Ankaran lapsuuden kokenut huutolaispoika nousi maailman huipulle – 77-vuotiaana kuolleen Jorma Kinnusen legenda ei unohdu

Julkaistu:

Yleisurheilu
Jorma Kinnunen (1941–2019) on poissa. Hän nousi keihäänheittolegendaksi karuista oloista.
Keihäänheittolegenda Jorma Kinnunen on kuollut.

Olympiahopeaa voittanut Kinnunen menehtyi pitkäaikaisen sairauden murtamana Äänekoskella torstai-iltana. Hän kuoli perheenjäsenten läsnäollessa.

Kinnusen keihäsperhe on kokenut kovia menetyksiä tänä vuonna. Helmikuussa Jorman nuorempi poika Jarkko Kinnunen menehtyi vain 48-vuotiaana.

Lue lisää: Keihäänheittäjä Jarkko Kinnunen, 48, on kuollut.

Lue lisää: Kimmo Kinnunen puhuu ensi kertaa urheilijaveljensä Jarkon kuolemasta

Jorma Kinnunen oli yksi 1960- ja -70-lukujen vaihteen suurista suomalaisista urheilijoista. Hänet tunnettiin paitsi kovista kilpailusaavutuksistaan, niin myös suorasukaisista ja persoonallisista lausunnoistaan, joita hän laukoi usein yhdessä toisen aikakauden keihässankarin, Pauli Nevalan, kanssa.

Kinnunen ja Nevala muodostivat kovan taisteluparin, joka houkutteli aina hyvin yleisöä kisoihin. Aikana, jolloin palkkiot maksettiin ruskeissa kirjekuorissa ilman kuitteja, oli paksuimmat kuoret varattu usein näille keihäsmiehille.


Maailmanennätys Tampereella

Kinnusen uran kohokohta osui Tampereen Ratinan stadionille 50 vuotta sitten. Hän heitti uuden maailmanennätyksen 92,70, joka kesti yli kolme vuotta aina vuoteen 1972 saakka. Tuolloin hänen kova kilpakumppaninsa Janis Lusis otti sen takaisin.


Kaksikko oli käynyt vuonna 1968 kovan kamppailun olympiakullasta Meksikon kisoissa. Lusis voitti, ja Kinnunen otti hopeaa.

 – Käytiin kova kahakka voitosta. Piru, kun menin Lusikselle häviämään. Oli se kova jätkä, Kinnunen muisteli Meksikon kisaa Ilta-Sanomille syksyllä 2018.

Lue lisää: Jorma Kinnusen olympiahopeasta 50 vuotta – hengenlähtö oli lähellä kisakylässä


Kinnunen itse on usein pitänyt ME-heittoaan uransa arvokkaimpana saavutuksena.

– Arvostan maailmanennätyksen korkealle. Niin moni sitä sentään yrittää ja niin harva saa. Sanotaan, ettei kultamitalia oteta pois. Kuka ottaa minulta ME-diplomini? hän kysyi Urho Salon kirjoittamassa elämäkerrassa Pikkujättiläinen vuonna 2002.

– Olympiakisoissa eivät kaikki maailman parhaat ole välttämättä paikalla. Voi olla, ettet saa mitalia jos sairastut. Tai joudut boikottiin. ME:tä ei kukaan boikotoi. ME:tä ei voi ohittaa muuten kuin heittämällä pidemmälle.

Karuista oloista Pihtiputaalta

Jorma Kinnunen syntyi Pihtiputaan Ilosjoen kylässä joulun alla 1941. Isä oli kaatunut jatkosodassa, ja kotitalo oli myyty. Äiti lähti omille teilleen, ja Jorma ja hänen sisaruksensa sijoitettiin kasvattilapsiksi eri taloihin.

Huutolaispoikana hän sai perheessä ankaraa kohtelua. Urheilu oli ollut pikkupojasta asti Kinnusen henkireikä, joka tarjosi pakopaikan työntäyteisestä arjesta.

Kotitekoisilla välineillä harrastettiin mitä vain pystyttiin. Heittäjän kyvyt tulivat esiin jo varhain. Ilosjoen urheilupaikoilla hän törmäsi usein myös urheiluvaikuttaja Lauri ”Tahko” Pihkalaan, joka Kinnusen tavoin oli syntyisin Pihtiputaalta.


13-vuotiaana hän oli päässyt asumaan Yrjö Lyytisen taloon. Isäntä toivoi Kinnusesta tilan jatkajaa, mutta tämä ei nuorukaista kiinnostanut. Hän lähti Jyväskylän ammattikouluun kirvesmieslinjalle. Seura vaihtui myöhemmin Pihtiputaan Tuiskusta Äänekosken Urheilijoihin.

Huutolaispoika pääsi pitkälle, muun muassa Linnan juhliin vuonna 2014.

Lue lisää: MM-mitalisti Jorma Kinnunen: ”Kova työ tuo tuloksia”

Ensimmäiset olympiakisat 1964

Kinnunen heitti 77,07 vuonna 1961 ja puhui silloin 90 metrin ylittämisestä. Puheille hymähdeltiin, mutta se toteutui Tampereella kesäkuussa 1969. Uusi maailmanennätys kirjattiin Kinnuselle lukemin 92,70.

Vuonna 1964 hän heitti ennätyksekseen yli 84 metriä ja samalla paikan Tokion olympiajoukkueeseen. Sijoitus Nevalan voittamassa finaalissa oli lopulta kuudes.

Toimittaja sai kuulla kunniansa

Budapestin EM-kisat 1966 olivat paha pettymys niin keihäsmiehille kuin koko Suomen joukkueellekin.

Kisoihin liittyy suomalaisen urheilun folkloreen kuuluva tarina. Martti Huhtamäki oli kirjoittanut Ilta-Sanomissa keihäsmiesten viettäneen railakasta iltaa ennen EM-kisaa. Myöhemmin Ruotsi-maaottelun aikana Kinnunen ja Nevala ottivat tarinan mukaan Huhtamäkeä kravatista kiinni ja nostivat seinälle. Herrat sopivat asian myöhemmin.


EM-kisat eivät menneet putkeen myöskään 1969 Ateenassa ja 1971 Helsingissä. Joskus syynä oli tekniikkavirhe, joskus turhankin kova voimaharjoittelu. Heittäjien valmentaja Mikko Paananen oli Kinnuselle tärkeä apu, mutta 1960-luvulla valmentajia ei aina otettu arvokisareissuille.

Kinnunen oli kolmannen kerran olympiakisoissa Münchenissä 1972. Sijoitus oli kuudes. Hänellä oli tähtäimessään vielä neljännet kisat 1976, mutta sitä paikkaa ei enää tullut.

Valmensi Kimmosta maailmanmestarin

Kinnunen valmensi heittouransa jälkeen muun muassa poikiaan Kimmo ja Jarkko Kinnusta. Kimmo voitti MM-kultaa (1991) ja MM-hopeaa (1993), helmikuussa menehtynyt Jarkko oli alle 20-vuotiaiden EM-hopeamitalisti.


Mistä lempinimi Pikkujättiläinen? Sen keksi tarinan mukaan edellä jo mainittu Martti Huhtamäki, joka oli haastatellut Kinnusta Kuortaneen harjoitusleirillä 1964.

– Puhuin suuria tapani mukaan. Lupasin tintata 80 metriä heti juhannuksen jälkeen. Kai Huhtamäki ihmetteli, että kuinka pikkuinen jätkä noin isoja puhuu.

Kinnunen heitti seuraavana sunnuntaina Viitasaarella 84,42, jolloin ”Pikkujättiläisen” puheille tulikin katetta.

Muistomerkki liikutti

Kotikaupungissaan Äänekoskella Jorma Kinnunen oli arvostettu, mutta kaikki eivät sulattaneet hänen suorapuheisuuttaan. Kinnunen toimi myös kunnallispolitiikassa kokoomuksen edustajana.

Vuonna 2017 Äänekosken Liikuntapuistossa paljastettiin Urheilu yhdistää -niminen taideteos. Kimmo Kinnunen oli yksi muistomerkin puuhamiehistä.


Muistomerkin paljastivat Jorma Kinnunen, Jalo Kumpulainen ja Soini Kauppinen. Sillä haluttiin kuvata sitä, miten urheilu on yhdistänyt Äänekoskella ”porvariseuran”, TUL:n seuran ja Äänekoskeen liitetyn Suolahden seuran ihmisiä.

Lue lisää: Kimmo Kinnunen löysi käyttöä keihäänpätkilleen – isä-Jorma liikuttui julkistamistilaisuudessa

Keihäistä rakentuva muistomerkki oli toki kunnianosoitus myös Jorma Kinnuselle, paikkakunnan menestyneimmälle olympiaurheilijalle. Ei ihme, että liikutuksen kyyneleet valtasivat Kinnusen tilaisuudessa.

Jorma Kinnunen siunataan viimeiselle matkalleen perheen kesken.

Jorma Kinnunen

Syntynyt: 15.12.1941 Pihtiputaalla. Asunut 17-vuotiaasta asti Äänekoskella.

Seura: Äänekosken Urheilijat. Toiminut seuran johtotehtävissä.

Perhe: Vaimo Liisa, lapset Sanna, Kimmo ja Jarkko.

Keihäänheittäjänä: Olympiahopeaa 1968, maailmanennätys 92,70 Tampereella 1969.

Arvokisoissa: Kolminkertainen olympiakävijä, 1964 (6.), 1968 (2.) ja 1972 (6.). Kolme kertaa EM-kisoissa, 1966 (12.), 1969 (10.) ja 1971 (5.).

Kalevan kisoissa: SM-kultaa 1964, 1965, 1966, 1968 ja 1969. Neljä SM-hopeaa.

Viisi parasta tulosta: 92,70 (Tampere 1969), 90,00 (Helsinki 1970), 89,74 (Helsinki 1969), 89,72 (Helsinki 1969), 89,24 (Helsinki 1969).

Valmentajana: Valmensi poikansa Kimmon maailmanmestariksi 1991.

Tunnustukset: Liikuntaneuvos 2010.

Lempinimi: Äänekosken pikkujättiläinen.

Muuta: Yksi Pihtiputaan keihäskarnevaalien perustajista.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt