Kommentti: Älytön kuumuus ei ole Dohan yleisurheilukisojen pahin ongelma – mutta jostain syystä siitä ei puhuta

Julkaistu:

Kommentti
Yleisurheilun Riku Riski pysyy naulattuna lähtötelineissä, kirjoittaa urheilutoimituksen esimies Vesa Rantanen.
Yksi Suomen suurimmista mitalilajeista eli 50 kilometrin kävely starttaa yleisurheilun MM-kisoissa Dohassa lauantai-iltana 28. syyskuuta kello 23.30.

Mystisen, pian arvokisakartalta katoavan lajin seuraajilla riittääkin jännitettävää Aku Partasen ja Jarkko Kinnusen puolesta kilpailussa, jonka voittaja ylittää maaliviivan sunnuntain puolella samoihin aikoihin, kun yökerhot alkavat tyhjentyä Suomessa.

Sinänsä ajankohta on oikein hyvä, sillä 50 kilometrin jälkeen kävelijä usein taapertaa tismalleen kuin öistä taksitolppaa etsivä.

Yleisurheilun armoton kestävyyskilpailu käydään MM-kisoissa vuorokauden viileimpään aikaan, koska päivälämpötila Qatarin Dohassa on syyskuussa yli 40 astetta.

Älytön kuumuus ei silti ole yleisurheilukisojen pahin ongelma. Kisat järjestetään ihmisoikeuksia polkevassa valtiossa, joka on tunkenut itsensä urheilumaailman avainpaikoille häikäilemättömällä lahjonnalla.


Ihmeellinen hiljaisuus

Qatar osti jalkapallon MM-kisat itselleen Yhdysvaltain nenän edestä, mistä suivaantuneena USA:n hakukomitean nokkamies, ex-presidentti Bill Clinton usutti maailman tehokkaimman jälkikoiran FBI:n tutkimaan Fifan korruptiota. Sen jälkeen Fifassa on pudonnut päitä, mutta jalkapallokisat pysyvät Qatarissa.

Keskustelu maan ihmisoikeustilanteesta on kiihtynyt pöyristyttävän jalkapallo-operaation ympärillä. Varmuudella yli tuhat käytännössä orjuutettuja vierastyöläistä on kuollut epäinhimillisissä olosuhteissa, kun keskelle aavikkoa on rakennettu jalkapallopompöösejä kerran käytettäväksi.

Suomen palloliitto joutui kohun keskelle, kun se päätti leireillä Qatarin uniikeissa olosuhteissa, mutta varsinainen keskustelu käynnistyi vasta, kun maajoukkuepalloilija Riku Riski kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa jättävänsä leirin väliin eettisistä syistä.

Riski jääneekin historiaan potkuaan kovemmasta moraalisesta selkärangasta, ja hänen ratkaisunsa keräsi ylistystä ympäri maailman.

Palloliitto ei ole pystynyt kovin hyvin perustelemaan ratkaisuaan mennä vapaaehtoisesti leirille maahan, jonka ihmisoikeustilanne kestää paremmin tarkastelua 50 kilometrin kävelykilpailun kuin päiväsaikaan, mutta Palloliitto sentään joutui perustelemaan ratkaisuaan.

Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF ei ole joutunut perustelemaan Qatarin valintaa kisapaikaksi juuri mitenkään. Se ihmetyttää suuresti.

Urheilijan vastuu

Yleisurheilu kaipaa omaa Riku Riskiään, jotta keskustelu ihmisoikeuksista ei jumittuisi vain jalkapalloon, mutta ei ole urheilijoiden vika, että suurkilpailut nykyään päätyvät hyvin usein arveluttavien valtioiden käsiin.

Käytännössä vain niiden on mahdollista lahjoa kisat itselleen tai rakentaa miljardeja maksavia suorituspaikkoja kysymättä kansan mielipidettä ”yhteisten” varojen käytöstä.

Arvokisat, joko olympialaiset Kiinassa tai MM-yleisurheilu Qatarissa, on yksittäiselle urheilijalle uran ehkä ainoa kohokohta. Heidän työnsä on urheilu. Maailma on täynnä organisaatioita ja päättäjiä, joiden vastuulle kuuluvat ihmisoikeudet.

Kun urheilun johtajien moraalinen kompassineula vaikuttaa sojottavan vain ilmaisen rahan suuntaan eikä urheilijoiden oikeastaan kuulukaan nähdä kuin oma suorituksensa, ehkä eettiset päätökset pitää demokratian hengessä alistaa kansalle.

Kun katsomme sunnuntaiaamuna Partasen ja Kinnusen taivallusta kohti 50 kilometrin maaliviivaa, ihmisoikeudet saattavat käydä mielissämme. Kävelijöiden. Eivät todennäköisesti Qatarin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt