Lasse Virén on ollut monien toimittajien painajainen – yksi järkyttyi nähdessään mestarijuoksijan harjoituksen

Julkaistu:

Yleisurheilu
70 vuotta täyttävän Lasse Virénin nuoruuden ainoa harrastus oli juokseminen.
Maanantaina täyttää 70 vuotta mies, joka on ollut useille toimittajille painajainen.

Teräväkynäinen Sakari Määttänen kävi keväällä 1976 Myrskylässä haastattelemassa Lasse Viréniä ja joutui täyttämään Helsingin Sanomien sivun ”juoksijan nenän niistämisestä”.

– Kuin kaljua tukistaisi, Määttänen kuvasi mahdotonta urakkaansa.

Virén on maanläheinen henkilö, joka ei ole koskaan pitänyt kerskailusta ja pokkuroinnista. Jos haastattelija on näyttänyt liian herraskaiselta, mestarijuoksijan suu on pysynyt kiinni.

Mutta on Virén puhunutkin. Valmentaja Rolf Haikkola on laatinut suojatistaan kirjan, mutta jo ennen sitä Virénistä ilmestyi kolme elämäkertaa.

Niiden tekijöille nelinkertainen olympiavoittaja avautui urheilu-urastaan ja jopa yksityiselämästään.

Pentti Vuorio oli kirjoittanut Eero Mäntyrannasta menestysteoksen, ja Münchenin olympiamenestyksen jälkeen Weilin&Göös pyysi häntä syksyllä 1972 vastaavaan hommaan Virénin uran osalta.

– Hän oli silloin hiljainen ja vasta 23-vuotias, mutta vaimo kouli hänestä valtiomiehen, Vuorio sanoo ja viittaa samalla juoksijan myöhempään uraan politiikassa.

Vuorio voitti juoksijan luottamuksen toimimalla autokuskina kilpailumatkoilla. Samalla selvisi, miten määrätietoisesta henkilöstä oli kyse.

– Täytyy olla vahva persoona, kun kielitaidottomana viihtyi pitkillä harjoitusleireillä Etelä-Amerikassa.

Maailmalle piti lähteä, koska Suomessa polut kävivät kapeiksi vauhdin kasvaessa, kuten valmentaja Haikkola asian ilmaisi.


Virénin uusittua 10 000 metrin ja 5 000 metrin olympiavoittonsa Montrealissa 1976 kustantajat kilpailivat uuden kirjan oikeuksista.

Kullattujen piikkarien tekijäksi tuli monipuolinen urheilukirjoittaja Antero Raevuori.

Raevuori oli tavannut Virénin ensimmäisen kerran elokuussa 1969 Inkeroisten kentällä myrskyläläisen voittaessa ensimmäisen Suomen mestaruutensa nuorten 5 000 metrillä.

Raevuorelle tuli kiire, koska hän aloitti projektin syyskuussa 1976 ja kirjan oli määrä ilmestyä jo marraskuussa, eli haastatteluille ja kirjoittamiselle oli aikaa vain reilu kuukausi.

– Se näkyi sitten laadussa, Raevuori tunnustaa.

Kirjan kohteen avuliaisuus vaihteli.

– Ajelin kuukauden ajan Myrskylään, mutta oli pari kertaa, jolloin minun piti lähteä kesken päivän takaisin, koska Lasse ei puhunut mitään.

Raevuoren mukaan nämä olivat kuitenkin poikkeuksia, ja yleensä Virén puhui melko avoimesti juoksemisesta ja elämästäänkin. Kirjailija joutui hetken epäilemään, saako hän loihdittua markkinoille vetävää tarinaa.

– Etsin Myrskylästä sankaria mutta yllätyin tavatessani vaatimattoman tavallisen miehen, joka ei mitenkään poikennut muista kyläläisistä kotipaikkakunnallaan.

Kaikkia kiinnosti vähäeleisen poliisikonstaapelin taikuuden lähde. Raevuori sai tiiviin vastauksen.

– Ei täällä Myrskylässä ollut muutakaan tekemistä kuin juosta, Virén totesi lakonisesti.


Siinä ehkä selitys nykynuorison vähäiselle juoksuinnostukselle. Heillä kun on vähän muitakin vaihtoehtoja kuin maantiellä jolkottelu räntäsateessa.

Vuonna 1979 ilmestyi sitten Mauno Saaren loihtima Juoksemisen salaisuudet, jossa käytiin tarkasti läpi Virénin kultajuoksuja mutta ennen kaikkea hänen tieteellistä valmentautumistaan Moskovan olympiakisoihin.

