Kolumni: Onko Eliud Kipchogen ”ihmiskoe” kaikkien aikojen juoksu vai jotain ihan muuta? Tähän joukkoon hän ei vielä ole yltänyt

Julkaistu:

Kolumni
Tähän saumaan viihdearvoiltaan loistava, tulokseltaan täydellinen juoksutapahtuma sopi Nikelle aivan erinomaisesti.
Kun modernin huippu-urheilun ainoisiin lahjomattomiin kuuluva elementti, kello, oli 16. syyskuuta 2018 ehtinyt juosta yhden tunnin, 59 minuuttia ja 40 sekuntia, Eliud Kipchoge oli kääntynyt Berliinin maratonin loppusuoralle Kesäkuun 17. päivän historiallisten monumenttien reunustamalle kadulle.

Matkaa maaliin oli hieman alle 700 metriä, ja maratonjuoksun uusi, voimassa oleva maailmanennätys kirjattiin 2.01.39.

Kahden tunnin haamuraja jäi Kipchogelta noin 550 metrin päähän. Kuulostaa ehkä vähältä, mutta on näillä vauhdeilla ja tehoalueilla todella paljon.

Eli maraton 2.01.39. Kymppitonni 26.49. Viisitonninen 12.46, 3 000 metriä 7.27 ja 1 500 metriäkin 3.33. Kipchogen kymmenen maratonin keskiarvo 2.03.43. Vain Kenenisa Bekelen ja Haile Gebrselassien voi nostaa mittatikuksi, jos kaikkien aikojen parhaan kestävyysjuoksijan tärkein kriteeri on huima monipuolisuus.

Haamurajat rikki

Mutta tämän joukon jatkeeksi edes Kipchogen saavutukset eivät vielä riittäneet: Yobes Ondieki, Said Aouita, Roger Bannister, Steve Cram, Moses Kiptanui, Tommie Smith, Sergei Bubka, Jonathan Edwards, Roman Sebrle, Renaldo Nehemiah, Marlies Göhr, Rosemarie Ackermann, Vilma Bardauskiene, Jelena Isinbajeva, Christina Brehmer tai Anita Wlodarczyk.

Jokainen yllä mainittu on rikkonut omassa yleisurheilulajissaan lähes saavuttamattomana pidetyn haamurajan: juossut mailin alle neljän minuutin, 10 000 metriä alle 27 minuutin, kymmenotellut yli 9 000 pistettä, hypännyt seivästä yli kuusi metriä, heittänyt moukaria yli 80 metriä ja niin edelleen.

Vaikka Monzan moottorirata tunnetaan vauhdikkaasta menosta, vielä 2017 Kipchoge ei siellä laboratorio-oloissa pystynyt alittamaan kahden tunnin rajaa, vaan jäi siitä 25 sekuntia.

Wienin Prater-puistossa kaikki sujui lauantaina kuin puistossa aikanaan hyvin viihtyneen Mozartin sinfonioissa. Aika 1.59.40 oli huippuluokan inhimillisen suorituskyvyn, mutta myös urheilutieteen, joukkuepelin, teknologian ja viihdearvojen voittokulkua. Valmentaja Patrick Sang – jolta muuten estejuoksun haamurajana pidetty 8.00,00 jäi aikanaan 3,41 sekunnin päähän – teki hienoa työtä.

Ineos159-tapahtuman nimikkosponsori on kuin sattumoisin kemian alan yhtiö, ei toki lääketieteellisen kemian. Kun ME-koe aikanaan päätettiin järjestää, Kipchogen ja valtavan, huipputason jänislauman tossu­sponsori Nike ei vielä tiennyt, että se lokakuussa 2019 tarvitsisi hyvää pr:ää ehkä enemmän kuin kertaakaan yhtiön historiassa.

Salazarin tukena

Yhdysvaltain antidopingviranomaisten dopingvalmentajaksi toteaman Alberto Salazarin luomus, menestyksekäs Nike Oregon Project -valmennusryhmä päätettiin Dohan MM-kisojen jälkeen ajaa maine loattuna alas. Nike on asettunut puolustamaan Salazaria, vaikka tämän omat projektiurheilijatkin ottavat taikuriin etäisyyttä vauhdilla.

Tähän saumaan viihdearvoiltaan loistava, tulokseltaan täydellinen juoksutapahtuma sopi Nikelle aivan erinomaisesti. Nyt pitäisi enää pähkäillä, miten Kipchogen ympärille rakennetun ihmiskokeen tulos pitää määrittää.

Vaikka Niken toiminta Oregon-projektin ympärillä hakee kaksinaamaisuudessaan vertaistaan, Ineos159-tapahtumaa markkinoitiin linjakkaasti. Alusta asti tehtiin selväksi, ettei lopputulosta Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n sääntöjen mukaan missään tilanteessa voida ratifioida maailmanennätykseksi. Ylempänä mainittujen haamurajamurskaajien joukkoon Kipchoge ei siis vieläkään kuulu.

Silti moni pitää Kipchogen juoksua kaikkien aikojen parhaana maratonina. Uwe Hohnin yli 35-vuotias liitokeihäskiskaisu 104,80 on monille kaikkien aikojen heitto, vaikka se on ME-tilastoista siivottukin.

Osa parhaista juoksijoista sektorilta 10 000 metriä–puolimaraton–maraton on alkanut karttaa perinteisiä arvokilpailuja, koska tili tehdään muualta.

Ineos159 oli kiistaton menestys. Se tarkoittaa, ettei järjestely jää lajissaan viimeiseksi. Onko se yleisurheilulle uhka? Ehkä voisi miettiä, ettei mikään tällaisia mediakuluttajien massoja lajin pariin vetävä tempaus ole uhka.

Ja vielä...

Kari Tapiota elämäkerrallisessa Olen suomalainen -rainassa näyttelevä Matti Ristinen viihtyi aikanaan yleisurheilukentillä Kärsämäen Katajan verkkareissa. 16-vuotiaiden SM-kisoissa 1990 napsahti peräti hopeaa 100 metrin aitajuoksussa. Ristinen oli hyvässä seurassa, sillä samoissa kisoissa Imatralla kilpailivat muiden muassa Arsi Harju, Aki Parviainen ja Heli Koivula.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt