Mika Halvari löytää syitä, miksi kuula ei lennä Suomessa – ”Me puhuimme tempaustuloksesta ja nykynuoriso sen sijaan...”

Julkaistu:

Yleisurheilu
Mika Halvari haluaa auttaa nuoria kuulantyöntäjiä.
Suomalaisen kuulantyönnön taso on romahtanut 20 vuodessa. Vielä vuonna 2000 peräti seitsemän suomalaista työnsi yli 20 metriä, tilastonelosenkin tulos oli 20,70 – sattumoisin juuri se tulos, mikä on tänä vuonna Dohan MM-raja.

Tuntuu jokseenkin absurdilta ajatella, että jos sen ajan kuulahuiput Mika Halvari, Arsi Harju, Ville Tiisanoja ja Timo Aaltonen olisivat syntyneet parikymmentä vuotta myöhemmin, olisi meillä kuulassa käsillä keihäänheiton kaltainen klassinen valintasoppa. Nyt ei todellakaan ole.

Vielä vuosituhannen alkupuolella 20 metrin rajan ylittivät muiden muassa Robert Häggblom, Mika Vasara ja Conny Karlsson. Vuoden 2009 jälkeen siihen on pystynyt ainoastaan Arttu Kangas. Kaksi muuta on ylittänyt nipin napin 19 metriä kuluneen vuosikymmenen aikana: he ovat Tomas Söderlund ja Timo Kööpikkä. Romahdus on ollut täydellinen.


Samaan aikaan maailmalla pyöritään täysin eri lukemissa. Maailman kärkitulos on Ryan Crouserin 22,74. Kuusi miestä on ylittänyt 22 metriä, 21 metrin rajapyykin on saavuttanut 23 työntäjää ja yli 20 metriä on pukannut 68 kaveria. Miten tässä näin kävi, että Suomi putosi puusta?

Mika Halvari työnsi vuonna 2000 hallissa Tampereella 22,09. Hän toimii nykyisin Suomen ykköstyöntäjän Arttu Kankaan valmentajana ja tietää, mistä puhuu. Mistä suomalaisten romahdus lajissa johtuu?

– Tämän päivän huipputyöntäjät ovat ihan helvetillisiä möykkyjä. Jos niiden tekniikkaa katsoo, mielestäni suomalaisista esimerkiksi Samuli Kyrönviita työntää paremmalla tekniikalla kuin he. Maailman huipuilla on vain niin järkyttävästi jerkkua takana, että kyllä lähtee, Halvari sanoo.

Jo viime vuonna maailmalla tehtiin kovia tuloksia. Uuden-Seelannin Tom Walsh työnsi 22,67, jenkeistä Crouser 22,53 ja Darrel Hill 22,40. Tänä vuonna on menty vielä kovempaa. Brasilialainen Darlan Romani on nykäissyt 22,61, Puolan Michal Haratyk 22,32 ja USA:n Joe Kovacs 22,31. Lisäksi myös Hill ja Walsh ovat puhkoneet 22 metriä.

Randy Barnesin maailmanennätys 23,12 on työnnetty vuonna 1990. Hän kärähti dopingista samana vuonna. Hänelle määrättiin 27 kuukauden kilpailukielto.

Barnes kärähti uudelleen 1998 ja sai elinikäisen kilpailukiellon. On siis syytä olettaa hyvin perustein, ettei ME:tä työnnetty pelkällä kaurapuurolla.

Kun dopingvalvonta on kiristynyt noista ajoita valtavan paljon, on syytä kysyä, miten tämän vuoden superkovat tulokset ovat mahdollisia.

– Miesten kuulan maailmantasossa on nyt sellainen törmäyskohta. On nuoria ja vanhoja työntäjiä yhtä aikaa huipulla. Moni puhuu paljon siitä, että käytetään dopingia. Toki siellä on varmasti heitäkin, mutta asia ei ole niin mustavalkoinen. Osa menee niillä, mutta on täysin mahdollista tehdä kovaa tulosta myös puhtain keinoin. Tämä on vähän ikuisuuskysymys. Minä tiedän omasta kokemuksestani, että se on mahdollista, vaikka sitä on varmasti monien pirun vaikea uskoa, Halvari paukuttaa.


Halvarilla on halu auttaa nuoria kuulantyöntäjiä. Hän lähti mukaan talkoisiin jo neljä vuotta sitten, vaikka siitä ei ole julkisuudessa puhuttu käytännössä lainkaan. Halvari on tehnyt muutamia havaintoja nykynuorten eroista 1980-luvun nuoriin, jollainen Halvarikin 1970 syntyneenä on.

– Kun leireilin nuorena, puhuimme koko ajan kuulantyönnöstä ja harjoittelusta; paljonko tulos tempauksessa, pään yli kuulanheitossa tai penkillä tehtynä on mennyt kullakin eteenpäin. Olen hiukan surullinen siitä, etteivät nykynuoret enää puhu näistä asioista. Sen sijaan he puhuvat pääosin siitä, kuinka paljon ovat keränneet sponsoreita, tai sitten joistakin somejutuista, paljonko on seuraajia jossakin Instagramissa ja mitä kaikkia hemmettejä niitä nykyisin onkaan.

Julkisuuteen Halvari tuli valmentajana vasta viime syksynä, kun hän ryhtyi Kankaan valmentajaksi.

– Olen Kankaan virallinen valmentaja, viime syksystä saakka olen tehnyt ohjelmia myös Arttu Korkeasalolle. Valmennushommiin lähdin jo 2015 epävirallisen yhdistyksen Kyrösjärven seudun kuulantyöntäjien mukana. Siihen kuului muutama aikuisurheilija, esimerkiksi Kangas silloisen valmentajansa Matti Yrjölän kanssa, ja muita alueen nuoria kuulantyöntäjiä. Olemme järjestäneet omakustanneleirejä muutaman kerran vuodessa, Halvari kertoo.


Halvari myöntää, että nykytyöntäjillä on harjoittelussa puutteita. Silti hän haluaa korostaa myös muita parannettavia asioita kuin varsinaista harjoittelua. Vaikka Arttu Kangas on 26-vuotias, hänelläkin on samoja puutteita kuin nuoremmilla työntäjillä.

– Jostain syystä nykynuoret eivät täytä harjoituspäiväkirjoja. Puhuimme tästä nuorien työntäjien kanssa jo silloin vuonna 2015. He ihmettelivät että mikä hemmetin harjoituspäiväkirja. Artullakin on ollut vain jotakin ruutupaperilappuja. Sanoin hänelle suoraan, että on täytettävä omat tekemiset ja tuntemukset järjestelmällisesti johonkin. Jos ei täytä päiväkirjaa, miten ihmeessä valmentaja voi ratkaista jonkin ongelman, kun sellainen tulee eteen?

– Totta kai olisi tiedettävä, mistä kaikki johtuu. Harjoituspäiväkirja on erittäin tärkeä silloin, kun urheilijalla menee huonosti, mutta myös silloin, kun menee hyvin. Joudun edelleen soittelemaan Artullekin joskus, että laita nyt se harjoituspäiväkirja kuntoon – haluan tietää reaaliajassa, mitä siellä tapahtuu, Halvari jyrisee.

Tämä teksti on julkaistu aiemmin Urheilulehdessä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt