Kolmekymppinen sohvaperuna Timo sai herätyksen lähibaarissa – päätös muutti hänen elämänsä terveemmäksi: ”Lähdin siitä tuopin äärestä”

Julkaistu: , Päivitetty:

maraton
Timo Marjomäki toteutti huiman elämänmuutoksen. 22 vuoden aikana 529 maratonia juosseen Marjomäen kropasta on kadonnut 30 kiloa.
Noin 23 vuotta sitten Timo Marjomäki oli täysimittainen sohvaperuna.

Hän painoi 110 kiloa ja jaksoi vain vaivoin pyöräillä lähibaariin, jonne oli matkaa yksi kilometri. Työpäivät autokorjaamossa olivat pitkiä, ja illat kuluivat kotisohvalla tai baarissa olutta litkiessä. Myös tupakka maistui.

Kun vertaa kolmekymppistä, rapakuntoista miestä nykyiseen 54-vuotiaaseen, ero on melkoinen. Kropasta on kadonnut 30 kiloa ja takana on 529 maratonia 22 vuodessa, tuoreimpana Mäntyharjussa 14. syyskuuta juostu polkujuoksutapahtuma MRM 2019.

Myös kaikki muu on muuttunut: nykyään Marjomäellä on yritys, jonka palveluihin kuuluvat urheiluhieronta, urheilutuotekauppa ja maratonmatkojen järjestäminen.

Mistä moinen herätys sai alkunsa? Mies muistaa hetken kuin eilisen päivän.

– Se oli yksi kesäilta vuonna 1997. Olin silloinkin oluella tutussa lähibaarissa, kun samoilla kulmilla järjestettiin hölkkätapahtuma. Isäni oli aloittanut juoksuharrastuksen ja osallistui kisaan. Lähdin siitä tuopin äärestä häntä kannustamaan.

Hölkkääjät ja heidän keveät askeleensa tekivät vaikutuksen, ja yhtäkkiä hän huomasi lausuneensa isälleen legendaariset sanat.

– Heitin, että vuoden päästä osallistun samaan kisaan ja juoksen kovemman ajan kuin isä. Ehkä siinä oli sitäkin, kun äitini oli sairastunut ja aloin miettiä, että eihän täällä ikuisesti eletä.

Marjomäki alkoi pyöräillä ja pudottaa painoa. Juoksulenkille hän lähti vasta kun paino oli tippunut tarpeeksi. 11 kuukauden kuluttua hän sai päähänsä kokeilla maratonia.

– Kesäloma oli loppumassa, vettä satoi, ja mietin, että tässäkö tämä loma nyt oli. Sitten sain päähänpiston.

Päivämäärä 11.7.1998 on kirjattu tarkasti muistiin.

– Kaikki sujui hyvin ja siitä tuli yksi helpoimmista maratoneistani. Toki jalat kipeytyivät enkä meinannut maaliintulon jälkeen päästä enää kävelemään, muistelee maratoonari ja kuvailee itseään kankeaksi, hitaaksi ja jääräpäiseksi.

Kotimatkalla hän ryhtyi ottamaan selvää, minne pääsisi juoksemaan seuraavan maratoninsa.

– Toisen maratonin jälkeen ajattelin juosta vielä kolmannenkin, ja yrittää alle neljän tunnin aikaa. Niin sitten juoksin Isojoelta Kauhajoelle ja loppuaika oli 3.59.53. Makasin maalissa puolikuolleena, mutta olin niin iloinen, kun tavoite meni rikki. Sen jälkeen jäin koukkuun.

Vaikka välillä on tehnyt kipeää, Marjomäki ei ole keskeyttänyt vielä yhtäkään maratonia. Pitkiä harjoitustaukoja on tullut kahdesti: välilevyongelman ja marssimurtuman takia.

– Eihän juoksu aina kulje. Mieleen on jäänyt Toholammin talvimaraton, jossa jouduin kävelemään jo 15 kilometrin kohdalla. Totesin itselleni, että nyt tuli Timolle pitkä päivä.

Hänen ennätysaikansa on 3.23, joka on kirjattu tuloksiin kolmesti. Mies kuitenkin huomauttaa, ettei juokse kilpaa muiden kuin itsensä kanssa. Tavoitteet ovat välillä kovia: kerran hän juoksi peräkkäin kolme maratonia Hollannista Saksaan, ja takana on lukuisia ultrajuoksuja, joista pisin on kestänyt kuusi päivää.

– Kilpailuviettiä minulla ei ole koskaan ollut, ei minkäänlaista. Toki joskus kavereiden kesken kisataan – jos kaveri uupuu, piruuttaan juostaan ohi, hän nauraa.

Marjomäen periaatteena on juosta uusissa maisemissa aina kun mahdollista. Tähän mennessä hän on juossut maratonin 28 maassa 225 eri reitillä.

– Tänä vuonna on tarkoitus juosta vielä Skotlannissa ja Curacaossa. Kun 30 maata on täynnä, pääsen jäseneksi Country Marathon Clubiin, jossa minulla on muutamia tuttuja mukana.

Yksi hänen suosikkireiteistään on Nizza–Cannes.

– Tykkään merestä ja alpeista, ja siinä saa katsella molempia. Eksoottisimpia ovat olleet Australian ja Beirutin maratonit, samoin Valko-Venäjä–Liettua.

Tätä nykyä mies juoksee viikoittain noin 70 kilometriä. Mukaan on laskettu sekä treenilenkit että tapahtumat.

– Juoksu on minulle tapa päästä pois neljän seinän sisältä.

Kuulokkeissa soi hevi.

– Kerran latasin soittolistalle neljä tuntia AC/DC:tä ja kappaleiden perusteella tiesin koko ajan missä mennään. Kun 41 kilometrin kohdalla alkoi soida For Those About the Rock, tiesin, että kerkeän maaliin alle neljässä tunnissa.

Marjomäen isä osallistuu hölkkätapahtumiin edelleen, 86-vuotiaana.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt