Annimari Kortteen uskomaton nousu maailman huipulle – hautasi haaveensa jo vuosia sitten: ”Hyväksyin, että se juoksu-ura oli siinä”

Julkaistu:

Yleisurheilu
Kolme vuotta sitten Annimari Korte oli jo haudannut ajatuksen urheilu-urasta. Nyt hän on SE-nainen ja Euroopan toiseksi nopein pika-aituri.
Kaksi pientä koiraa räksyttää vieraille Kirkkonummen Veikkolassa maalaistalon aidan takana. Tässä noin sata vuotta vanhassa lapsuudenkodissaan pitää kesän kilpailukauden ajan majaansa tuore Suomen ennätysnainen Annimari Korte.

Korte saapuu pihalle, ja koirat rauhoittuvat.

Yleisurheilukentillä Kortteen läsnäolo on viime aikoina kaikkea muuta kuin rauhoittanut. 31-vuotias pika-aituri on parantanut tänä kesänä ennätystään yli neljällä kymmenyksellä aikaan 12,72 ja järjestänyt yhdessä Reetta Hurskeen sekä Nooralotta Nezirin kanssa lajinsa ympärille ennennäkemättömän mielenkiinnon.

Kortteen keskiviikon ennätysajalla oltaisiin juostu tällä vuosikymmenellä jokaisessa arvokisafinaalissa ja voitettu neljä EM-mitalia ja pronssia edellisissä MM-kisoissa.

Entisen junioritähden nousu maailman huipulle ei ole ollut ihan tavallinen. Vielä kolme vuotta sitten Korte oli jo hyväksynyt, ettei hänestä tule koskaan huippu-urheilijaa.

Viime vuosikymmenellä Kortteen ura vaikutti huippulupaavalta. Sitten – ja jo ennen sitä – terveyshuolet alkoivat käydä ylitsepääsemättömiksi.

Selkä oli vaivannut Kortetta jo junioriajoista lähtien, mutta vamma paheni toden teolla kymmenisen vuotta sitten. Se vesitti lähes kaksi kautta.

– Silloin Sakari Orava (urheilulääkäri) sanoi, etten pysty enää ikinä juoksemaan, Korte kertoo.

– Sen jälkeen alkoivat sairastelut, jotka kestivät lopulta reilut viisi vuotta.

Korte ravasi syöpäsairaalasta lähtien lukuisissa tutkimuksissa, mutta mitään ei löytynyt.

– Lopulta joku lääkäri keksi, että minulla oli Tietzen syndrooma (kylkiluuvaiva, joka aiheuttaa kipua rintakehällä) ja ruokatorven allerginen tulehdus, joka tukkii koko ruokatorven.


Korte yritti vammojen ja sairauksien kanssa sitkeästi raivata tietään aitajuoksueliittiin, mutta lopulta peli oli puhallettava poikki.

”Ensimmäisen uransa” viimeiset kisat Korte juoksi kaudella 2012.

– Yritin vielä senkin jälkeen harjoitella sairaana, mutta eihän siitä mitään tullut. Vaikka olin ihan selkeästi sairas, lopettaminen oli henkisesti tosi vaikeaa. Lopulta vuonna 2015 hyväksyin, että se juoksu-ura oli siinä.

Puhe kuulostaa suorastaan käsittämättömältä. Kuumana heinäkuisena kesäpäivänä lapsuudenkotinsa terassilla istuva tuore SE-nainen ei osaa itsekään vielä käsittää huimaa nousuaan Euroopan tämän hetken toiseksi nopeimmaksi aituriksi.


Uusi ura alkoi Barcelonassa

Lopettamispäätöksensä jälkeen Korte halusi pakoon negatiivisia ajatuksia ja muutti Portugaliin merenrannalle. Sieltä matka jatkui töiden perässä Barcelonaan.

Aiemmin Yhdysvalloissa sekä Lontoossa journalismia opiskellut ja maisteritutkinnon hankkinut entinen juoksija teki media-alan töitä eikä enää haikaillut radalle.

Kortteen ”toinen”, nykyinen urheilu-ura käynnistyi sattuman kaupalla vuonna 2017.

– Hollantilainen ottelija Eelco Sintnicolaas oli Barcelonassa leirillä ja pyysi minua juoksemaan huvikseen kanssaan aitoja.

– Se kenttä sattui olemaan lähellä kotiani, joten päätin mennä. Viikkoa myöhemmin menin uudestaan ihan vain huvikseni.

Korte kiinnitti FC Barcelonan yleisurheiluseuran huomion, ja häntä pyydettiin mukaan harjoituksiin. Sairastelukierre oli saatu haltuun, ja Kortteessa syttyi jälleen orastava kipinä aitajuoksuun.

– Ajattelin, että Kalevan kisat voisivat olla hyvä tavoite ja jos pääsisin vielä alle 14 sekunnin. Silloin painoakin oli 15 kiloa nykyistä enemmän.


Paluukesän 2017 jälkeen Korte halusi vielä kerran kokeilla tosissaan aitajuoksua. Hän lopetti päivätyönsä, otti ison riskin ja muutti nykyiseen kotikaupunkiinsa Valenciaan. Tuekseen Korte sai valmentajakonkari Rafael Blanquerin.

Edelliset puolitoista vuotta Korte on elänyt sataprosenttista huippu-urheilijan elämää. Jo viime kesänä hän nousi sensaatiomaisesti Berliinin EM-kisakoneeseen, mutta tänä suvena pankki on räjähtänyt toden teolla.

– Olen uhrannut tähän joka sekunnin. Ei mulla ole ollut puoleentoista vuoteen mitään muuta elämää. Ulkona käyn syömässä ehkä kerran kuussa, muuten en käy koskaan missään.

Nyt Korte on esikuvana niin nuorille kuin vähän varttuneemmillekin. Kolmekymppisenä nousu lähes viiden vuoden kilpailutauon jälkeen realistiseksi MM-finaalikandidaatiksi on inspiroinut monia.

– Saan tosi paljon viestejä reilu kolmekymppisiltä naisilta ja noin 15-vuotiailta tytöiltä. Se on tosi mahtavaa.

Vielä viime vuonna Korte ajatteli, että mikäli portit ensi kesän olympialaisiin avautuisivat, ura olisi hyvä lopettaa siihen. Keskiviikon SE-juoksu rikkoi myös Tokion tulosrajan, mutta Kortteen mieli urasuunnitelmien suhteen on muuttunut.

– Tällä hetkellä elän hetki kerrallaan. Nyt kun tämä meneekin vähän paremmin kuin vielä viime kesänä ajattelin, niin mitä sitä turhaan lopettamista suunnittelemaan.


Valmentajan merkitys valtava

Kortteen mukaan suurin yksittäinen tekijä uskomattoman nousun taustalla on hänen valmentajansa Rafael Blanquer. 73-vuotias espanjalainen edusti maataan Montrealin olympialaisissa 1976 pituushypyssä ja on luonut sen jälkeen pitkän uran aitajuoksuvalmentajana.

– Kun tapasimme ensimmäisen kerran, hän sanoi, ettei ole mitään mahdollisuuksia juosta edes viime kesän EM-kisoissa. Kuukauden treenaamisen jälkeen hän kuitenkin jo uskoi, Korte kertoo.

Blanquer toden totta uskoi suojattiinsa. Viime kesänä hän sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa, että uskoo Kortteen juoksevan jonakin päivänä Suomen ennätyksen. Se päivä koitti viime keskiviikkona.


– Soittelimme sen jälkeen, ja Rafa sanoi, ettei tähän varmasti kukaan muu meidän lisäksemme uskonut vielä vuosi–pari sitten, valmentajaansa lämpimäksi ja välittäväksi kuvaileva Korte sanoo.

Viime aikoina iäkkään Blanquerin terveydentila on heikentynyt. Kortteen mukaan Blanquer ei ole suostunut kertomaan edes hänelle, mikä sairaus tätä vaivaa.

– Nyt kun olin kesällä harjoittelemassa Valenciassa, niin häneltä jäi osa treeneistä katsomatta. Sen verran vakavasta sairaudesta on kyse, että hän joutui olemaan sairaalassa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt