Kommentti: Suomen pituushypyssä kuohuu – kärkinimi latasi suorat sanat harmaalla alueella liikkuvista kilpailijoista

Julkaistu:

kommentti
Pituushyppypaikalla kipinöi lupaavasti ennen Ruotsi-ottelua, aiheena urheiluhenki ja periaatteet, kirjoittaa Pekka Holopainen.
Urheiluliiton pituushyppyvalmentaja, armenialainen Suren Ghazaryan oli 26-vuotias liikunnanopettaja, kun yleisurheilumaailman perustukset järisivät toukokuussa 1987. Ghazaryanin maanmies, Neuvostoliittoa edustanut Robert Emmijan hyppäsi vain neljän sentin päähän Bob Beamonin tuolloin vajaa 19-vuotiaasta eeppisestä maailmanennätystuloksesta 890.

Emmijanin huima 886 on tänäkin päivänä Euroopan ennätys. Beamonin 23 vuotta hyökkäyksiä kestäneeseen ME:hen sitä yhdistää se, että kumpikin tulos syntyi niin sanotussa korkeassa ilmanalassa, hyppylajeille erittäin edulliseksi katsotussa ohuessa ilmanvastuksessa, joka antaa periaatteessa aivan ilmaisia senttejä.

Beamon hyppäsi Mexico Cityssä 2 250 metrin, Emmijan kotimaansa Tsakhkadzorissa 1 840 metrin korkeudella merenpinnasta.

Beamonin uran toiseksi paras hyppy kantoi 833. Silloin kilpailu järjestettiin Sacramentossa 9 metriä merenpinnan yläpuolella. Moskova taas sijaitsi 144 metriä merenpinnan yläpuolella myös heinäkuussa 1986, kun Emmijan latasi uransa toiseksi parhaan kilpailutuloksen, 861.

Kun kilpailukorkeus menee 1 000 metrin paikkeille, tulosten perään merkitään korkean ilmanalan eli high altituden merkiksi A-kirjain.


Päättyneeksi viikonvaihteeksi Ghazaryan järjesti tällaisia edullisia oloja maan kärkihyppääjille maineikkaaseen Monachilin kilpailuun Espanjan Sierra Nevadan vuoristoon. Alueella sijaitsee maan olympiakomitean valmennuskeskus, jossa tuloksentekokykyä on vuosien mittaan buustattu sekä harmaalla että pikimustalla vyöhykkeellä. Nyt mentiin harmailla.

Monachilissa myötätuuleen tilastokelvottoman 794 hypännyt Arttu Pajulahti hyppäsi 2017 MM-kisoihin samalta mondolta. Sensaatiotulos 810 oli valovuoden päässä hänen perustasostaan, ja Lontoon olympiastadionin karsintakilpailusta ei jälkipolville kerrottavaa jäänytkään: 29. sija tuloksella 749.

Kipinöintiä luvassa

Kristian Pulli ei tällä kertaa aivan saanut itseään ohuessakaan ilmassa hilattua MM-rajan vihreälle puolelle, vaan jäi siitä sallituissa oloissa viisi senttiä.

Kun Roni Ollikainen sunnuntaina Espoon Motonet GP:ssä oli viime vuosien taustoihinsa nähden suorastaan uskomattomasti hypännyt samaan kilpailuun 802 ja 804 – parastaan sitten Helsingin EM-kesän 2012 – kenttien herrasmies ei salaillut mielipidettään Pullin ja kumppanien tuloksista.

Myös Ollikaiselle tarjottiin paikkaa Monachiliin, mutta stadilainen latasi suoraan, ettei tällainen harmaan vyöhykkeen toiminta sovi hänen arvomaailmaansa. Melko heikosti Ollikainen peitti senkin, mitä ajattelee urheilijoista, jotka tällaista reittiä pitkin livahtavat arvokisoihin. Säännöt toki eivät ole urheilijoiden laatimia.


Kilpailun kakkonen, ennätyksensä 778 hypännyt Kalle Salminen säesti Ollikaista täydestä sydämestään. Myös hän olisi voinut halutessaan hypätä Espanjassa. Periaatteet estivät matkan.

MM-kisoihin oltiin sunnuntaina menossa tuloksella 810. Kun Ollikainen ja Pulli ensi viikonloppuna Tukholmassa jahtaavat kisapaikkaa, ainakaan keskinäisen kilpailutilanteen kipinöinnistä tuloksenteon ei Ollikaisen kannanottojen jälkeen luulisi jäävän kiinni.

Urheiluliiton valmennusjohtaja Kari Niemi-Nikkola piti virkansa puolesta keskustelua harmillisena ja pituushyppyperhettä turhaan repivänä. Mitäpä muutakaan mieltä hän voisi olla?

Loistava muutos

Leppävaarassa kilpailtiin pahasti nuupahtaneen Eliittikisa-sarjan viime vuonna korvanneen Motonet GP:n kauden viimeinen osakilpailu.

Tämän kauden perusteella muutosta voi pitää kaikkien osapuolten kannalta täysosumana: Urheiluliiton, pääsponsorin, järjestäjien, Yle Urheilun, urheilijoiden ja lajin ystävien.

Tapahtumien rakennetta on selkiytetty, lajipainotuksia kirkastettu, tv-toteutusta kohennettu ja järjestäjien keskinäistä koordinointia viety ryminällä eteenpäin. Kun illat vielä tarjosivat rutkasti hyviä tuloksia, on käsissä kokonaisuus, johon kotimainen huippuyleisurheilu voi nojata ainakin lähivuodet rauhassa.

Ja vielä...

Petteri Forsellin arveltiin palanneen Suomeen muun muassa käydäkseen armeijan. Urheilukoulun seuraavaan saapumiserään hän ei hakenut, eikä siis tullut valituksi. Mutta ei hätää: jos futistaituri kaivaa itsestään pienen maanpuolustajan, Santahaminassa odotetaan hänen jälkihakemustaan vesi kielellä. Paikka on varma.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt