Arto Bryggarelta suoraa puhetta Suomen yleisurheilun ongelmista: ”Raskaasti retuperällä”

Julkaistu:

Yleisurheilu
Pika-aitojen SE-mies Arto Bryggaren mielestä Suomesta voi kyllä ponnahtaa maailman kärkeen, kunhan valmennus- ja kilpailujärjestelmät ovat kunnossa. Kehitettävää on molemmissa.
Suomen saldoksi Dohan MM-kisoista jäi yksi pistesija. Monessa lajissa maailman kirkkain kärki on auttamattoman kaukana.

Mitä on tehtävissä, jotta eroa voisi kuroa kiinni?

– Lyhyellä tähtäimellä; jo nyt lähellä kansainvälistä huippua olevien urheilijoiden tilanne pitää kartoittaa ja heille pitää luoda projekti, jossa otettaisiin oppia aiemmista virheistä, sanoo ex-huippuaituri Arto Bryggare.

– Pitää kartoittaa ne puutteet, joista Suomesta löytyy, esimerkiksi olosuhteiden, valmennuksen laadun ja urheilijoiden elämän suhteen.

Bryggaren nimissä on yhä miesten 110 metrin aitojen Suomen ennätys. Se on ehtinyt jo 35 vuoden ikään – Bryggare pinkoi SE-ajan 13,35 Los Angelesin olympialaisten alkuerissä 1984.


Bryggare tunnetaan suorapuheisena yleisurheiluvaikuttajana. Entinen huippu-urheilija seuraa aktiivisesti kotimaista ja kansainvälistä lajikehitystä.
Suomalaisessa yleisurheilussa on hänen mukaansa paljon hyvää, mutta myös rutkasti kehityskohteita. Erityisesti Bryggarea huolettaa heikko valmennusosaaminen.

– Meillä ei ole ammattivalmentajia kuin muutama. Ja väitän, että valmentajakoulutuksemme on raskaasti retuperällä. Maailma on auki, on internet ja kaikkea. Pitäisi vähän katsella ympärille.

Yleisurheilun parissa voivotellaan usein, kuinka muut lajit, etenkin pallopelit, vievät lupaavat urheilijanuoret. Bryggaren mielestä valmennus on avain tähänkin ongelmaan.

– Jos meillä olisi hyviä valmentajia oikean ikäisten urheilijoiden parissa, niin kyllä niitä urheilijoitakin alkaisi tulla. Kriittisin ongelma on se, että valmennuksen taso ja määrä ovat romahtaneet.


Jotta seuraavien sukupolvien suomalaisia yleisurheilijoita saataisiin maailman huipulle, tarvitaan tiukkaa uudistusta, Bryggare näkee.

– Pidemmällä tähtäimellä on mietittävä koko kilpailujärjestelmää. Suomessa se ei ole muuttunut merkittävästi viiteenkymmeneen vuoteen.

– Järjestelmä ei ole motivoiva maajoukkue- ja sitä ylemmän tason urheilijoille. Ennen meille oli maaottelut, EM-kisat, olympialaiset ja Euroopan cupit, tiettyjä portaita. Nyt portaat ovat junioreissa ja sitten seuraavaksi suunnilleen MM-kisat.


Bryggaren mielestä kilpailujärjestelmän uudistus ei ole yksin Suomen urheiluliiton harteilla, vaan oma vastuunsa on myös IAAF:llä ja Euroopan yleisurheiluliitolla.

– Eivät he voi olla sivustakatsojia, koska Euroopassa tilanne on traaginen, Bryggare sanoo ja muistuttaa, ettei yleisurheilun alakulo koske yksin Suomea, vaan myös muita Euroopan maita.

– Dohan kisat olivat hienot, mutta siellä oli aika vähän eurooppalaisia kärjessä. Sehän se surkeampi juttu on.

Jos tuijottaa pelkkiä sekunteja, Bryggaren SE-aika 13,35 olisi Dohassa tuonut pika-aitojen finaalin kuutossijan.

– Jokainen aitafinaali on aina oma tarinansa, Bryggare muistuttaa.

– Ja olin tuolloinkin paljon paremmassa kunnossa kuin aika kertoo.

Oletko yllättynyt, että oma SE-aikasi on edelleen voimassa?

– En ole yllättynyt, Bryggare vastaa suoraan.

– Kyllä tuollaisen ajan nykyäänkin juoksee moni, mutta juosta se ilman tuulta ja kovassa paineessa, se onkin eri juttu.


Vaikka suomalaisessa yleisurheilussa on Bryggaren mielestä paljon parannettavaa, hän ei pidä suomalaisurheilijoiden nousua maailman absoluuttiseen kärkeen lainkaan mahdottomuutena. Tai no, yksi lajiryhmä on poikkeus.

– Yleisurheilu ei ole yksi, monoliittinen asia. Voidaan sanoa, että kestävyysjuoksun puolella ei voi koskaan enää tulla maailman kärkeen, jos on syntynyt Suomessa. Kenian, Etiopian ja Ugandan ylängöillä kasvaneilla on niin valtava etu.

– Mutta sitten taas on ihan mahdollista olla maailman kärjessä naisten ja miesten heitto- ja hyppylajeissa ja vaikka aitajuoksussakin. Siihen ei ole mitään käytännön estettä. Kestävyysjuoksu on ainut, missä ei ole mitään jakoa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt