Juha Väätäinen muistelee, kuinka Jorma Kinnunen hiljensi bodarit kuntosalilla Kaliforniassa – ”Sano noille kromosomihirviöille”

Julkaistu:

Yleisurheilu
Juoksijasankari Juha Väätäinen ja Jorma Kinnunen kiersivät maailmaa 1960–70-luvuilla.
Vaikka Juha Väätäinen oli juoksija ja Jorma Kinnunen voimalajin edustaja, he tulivat erinomaisesti toimeen keskenään.

– 1960-luvulla juoksijat olivat vähän nynnyjä, joten minä ulospäin suuntautuneena tyyppinä viihdyin paremmin heittäjien seurassa, Väätäinen kertoo.

Erityisen paljon hän oli tekemisissä juuri Kinnusen kanssa.

– Kiersimme maailmaa yhdessä, ja toimin usein hänen tulkkinaan, Väätäinen muistelee yhteisiä kilpailuvuosia 1960–70-luvulla.

Tapaaminen El Pasossa

Keväällä 1971 Väätäinen oli harjoittelemassa Meksikossa, kun hän sai pyynnön saapua El Pasoon, jonne Kinnusen ja toisen mestariheittäjän Pauli Nevalan piti saapua USA:n kiertueelle.

– Kun pääsin El Pason lentokentälle, siellä ei ollut ketään. Nevala oli rikkonut kätensä Abidjanissa eikä pystynyt enää heittämään ja Kinnunen oli myöhästynyt koneesta.

Seuraavana päivänä ”Äänekosken pikkujättiläinen” löysi perille ja kilpailumatka saattoi alkaa.


Muutama päivä myöhemmin kaksikko oli Berkeleyssä kuntosalilla tekemässä punttitreeniä. Salilla oli paikallisia bodareita, jotka eivät uskoneet, että viiksekäs pikkunappula oli keihäänheiton ME:n haltija.

– Jorma pyysi laittamaan tankoon vähän isommat painot. Ensimmäisellä yrityksellä tanko ei hievahtanut, mutta kun Jorma tarttui toisen kerran rautoihin, tanko pompahti ja hän pumppasi saman tien viisi toistoa, Väätäinen kertoo.

Suorituksen jälkeen Kinnunen sukaisi viiksiään ja läimäytti kädellä reittään.

– Sano noille kromosomihirviöille, että tässä on dynamiittimies, Kinnunen ohjeisti tulkkiaan.

Votkapullo olkapäähän

Väätäinen nousi suomalaisen urheilukansan sankariksi vuoden 1971 EM-kisoissa Helsingin Olympiastadionilla, mutta hänen mukaansa osa niistäkin voitoista kuuluu Kinnuselle ja Nevalalle.

– He olivat minulle 1960-luvulla mallikappaleita huippu-urheilijasta ja suomalaisuudesta.

Väätäisen mukaan Kinnusen nousu maailman huipulle oli käsittämätön saavutus.

– Hänen kengännumeronsa oli 35 ja käsi niin pieni, että se ei meinannut yltää keihään ympäri. Siksi tarvittiin kikkailua pihkan kanssa.

Kinnusen heittäessä maailmanennätyksen Tampereella 18. kesäkuuta Väätäinen seurasi suoritusta 70 metrin viivan kohdalla juoksuradalla.

– Odottelin 1500 metrin kilpailun alkua. Jorman heiton jälkeen yleisö riehaantui ja joku heitti katsomosta votkapullon olkapäähäni.

Supliikkimiehenä Väätäinen ei häkeltynyt.

– Palautin pullon ja sanoin, että seuraavalla kerralla täysinäisenä, kiitos.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt