Kolumni: Dopingkäry tuntuu painuvan unholaan, kun media jumaloi Therese Johaugin askellusta - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Kolumni: Dopingkäry tuntuu painuvan unholaan, kun media jumaloi Therese Johaugin askellusta

Kuvituskuva
Julkaistu: 9.8.2019 9:10

Spekulointi Therese Johaugin osallistumisesta yleisurheilun EM-kisoihin sataa norjalaistähden laariin, kirjoittaa Juha Kanerva.

Norjalainen hiihtäjä voitti nuorten Euroopan mestaruuden ja selviytyi kahta vuotta myöhemmin maansa olympiajoukkueeseen. Kymmenen vuotta myöhemmin hän juoksi 10 000 metrillä maailmanennätyksen.

Kyseessä on Ingrid Kristiansen (o.s. Christensen), joka sivakoi tyttöjen viestimestariksi 1974 Ranskan Autransissa. Innsbruckin olympiakisoissa hän ei päässyt ladulle, mutta Lahden MM-kisoissa 1978 lyhytkasvuinen norjalainen lykki 5 kilometrillä sijalle 21.

Sen jälkeen vaihtui siviilisääty, nimi ja laji. Kristiansenin ja Grete Waitzin ansiosta Norjasta tuli 1980-luvulla naiskestävyysjuoksun mekka. Kristiansen voitti MM-tittelin radalla, maastossa ja maantiellä.

Vuonna 1986 Bislettillä juostu kympin ME 30.13,74 kesti ennätyksenä seitsemän vuotta. Lontoossa keväällä 1985 juostu maratonaika 2.21.06 pysyi lyömättömänä 13 vuotta, kunnes Tegla Loroupe alitti sen Rotterdamissa.

***

Nyt norskeilla on jälleen juokseva hiihtäjä. Therese Johaugin 10 000 metrin esitys maansa mestaruuskilpailuissa on poikinut valtavan mediakohun ja spekulaation hänen potentiaalistaan juoksijana.

Osa kommentoijista on ylistänyt 31-vuotiaan norjalaisen monipuolisuutta kestävyysurheilijana. Toiset ovat korostaneet, että Johaugin voittoaika 32.20,87 kertoo enemmän vuonomaan naisjuoksijoiden vaatimattomasta tasosta kuin mestarin erinomaisuudesta.

Edellä mainittu Kristiansen muistutti realiteeteista NRK:n haastattelussa.

– Hän on keskinkertaisuus Norjan rajojen ulkopuolella, kuului tyly arvio.

Kristiansen toimi muuten Norjan antidopingtoimikunnan hallituksessa vuosina 2005–13, mutta ei ollut mukana enää syksyllä 2016, jolloin elin käsitteli Johaugin dopingtapausta.

***

Johaug alitti Hamarissa EM-kisojen tulosrajan ja väläytti juoksun jälkeen mahdollisuutta osallistua elokuun lopulla 2020 Pariisissa pidettäviin kilpailuihin. Eri tahoilla on pohdittu hankkeen mielekkyyttä. Tilastojen perusteella sijoitus saattaisi olla melko hyvä, mutta kilpailutilanteessa tarvitaan juoksukunnon lisäksi rytminvaihtokykyä ja taktista silmää.

Hamarissa Johaug vilkaisi jo ensimmäisen kierroksen aikana kahdeksan kertaa (!) rannekelloonsa, mikä ei ole mahdollista arvokisoissa. Spekulointi EM-kisoihin lähtemisestä sataa silti norjalaistähden laariin, sillä arvuuttelu pitää hänet esillä julkisuudessa lumettominakin kuukausina. Ja samalla dopingkäry tuntuu painuvan unholaan, kun media jumaloi Johaugin askellusta.

Kokenut urheilukolumnisti Esten O. Sæther muistutti Dagbladetissa hiihtäjän prioriteeteista. Johaugilla ei ole henkilökohtaista olympiavoittoa: Sotshissa Marit Björgen oli väkevämpi viimeisessä mäessä, ja Pyeongchangin kisat jäivät väliin dopingpannan takia.

– Johaug saattaa käydä juoksemassa Pariisissa yksittäisen kilpailun, mutta siihen se lysti loppuu, koska päätavoite on kultamitali Pekingin talvikisoista 2022, Sæther kirjoitti.

Ja vielä...

Suomellakin on ollut kovan luokan hiihtäjä-juoksijoita. Heistä menestyksekkäin on Jussi Kurikkala (1912–51), joka sivakoi MM-kultaa Zakopanessa 1939 ja juoksi Lontoon olympiamaratonilla 1948 sijalle 13.

Lisää Juha Kanervan kolumneja voit lukea täältä.