Saari imi tietoa juoksijan luottolääkäriltä Pekka Peltokalliolta sekä hormonitutkija Hermann Adlercreutzilta.

Saari pääsi mukaan Bogotan korkean paikan leirille.

– Istuin farmariauton lavalla ja otin kuvia Lassen juostessa 30 kilometrin treenissä itsensä täysin näännyksiin, Saari muistelee.

Hän sai kirjaansa väkevää aineistoa, mutta näky ei ollut kaunis.

– Kun Virén viritti itsensä huippukuntoon, se oli ulkopuoliselle hieman järkyttävä kokemus.

”Operaatio Moskova” ei johtanut mitalisijoituksiin kesällä 1980, mutta siitä huolimatta Virén jää historiaan Paavo Nurmen vertaisena kansallissankarina.


Käännösoikeuksilla ei miljoonia

Virénin elämä ja teot ovat kiinnostaneet myös maailmalla.

Kullatut piikkarit ja Juoksemisen salaisuudet käännettiin myös englanniksi. Moskovan olympiakisojen alla Neuvostoliitossa innostuttiin suomalaisjuoksijan elämäntarinasta.

– Weilin&Göös ilmoitti, että itänaapurissa ollaan kiinnostuneita kirjan kääntämisestä, Antero Raevuori sanoo.

Silmissä ehti jo pyöriä suuria summia, koska kirjasta otettaisiin satojentuhansien painos. Sitten selvisi, että itärajan takana korvauspolitiikka on varsin maltillista ja ruplaan sidottua.

Lisäksi käytössä oli ajan hengen mukainen vaihtokauppa.

– He tekivät bilateraalikauppaa, jossa itänaapuri sai Virén-kirjan käännösoikeudet ja W&G sai puolestaan oikeudet venäjänkielisen Maalissa Tretjak -kirjan julkaisemiseen Suomessa.

Raevuori jäi nuolemaan näppejään.

Kun Mauno Saaren tulevaa kirjaa esiteltiin Frankfurtin kirjamessuilla syksyllä 1978, kaksi suurta angloamerikkalaista kustantajaa ilmoitti haluavansa ostaa käännösoikeudet.

– Minä olin innoissani, mutta kustantaja ilmoitti, että eipäs myydä vielä vaan odotetaan, Saari kertoo.

Ajatuksena oli, että kirjan myyntiarvo moninkertaistuu Virénin mitalisaldon kasvaessa Moskovan olympiakisoissa.

Elokuussa 1980 Saari harmitteli kohtaloaan.

– Jäi sitten se kalastusmökki Alaskasta hankkimatta, Saari naureskelee asialle.


Kaikkien aikojen juoksu

Virén saavutti neljä olympiakultaa ja juoksi maailmanennätykset vitosella, kympillä sekä kahdella maililla, mutta mikä oli hänen kaikkien aikojen kovin suorituksensa?

Mauno Saaren mielestä se on Montrealin 5 000 metriä. Siinä kisassa Virénillä ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia, koska vastassa oli kovia kirimiehiä Uuden-Seelannin kaksikon Dick Quaxin ja Rod Dixonin johdolla.

– En itsekään uskonut voittavani, mutta kun ketään ei tullut, ajattelin, että vauhti riittää niille, Viren paljasti myöhemmin.


Henkilääkäri Pekka Peltokallion mielestä kovin temppu nähtiin Rooman EM-kisojen 5 000 metrillä 1974, kun keväällä jalkansa loukannut Virén ylsi pronssimitalille.

– Täysin puutteellisen harjoittelun ja kivusta varoittelevan reiden juoksija korvaa muissa kilpailijoissa aiheuttamallaan pelolla, oveluudella ja tahdolla, Saari muotoili kirjassaan.

Pentti Vuorio ja Antero Raevuori nostavat Virénin kaikkein aikojen esitykseksi Montrealin maratonin viidennen sijan (ajalla 2.13.11).

– Hänellä oli takanaan neljä juoksua (alkuerät ja loppukilpailut), ja vain päivä 5 000 metrin kisan jälkeen hän pystyi ensimmäisellä maratonillaan huikeaan suoritukseen, Vuorio perustelee.

Maratonin jälkeisenä yönä energiat olivat sitten täysin lopussa.

– Lasse sanoi ajatelleensa silloin, että hän ei toivu tästä koskaan, Raevuori kertoo.

Neljä päivää myöhemmin Virén juoksi huippuajan kahdella maililla Philadelphiassa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt