Mika Halvari muistelee rumaa käskyään – Helsingin Sanomien toimittajalle tuli tyly lähtö: ”Siitähän syntyi hirveät lööpit”

Julkaistu:

yleisurheilu
Julkisuutta inhonnut Mika Halvari ei voivottele, vaikka loukkaantuminen vei lähes varman olympiamitalin.
Ensi vuonna 50 vuotta täyttävä Mika Halvari ei ollut koskaan urallaan linssilude.

Siinä, missä moni nykyurheilija rakentaa imagoaan sosiaalisessa mediassa, katoavat Halvarin ja Seppo Rädyn kaltaiset persoonat lähes kokonaan.

Halvari saavutti urallaan MM-hopeaa, hallimaailmanmestaruuden sekä EM-hopean. Uran kovin tulos 22,09 syntyi Tampereen Pirkkahallissa talvella 2000. Hurjat tulokset ja miehen valtava olemus herättivät huomiota.

Koskaan Halvari ei kuitenkaan halunnut paistatella julkisuudessa, se oli hänelle välttämätön paha.

– Muistan hyvin, kun menin olympiavuonna 2000 Osloon GP-kisoihin ja akillesjänne oli ihan järkyttävän kipeä. Työnsin mitä työnsin (20,11), Halvari muistelee.

– Helsingin Sanomien toimittaja tuli juttelemaan, mutta en ollut juttutuulella ja sanoin hänelle, että painu v***uun. Siitähän tuli hirveät lööpit. Pyysin häneltä myöhemmin anteeksi, en vain halunnut kertoa vammoistani. En ole koskaan halunnut, kuuluu perustelu.

– Seppo Räty oli hyvin samanlainen tyyppi. Hänen vammoistaan vasta kerrottavaa olisikin, muttei Seppo halunnut niistä koskaan puhua. Me olemme niistä puhuneet ja luulen, ettei Sepon vammoista tiedä kukaan niin paljon kuin mie, Halvari kertoo.


Halvari oli ollut jo viidesti aikuisten arvokisoissa ennen kuin eteen tuli uran huippuvuosi 1995.

Ulkoratojen MM-hopea ja hallimaailmanmestaruus nostivat miehen kansan silmissä jalustalle, mutta menestys ei muuttanut Halvaria millään lailla. Hänen moponsa ei lähtenyt keulimaan.

– Ei minulle koskaan tullut mitään kuningasoloa. Urheilija käsittelee hienonkin onnistumisen nopeasti. Huippu-urheilijan merkki on, kun pystyy käsittelemään niin hyvät kuin huonot jutut mahdollisimman pian.

– Menestys nollataan ja jatketaan eteenpäin. Ei voi todellakaan jäädä paistattelemaan hyvän tuloksen jälkimaininkeihin. Jos alkaa patsastelemaan, homma menee nopeasti täysin pieleen. Hyvän olon tunne saa tulla ja pitääkin, mutta nöyryyttä ei saa koskaan unohtaa.


Halvari oli paljon otsikoissa niin loistavien saavutuksiensa, ulkonäkönsä kuin loukkaantumistenkin vuoksi.

Akillesjänne katkesi kahdesti, katkerimmin olympiavuonna 2000, jolloin hän oli työntänyt hallissa hirmuisen kaaren (22,09). Halvari katseli kotona televisiosta, kun Arsi Harju voitti olympiakultaa Sydneyssä.

Halvari muistaa muutamankin kiusallisen tapahtuman, mihin menestys ja julkisuus hänet vei.

– Ei menestys koskaan minua ihmisenä muuttanut, mutta oli se outoa, mitä menestyksen mukana tuli. En ole koskaan halunnut pitää meteliä itsestäni.

– Muistan kerran, kun olin ollut jossakin tapahtumassa antamassa nimmareita ja keskustelemassa fanien kanssa. Menin sen jälkeen syömään, tilasin pippuripihvin ja ehkä yhden oluen. Kun aloin syömään, viereisestä pöydästä nousi joku kysymään nimmaria. Mie sen sitten äkkiä kirjoitin. Koko sen ajan, kun söin sitä pihviä, sain kuulla vittuilua viereisestä pöydästä, miten töykeä muka olin.

– Sellainen on aika raadollista ja surullista. En ole koskaan lähtenyt julkisuudessa mihinkään pelleilyihin mukaan ja olen siitä kyllä kärsinyt. En tykännyt koskaan mennä edes yhteiskuviin, minusta se tuntui kamalalta. Tänä päivänähän sekin on mennyt ihan mahdottomaksi.

Nyt Halvari elelee Kemissä normaalia elämää. Työ tullilaitoksella on erittäin tärkeä osa hänen elämäänsä, mutta kotioloissakin riittää kiirettä.

– Meillä on tällä hetkellä uusioperhe. Itselläni ei ole lapsia, mutta perheessä on 17-, 16-, 15-, ja 13-vuotiaat lapset. Onhan siinä melkoista hulinaa välillä. Minulla on ollut aina koiria ja viihdyn paljon niiden kanssa. Nytkin minulle on tulossa uusi koiranpentu, jonka käyn hakemassa Turusta Kemiin.


Vapaa-ajallaan Halvari ei lähde baariin.

– Lohien narraaminen on minulle ihan ykkösjuttu. Käyn paljon Kemijoella, Torniojoella ja Simojoella. Lisäksi Ruotsin ja Norjan puolella. Olin juuri Norjassa ja sieltä tuli lohta todella paljon. Norjan paikka on minulle sellainen rentoutumispesäke, siellä ihmisen sielu lepää, Halvari maalailee.

– Katselet upeita jokia ja olet vain. Mitään sen hienompaa en edes tiedä.