Jorma Kinnusen leski Liisa: ”Jorma halusi jaksaa sinne asti että saa poikansa hautaan”

Julkaistu:

Jorma Kinnunen 1941-2019
Keihäslegenda Jorma Kinnunen siunattiin haudan lepoon lauantaina. Viimeinen vuosi oli täynnä kovaa taistelua.
ME-mies ja olympiamitalisti Jorma Kinnunen kuoli 25. heinäkuuta 77-vuotiaana. Kuolema ei tullut yllätyksenä, sillä pitkäaikainen sairaus oli vienyt voimat ennen niin energiseltä ”Äänekosken pikkujättiläiseltä”.

Kinnusen leski Liisa kertoo, että viimeinen taistelu kesti noin puolitoista vuotta. Välillä oli parempia vaiheita, välillä huonompia.
Kaiken muun lisäksi eteen tuli perheen pojan Jarkko Kinnusen, 48, terveyden romahtaminen. Vuonna 1989 alle 20-vuotiaiden EM-hopeaa keihäässä heittänyt Jarkko menehtyi helmikuun lopulla.

– Jorma sanoi, että ”kun jaksais vielä sinne asti, että sais poikansa hautaan”, Liisa kertoo.

Ja Jorma jaksoi, kuin ihmeen kaupalla.

– Ihmettelimme, miten hyvin hän jaksoi sen muistotilaisuudenkin. Hän oli siinä vahvasti mukana, mutta tuntuu siltä että sen jälkeen hän alkoi antautua, Liisa jatkaa.

Ilta-Sanomat jututti Liisa Kinnusta aiemmin viikolla ennen lauantaisia hautajaisia.

Hääpäivä vaihtui hautajaisiin

Jorma Kinnusen ja Liisan (o.s. Kautto) rakkaustarina alkoi 55 vuotta sitten, jolloin Pihtiputaalla syntynyt Jorma oli jo muuttanut Äänekoskelle.

– 14. elokuuta olisi ollut 54-vuotishääpäivä, Liisa kertoo.

Vuoden 1965 morsian huomasi pian, että nyt ei olekaan kysymys ihan tavallisesta avioliitosta. Hän halusi pysytellä taustalla, kun nousevaa keihästähteä vietiin milloin minnekin haastatteluun.

Elämä on ollut vaiherikasta ja värikästä.

– Tilanteita ei ole puuttunut, Liisa myöntää. Niitä riitti Jorman aktiiviuran aikana riittämiin.

– Olin onnellinen kun Jorma lopetti. Mutta sittenhän se vasta rankkaa oli, kun pojat aloittivat, hän jatkaa.

Kun isä valmensi ja vastassa oli kovatahtoisia poikia, riitti Kanervakadulla, nykyisellä Keihästiellä meteliä. Välillä pojat sanoivat, etteivät suostu lähtemään isänsä kanssa kentälle.

– Minä sanoin että menkää vaan, kyllä se isä siitä sulaa. Minä hoitelen hommat täällä kotona, Liisa kuvaa diplomaatin rooliaan.

Ja niin sulikin. Liisa tunsi miehensä:

– Jorma oli tulinen ja sanoi asiat suoraan, mistä monet eivät tykänneet. Ihan hetkessä hän oli taas yhtä aurinkoa.


Itku MM-studiossa liikutti kansaa

Siinä missä Jorma Kinnusen ME-heitto ja olympiahopea ovat suomalaista urheiluhistoriaa, niin sitä on myös Kimmo Kinnusen MM-kulta 1991 – ja valmentajaisän kyyneleet Ylen tv-studiossa.

Lontoosta palannut toimittaja Kari Mänty toi urheilustudion Suomeen, eikä se olisi voinut tunteikkaammin alkaa. Kimmo heittää ensimmäisellään hurjan heiton 90,82 – studiossa Jorma purskahtaa itkuun liikutuksesta.
Suorapuheisen miehen herkkä puoli tuli esille kerrasta, ja vieläpä suorassa tv-lähetyksessä.

– Siitä tuli paljon positiivista palautetta. Että miehetkin saavat itkeä, Liisa muistelee.

Äiti-Liisa piti perheen koossa

MM-kultansa lisäksi vielä MM-hopeaa heittänyt Kimmo Kinnunen on usein korostanut äiti-Liisan merkitystä keihäsperheen arjessa.

– Kyllä hänelle voisi Pro urheilu –mitalin antaa, Kimmo on sanonut.

Perheen koossa pitävä voima, sitä Liisa on ollut mitä suurimmassa määrin.

– Mitäs tässä muutakaan on voinut, hän sanoo rauhallisesti.

Kovia hetkiä on koettu silloinkin, kun lääkäri oli epäämässä Jormalta ajokorttia. Jorma sanoi, että pitää etsiä toinen lääkäri.

– Sanoin että ei kuule sellaista löydy. Kyllä hän sen sitten hyväksyi ja sanoi lopulta, että hyvinhän sinäkin ajat, Liisa muistelee.

Aktiivinen toimija

Keihäänheitto, kalastus ja metsästys olivat Jorman intohimot. Energiaa riitti myös kaikenlaisiin luottamustehtäviin. Hän toimi aktiivisesti Äänekosken Urheilijoissa, riistanhoitoyhdistyksessä, metsästysseuroissa ja ehti jopa kunnallispolitiikkaankin.

Liisa hoiti miestään kotona viimeisiä viikkoja lukuun ottamatta, jolloin voimat olivat jo lähellä loppua. Lopulliseen lähtöön liittyy aina suru, mutta myös toinen puoli silloin, kun voimia ei enää ole.

– On se myös armollista, Liisa sanoo.

Perhe valvoi kuolinvuoteen äärellä

Liisa kävi joka päivä hoivalassa katsomassa miestään, joskus kahdestikin.

Jorma sai viettää viimeiset tuntinsa vaimonsa ja tyttärensä Sanna Johnsonin kanssa.

– Nätisti se meni. Vaikka hän ei enää puhunut, niin hän puristi kädestä.

Kimmo oli leipätyössään valmentamassa, mutta hänkin ehti paikalle ajoissa, torstaina 25. heinäkuuta puoli yhdeksältä illalla.

– Käsi värähti vielä viimeisen kerran, kun Kimmo tuli. Oli se tärkeätä, että saimme olla paikalla. Istuimme siellä vielä monta tuntia, Liisa kertoo. Paikalle tulivat myös Sannan poika ja Kimmon vaimo.

Oli hiljainen muistojen kertaamisen aika. Eivätkä ne vähällä lopu tältä perheeltä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt