Kommentti: Norjassa ymmärretään juoksemisen arvo

Julkaistu:

Kolumni
Sondre Nordstad Moen on erinomainen esimerkki siitä, mihin norjalaisten menestys kestävyysurheilussa perustuu, kirjoittaa Pekka Holopainen.
Suomalaisen kestävyysjuoksun V-linja – Juha Väätäinen, Lasse Viren, Pekka Vasala, Martti Vainio – oli voimissaan, kun viimeisenä mainittu juoksi 1978 Prahassa 10 000 metrin Euroopan mestariksi aikanaan ällistyttävällä Suomen ennätysajalla 27.30,99.

Suomen ennätyksenä aika jatkanee maailman tappiin, mutta yksi epiteetti siitä nypättiin lauantaina pois.

Norjan Kristiansand tunnetaan yleisurheiluvinkkelistä ennen kaikkea keihäskuningas Andreas Thorkildsenin kotikaupunkina, mutta tällä kertaa Stadionmila-tapahtuman päätähti oli Sondre Nordstad Moen, joka 25 ratakierroksen jälkeen totesi vieneensä Vainiolta Pohjoismaiden ennätyksen 6,21 sekunnin marginaalilla.

Samalla hän nousi matkan kansallisuuspuhdistetussa MM-tilastossa peräti 8. sijalle. Suomalaisurheilijoiden haltuun jäi edelleen 12 PE-tulosta.

Kirkas ymmärrys

Moen on erinomainen esimerkki siitä, mihin norjalaisten menestys kansainvälisesti niukemminkin kilpailluissa kestävyysurheilumuodoissa perustuu. Maassa ymmärretään kristallinkirkkaasti sen arvo, mistä kaikki tällä saralla aina lähtee: juoksemisesta.

Kun Moen loppuvuodesta 2017 juoksi maratonilla peräti voimassa olevan Euroopan ennätysajan 2.05.48, Norjan yleisradioyhtiö NRK hankki hänen takiaan lähetysoikeudet matkan ykköskategorian kisoihin, Abbott World Marathon Majorsiin.

Vaiva meni sikäli hukkaan, että sitten ennätysjuoksunsa Moen on startannut maratonille vain kerran, saapumatta maaliin.

Lauantaina Kristiansandin kympillä radansivuun astui 8 000 metrin jälkeen Ingebrigtsenien juoksydynastian muurinmurtaja Henrik, 28.

Siinä missä Moenin mitali Dohan MM-kympillä olisi toki suuryllätys, Henrikin pikkuveljien Jakobin ja/tai Filipin käväisy Khalifan stadionin mitaliseremonioissa olisi tämänhetkisistä lähtökohdista kaikkea muuta.

120 senttiä

Jäljelle jää viides muttei vähäisin Norjan MM-toivo eli Karsten Warholm, joka jahtaa Kevin Youngin yli 27-vuotiasta ME-aikaa 46,78 enää 0,14 sekunnin eli noin 120 sentin päässä.

Jos Dohassa ME-tulos ylipäätään nähdään, 400 metrin aidat on todennäköisin tapaus USA:n Rai Benjaminin kirittäessä Warholmia.


Warholm, Benjamin ja Qatarin Abderrahmane Samba ovat todistaneet, etteivät kaikki yleisurheilun lajit ole yhteismitallisia, vaan mitalit myydään näinkin globaalisti kilpaillussa urheilumuodossa joskus edullisemmin, joskus kalliimmin. Halvalla ei toki ikinä.

Warholmin kuluvan kauden kolmosaika on 47,26. Sillä hän olisi kuluneiden 26 vuoden aikana voittanut 16 jaossa olleista 19 MM- tai olympiakullasta, nelosajallaan 47,33 15 kertaa ja kakkosajallaan 47,12 joka kerta.

Vaikka arvokisafinaali onkin raskaan lajin kolmas ja paineisin kisastartti ulkoilman armoilla, fakta antaa suuntaa matkan absoluuttisesta tasosta vuodesta 1992 eteenpäin.

Siinä missä kaikkien aikojen 10-ottelija Ashton Eaton tuli päälajistaan pitkiin aitoihin kaudeksi 2014 vain piipahtamaan, Warholm hyvästeli ottelun 2015 pysyvästi. Rion olympiavälierätasolta karjuva viikinki tuli vuodessa MM-kultaan Lontoon kaatosateessa 2017.

Suomessa Vuoden urheilijaksi valitaan kliseisissä ja epätosissa mielikuvissa aina keihäänheittäjä, joten Norjassa valinnan luulisi kohdistuvan lähinnä hiihtolajien urheilijoihin.

Mitä vielä. Useimmin, neljästi, tittelin on saavuttanut kestävyysjuoksija Grete Waitz.

Warholmista leivottiin Vuoden urheilija 2017 ohi muun muassa Lahdessa neljä MM-kultaa hiihtäneen Marit Björgenin. Jakob Ingebrigtsen sai saman kunnian 2018, vaikka Norja teki talviolympiakisojen kaikkien aikojen mitaliennätyksen ja Johannes Hösflot Kläbo hiihti kolme kultaa.

Kuluvankaan vuoden ykkönen ei liene ampumahiihtäjä Johannes Thingnes Bö tai hiihtäjä, nykyään mitä ilmeisimmin myös kestävyysjuoksijaksi tituleerattava Therese Johaug huikeista saavutuksistaan huolimatta – vaan jompikumpi kaksi edellistitteliä vieneistä juoksijoista.

No, ei se Suomessakaan ole keihäänheittäjä.

...ja vielä

62 miestä on juossut 10 000 metriä alle 27.00, näistä 35 Keniasta. Silti maa on 24 vuodessa voittanut vain yhden MM- tai olympiakullan. Sen otti 2001 Charles Kamathi, joka EME Newsin mukaan arvelee trendin jatkuvan. Etiopialaiset voittavat, koska treenaavat fiksummin kuin ”vain peesaamisen hallitsevat” kenialaiset.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt