Neuvostoliitossa oppinsa saanut guru oli avainroolissa – Aki Parviainen MM-kultansa taustoista: ”Se oli onnenpotku”

Julkaistu: , Päivitetty:

yleisurheilu
20 vuotta sitten MM-kultaa heittänyt Aki Parviainen jännitti niin, että manageri opetti vuorosanat lehdistötilaisuuteen.
Torstaina tuli päivälleen 20 vuotta, kun Sevillan pätsimäisellä MM-stadionilla vietettiin suomalaisjuhlia. MM-joukkueen ainoisiin mitaliehdokkaisiin kuulunut Aki Parviainen, 24, voitti tiukan keihäsfinaalin 5. kierroksen 89,52-metrisellä heitolla.

– Enpä olisi merkkipäivää muistanut, ellet olisi soittanut, kotoaan Pohjois-Karjalan Tuupovaarasta tavoitettu metsänhoitoalan yrittäjä myöntää.

Lähtökohdat olivat herkulliset: kesäkuussa syntyi Kuortaneella nykyinen Suomen ennätystulos 93,09, jota pidemmälle oli nykykeihästä kesään 2017 mennessä heittänyt vain Jan Zelezny.

Mutta nuori mies näki taivaanrannassa myös tummia sävyjä.

– Olen heittänyt yli 90 metriä nykykeihästä kahdeksan kertaa, muut suomalaiset yhteensä seitsemän. Mutta niistä vain yksi tuli elokuussa eli tavallisimman arvokisakuukauden aikana, muut kesä- tai heinäkuussa.

Parviainen arvelee, että harjoittelun rytmityksessä oli jotain pielessä. Toisaalta pakkokin saneli tilannetta.

– Jos halusi arvokisapaikan, sen ajan keihäs-Suomessa oli tapahduttava jo alkukaudesta.

Henkinen valmentaja avuksi

Parviainen oli debytoinut MM-tasolla jo 1995 ja selviytynyt kisoihin myös 1997. Reissut menivät tuloksellisesti hyväksyttävästi. Mutta 1998 Budapestin EM-kisoissa 9. sija oli raju pettymys 23-vuotiaalle mitalisuosikille, joka oli jo puhkaissut 90 metrin rajan.

– Harri Halme tuli silloin managerikseni ja järjesti sponsoreita ja starttirahoja. Onneksi Harri ehdotti minulle Budapestin katastrofin takia myös henkistä valmennusta. Hänellä oli Juri Hanin -niminen guru valmiina. Onnenpotku, synnyin uudestaan arvokisakilpailijana.


Venäläinen, pitkään Suomessa vaikuttanut Hanin on arvostettu urheilupsykologian professori, jonka juuret mentaalivalmennuksessa löytyvät jo neuvostoliittolaisesta huippu-urheilusta. Hän on auttanut lukuisia suomalaishuippuja.

– Tapasin Jurin kahdesti ennen Sevillaa puoli tuntia kerrallaan, muuten soiteltiin. Hän opetti minut ohjaamaan energioitani oikein. Kun en esimerkiksi ollut mitenkään sosiaalinen kaveri, vaan metsäläinen Pyhäselästä, niin Juri kielsi minua Sevillassa roikkumasta urheilijoiden kahvilassa kuin vartin kerrallaan.

Viimeistelyleirillä Portugalissa Kimmo Kinnunen loukkaantui ja siirtyi sivuun. Huimakuntoisen Matti Närhen lähentäjälihas repesi. Kollegoiden kohtaloiden pelästyttämä Parviainen otti oman viimeistelyharjoituksensa varman päälle.

– Kimmo oli sitä katsomassa ja sanoi, että ”ei tuosta taida Aki taaskaan tulla yhtään mitään”, Parviainen muistelee nauraen.

Mitalipaineita hän ei kokenut lainkaan; pakollinen mediatilaisuus jännitti.

– Halme laittoi minut istumaan ja esitti ”toimittajana” kaikki ikävimmät kysymykset, jotka siellä voisin kuulla. Resepti toimi. Ehkä joskus liikaakin kiinnosti, mitä lehdissä luki. Artisti on herkkä.


Loppukilpailussa Parviainen oli neljäntenä, kun lähti 5. heittoonsa.

– Kaikki toimi: ajoitukset, juoksu, veto, koko biomekaaninen ketju, oli kiireetön olo. Stadionoloissa täysin tyyneen 89,52 oli urani kovimpia vetoja.

Parviainen oli jo 24-vuotiaana naimisissa ja kahden pikkupojan isä, mikä olisi vain 20 vuotta myöhemmin varsin epätavallista.

– Se toi kuvioon omat haasteensa. Leireillä ei tullut roikuttua, vaan pidin ne perheen takia lyhyinä.

MM-kullan jälkeen Suomessa odotettiin Parviaiselta olympiakultaa Sydneystä, jossa keihäsfinaali heitettiin 22. syyskuuta. Takana oli tuloksellisesti hänen elämänsä kesä: hurja alkukesä toi kolme 90 metrin ylitystä, mutta elokuu käänsi tuloskunnon laskuun. Lähes 20 vuotta myöhemmin Parviainen uskoo tietävänsä syyn.

– Olin maailmanmestari ja starttirahat sun muut sen mukaiset. Silloin tehtiin rahaa.

Parviaisen sijoitus uran ainoissa olympialaisissa oli viides.

Veljenpojat ovat Parviainen 2.0

Aki Parviainen uskoo, että kun hänen MM-kullastaan tulee 2029 täyteen 30 vuotta, suomalaisia kiinnostavat aivan eri Parviaiset eli hänen veljenpoikansa Aku, 16, ja Topi, 13. Timanttisen lupaavat pojat ovat isänsä Mika Parviaisen osaavassa valmennuksessa.

Aku Parviainen on jo nuorten maajoukkuetasolla, ja pikkuvelikin on tehnyt hämmästyttäviä tuloksia.

– Ovat parannettuja painoksia minusta. Valmennuksessa minulla ei ole roolia, mutta mielelläni tavatessa kerron pojille lajista.

Ennusteet ovat vielä varhaisia.

– Kummallakin on hirveä into, lahjakkuus, lahjakkuus harjoitella ja hirveä kilpailuvietti. Peruspaletti on koossa, vuodet näyttävät jatkon.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt