri ja aituri. Pohjois-Karjalasta ponnistava valmentaja teki oman yleisurheilu-uransa heittolajien parissa, ykköslajina hänellä oli kiekonheitto. Pääkaupunkiseudulle muuttaessaan Brandenburg tiedusteli hommia heittäjien valmentajana, mutta päätyikin lopulta mutkan kautta ottamaan haltuunsa lahjakkaiden 11-vuotiaiden tyttöjen ryhmän. Siinä ryhmässä olivat mukana Nea Mattila ja Lotta Kemppinen.

– Karjalaiset ovat vähän sellaisia jääräpäitä. Ajattelin, että olen oppinut monta muutakin hommaa, niin opin tämänkin, Brandenburg, 45, kertoo.

Ja niin hän oppikin. Valmennus on vienyt erityisopettajana työskentelevän Brandenburgin mukanaan. Häntä ei haittaa raahautua 9-luokkalaisten kanssa vietettyjen työpäivien jatkoksi treenihalleihin.

– Suunnittelen kaiken tosi tarkkaan. Olen tosi kiinnostunut valmentamisesta ja pidän kaikissa paikoissa silmät ja korvat auki, Brandenburg sanoo.

Nea Mattila (vas.), Mervi Brandenburg ja Lotta Kemppinen Liikuntamyllyssä Helsingin Myllypurossa.

Viime vuosien aikana paitsi Suomessa, myös maailmalla laajemmin ovat puhuttaneet valmennuksen ylilyönnit. Brandenburg sanoo suoraan, että on valmentajana ”äärimmäisen vaativa”. Hän panostaa omaan hommaansa täysillä ja vaatii samaa valmennettaviltaan.

– Sanon suoraan ja näytän tunteeni. Mutta olen sanonut urheilijoilleni monta kertaa, että kohdistan palautteen aina suoritukseen. En todellakaan halua romuttaa kenenkään ihmisarvoa. Saatan joskus tunteen vallassa sanoa vähän kovemmin, mutta aina ne selvitetään yhdessä jos näen, että toinen pahoittaa mieltään.

– Jos on äärimmäisen herkkä, ei varmastikaan kestä mun huumoriani. Ei mun tyyli kaikille sovi, hän miettii.

Mattilalle ja Kemppiselle se sopii, vaikka he ovatkin Brandenburgin mukaan luonteeltaan täysin erilaisia kuin valmentajansa.

– Mervi on määrätietoinen ja elää tunteella mukana meidän urheilusuorituksissa, Kemppinen luonnehtii.

– Hyvällä tavalla vaativa, kannustaa meitä olemaan parempia ja vaatii paljon myös itseltään, Mattila lisää.

He kertovat, että erimielisyydet ja näkemyserot hoidetaan puhumalla.

– Ja jos meiltä tulee joku hyvä idea, niin Mervi ottaa sen meidän näkökulman huomioon, Kemppinen kertoo.

Kohti Pariisia

Lotta Kemppinen nousi otsikoihin tammikuun lopulla, kun hän rikkoi heti hallikauden avauskisassaan 60 metrin MM-rajan. Ajalla 7,28 Kemppinen kiilasi Suomen kaikkien aikojen tilastoissa sijalle seitsemän.

– Tiesin, että pystyn juoksemaan sen rajan, mutta yllätyin että se tuli ekassa juoksussa. Sitä en odottanut, Kemppinen sanoo.

Kemppinen joutuu odottamaan aikuisten arvokisoissa debytoimista vielä vähintään kesään. Halli-MM-kisat oli tarkoitus pitää maaliskuussa Kiinan Nanjingissa, mutta koronaviruksen vuoksi niitä siirrettiin vuodella.

Se oli Kemppisen mielestä oikea päätös. Nyt seuraava iso tavoite odottaa elokuussa. 100 metrin Suomen mestariksi viime kesänä juossut Kemppinen haluaa olla mukana Pariisin EM-kisoissa.

Valmentajalla on ainakin kaikki luotto siihen, että tavoite täyttyy.

– Hallikauden perusteella katselen lentoja. Olen tavallisesti aika varovainen, mutta kyllä nyt näyttää siltä, että matka Pariisiin tulee, Brandenburg uskoo.

Myös Nea Mattila tähtää Pariisiin. Vaikean viime kesän jälkeen valoa on taas tunnelin päässä. Kadonnut itsevarmuus on löytymässä.

– Nyt tuntuu siltä, että olisi aloittanut vähän kuin alusta. Pidän välivuotta ja olen pystynyt keskittymään ihan täysin urheiluun. Olen huomannut, että kehitystä on tullut ja ominaisuudet ovat parantuneet. Tuntuu tosi hyvältä, Mattila iloitsee.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?