Oliko yksi soitto Nooralotta Nezirille liikaa vaadittu? - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Kolumni: Oliko yksi soitto Nooralotta Nezirille liikaa vaadittu?

Palkittu toimittaja Pekka Holopainen kirjoittaa kymppitonnin puhelinsoitosta.

Palkittu toimittaja Pekka Holopainen kirjoittaa kymppitonnin puhelinsoitosta.

Julkaistu: 4.2. 6:56

Anteliaisuus urheilun apurahoissa paljastaa orastavan olympiapaniikin, kirjoittaa Pekka Holopainen.

Opetusministeriö kertoi viime viikolla jakavansa 163 kesälajiurheilijalle 1,43 miljoonaa euroa verottomina apurahoina. Summa on toki mukava, mutta ehkä sitä hieman suhteuttaa se, paljonko edesmennyt koripallotähti Kobe Bryant ansaitsi uransa aikana pelaamalla ja mainossopimuksilla: noin 700 miljoonaa euroa.

Apurahajaon otsikkonimeksi nousi tällä kertaa turhankin realismintajuiseksi ja umpirehelliseksi paljastunut pika-aituri Nooralotta Neziri. Hän haki vain 10 000 euron apurahaa – eikä siksi voinut suurempaa saada. Edustustrion muut jäsenet Annimari Korte ja Reetta Hurske hakivat rohkeasti isointa, 20 000 euron, pottia, ja tärppi tuli.

Neziri nosti kätensä pystyyn ja otti virheen piikkiinsä. Näinhän asia tietysti on, että jokainen hakee apurahaansa itse eikä lomakkeentäyttö maisteri Nezirille ole kummoinen älyhaaste.

Moni on kuitenkin, ja syystä, ihmetellyt muutamien tahojen toimintaa asiassa. 10 000 verotonta euroa ei edes hyvien sponsorien tukemalle Nezirille ole mikään pikkuraha.

Eikö tullut mieleen?

Esityksen apurahan saajista tekee ministeriölle Mika Lehtimäen johtama Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö, jossa aitajuoksu kuuluu teholajivastaava Jani Tanskasen reviirille. Lehtimäki on itse entinen aitajuoksuvalmentaja.

Kaksikolta ei ole voinut jäädä huomaamatta, että Neziri hakee pienempää apurahaa kuin kilpasiskot, vaikka isoimmankin olisi kevyesti saanut. Eikö todella kummallekaan tullut mieleen ottaa urheilijaan yhteyttä ja vinkata, että kannattaisi äkkiä tulostaa ja täyttää uusi lomake uusin toivein?

Reetta Hurske ja Nooralotta Neziri saivat eri summat apurahaa.

Reetta Hurske ja Nooralotta Neziri saivat eri summat apurahaa.

Tällainen oma-aloitteinen yhteydenotto ei olisi ollut historiallinen. Tero Pitkämäki jätti vuosia ministeriön apurahan anomatta, koska tiesi, että korkeat verotettavat tulot estävät sen myöntämisen. Vuonna 2016 huippu-urheiluyksikkö erikseen muistutti Pitkämäkeä ja muutamaa muuta, että nyt kannattaa anoa, koska tulorajat laitetaan vuodeksi sivuun.

Nezirin tärkein edunvalvoja on hänen managerinsa Jukka Virtanen. Olisiko hänen tullut opettaa asiakastaan näissä asioissa vähemmän nöyräksi? Näitä voi pohtia, vaikkei huippu-urheilijoita tule pikkulasten lailla paapoa. Yhden lomakkeen itsenäinen täyttö ja oman potentiaalin arviointi ei ole aikuiselta ihmiseltä liikaa vaadittu – ilmaisen rahan eteen.

Kriteerit sivuun

Koko tämänkertainen rahanjako asettuu hyvin mielenkiintoiseen valoon, kun ensin lukee isoimman apurahan jakokriteerit ja sitten katsoo sen saajat.

Saadakseen 20 000 euroa urheilijan tulee olla ”ehdottomalla ja vakiintuneella kansainvälisellä huipulla” ja ”seuraavien olympiakisojen potentiaalinen mitalisti”. Poikkeustapauksessa apurahan voi saada myös räjähdysmäisen nopeasti kehittyvä nuori urheilija. Tästä hyvä esimerkki on parikymppiselle hiihtäjäkomeetalle Krista Lähteenmäelle (nyk. Pärmäkoski) 2011 annettu isoin tuki.

Krista Pärmäkoski hiihti lauantaina Vöyrillä SM-hiihdoissa.

Krista Pärmäkoski hiihti lauantaina Vöyrillä SM-hiihdoissa.

Lista paljastaa, että kriteeristöä ei ole huippu-urheiluyksikössä noudatettu ja ministeriö on hypännyt leikkiin mukaan. Jos linja on jatkossakin näin antava, olisi urheilijoita ja rahoittajia eli Veikkaus-pelaajia kohtaan rehellistä kirjoittaa kriteeristökin uusiksi. Anteliaisuus paljastaa myös orastavan olympiapaniikin – joka on johtanut myös toivotaan toivotaan-osaston Tokio-pilvilinnojen avokätiseen rahoitukseen.

Isoimman tuen saajista Mira Potkosella, Elias Kuosmasella, Petra Ollilla, Arvi Savolaisella ja Titta Keinäsellä ei ole olympiapaikkaa. Yleisurheilijoista Kristiina Mäkelältä ja Lassi Etelätalolta on Tokion kisojen tulosraja vielä tekemättä, ja valintakelpoisen Oliver Helanderin tulevaisuus huippukeihäänheittäjänä on tuoreen olkapääleikkauksen jäljiltä suuri arvoitus – kuten se kyseisessä lajissa tämän toimenpiteen jälkeen aina on. Mitalipotentiaalia ison apurahan kuittaajista edustaa 1–2 atleettia.

Olympiarajan jo tehneelle Antti Ruuskaselle napsahtanut jackpot kertoo, että jos heittokäsi on ensi kesänä yhtään samassa kunnossa kuin edunvalvonta, Tokiossa kiehautetaan makoisat mitalikahvit.

Anteliaisuus paljastaa myös orastavan olympiapaniikin.

Ja vielä...

Suomalaista nuorisourheilua on viime viikot demonisoitu kitalaet kirkuvan punaisina. Vähän faktaa sekaan. UKK-instituutin Liitu-liikuntatutkimusten mukaan 80 prosenttia urheilevista lapsista ja 90 prosenttia vanhemmista pitää kovasti seurastaan, lajistaan ja valmennuksestaan. Esimerkiksi missään suomalaisessa työpaikassa tai oppilaitoksessa ei päästä tällaisiin lukuihin.

Tuoreimmat osastosta