Huipulle palannut Antti Ruuskanen vihjaisi vaikeista hetkistä: ”Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lyödä jarrut päälle”

Julkaistu:

yleisurheilu
Antti Ruuskanen kiirehtii hitaasti, mutta määränpää on selvä: arvokisojen palkintokoroke.
Antti Ruuskasen kotisivuilla lukee ”Kohti unelmaa”. Sanojen alla laskuri laskee päiviä, tunteja, minuutteja ja sekunteja Tokion olympialaisten keihäsfinaaliin.

Laskurille on myös katetta. Viime vuosina Ruuskanen on antanut kasvot hitaasti kiiruhtamiselle.

– Dohan MM-kisojen loppukilpailuun on 113 päivää. Joillekin urheilijoille se voi olla yllättävän pitkä aika. Kokeneelle urheilijalle se on lyhyt aika, Ruuskanen sanaili sunnuntaina.

Hän oli juuri heittänyt kauden kotimaisen kärkituloksen 85,15. Tulos rikkoo sekä MM- että olympiarajan.

Ruuskanen ei puhunut urheilijoiden aikakäsityksistä lämpimikseen. Asian ymmärtääkseen ei tarvitse kuin katsoa Ruuskasen kolmea viime vuotta.

Heinäkuussa 2016 Ruuskanen kiskaisi EM-kisoissa kaikkien aikojen pisimmän karsintaheiton: 88,23. Se nosti odotukset loppukilpailuun kattoon.

Finaalissa Ruuskanen loukkasi kylkensä ja jätti kaksi viimeistä heittoa käyttämättä, jottei vaarantaisi Rion olympialaisia.

Riossa Ruuskanen oli kuudes. Kauden jälkeen hän meni olkapääleikkaukseen.

Seuraavan kisansa hän heitti vasta kesäkuussa 2018.

– Kuntoutin ja treenasin ja latasin kohti Tokiota. Siitä oli selvät sävelet, että paikat pistetään kuntoon, Ruuskanen kertoo nyt ”välivuodestaan”.

Ruuskanen myöntää olevansa onnekas, että hänellä oli aikaa pitää kunnon paussi kun kroppa sitä vaati.

– Siinä oli tärkeää, että ympärillä oli hyvä tiimi joka kannusti ja tuki vaikka en kilpaillut yli 1,5 vuoteen.

Päivä, harjoitus ja heitto kerrallaan. Se on urheilijalle ainut tapa edetä kohti tavoitetta.

Paitsi silloin, kun ei kannata edetä. Jos kroppa oireilee, täytyy pysähtyä, jotta voi edetä myöhemmin ja olla parhaassa kunnossa silloin, kun sitä eniten tarvitaan.

Yksi taakse, kaksi eteen. Niin Ruuskanen toimi 2017, ja niin hän toimi myös tänä vuonna. Kilpailukauden aloitus siirtyi, kun reiden lähentäjä ilmoitteli itsestään.

– Siinä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lyödä jarrut päälle ja odottaa paranemista. Kokeneen urheilijan pitää valita viisaasti, missä kilpaillaan, milloin ja millä tavalla. Kuunnella kroppaa, eikä mennä heittämään jos on paikat kipeänä.

Maltti kannatti. Raaseporin kasivitonen oli Ruuskasen pisin heitto sitten EM-karsinnan. Edellisestä yli 83 metrin heitostakin oli ehtinyt kulua yli 1 000 vuorokautta.

On pakko kysyä, ehtikö Ruuskasen usko omaan tuloskuntoon horjua missään vaiheessa.

– Kyllä minä luulen, että se usko on horjunut enemmän lehdistöllä. Tiimillä on ollut koko ajan selvät sävelet.

Viime vuonna Ruuskanen vaihtoi valmentajaa. Vuodesta 2007 lähtien ohjissa ollut Jarmo Hirvonen vaihtui Jyrki Blomiin. Ruuskanen kehuu kaksikon yhteistyötä.

– Kyllähän meillä on oikein lupsakkaasti mennyt. Nyt saimme tehdä yhden talven kunnolla töitä. Se näkyy tuloksissakin. Tuntuu hienolta Jyrkinkin puolesta, että saimme näin hyvän startin kauteen.

Jos Ruuskasen ura jotain todistaa, niin sen, että pielavetinen on ajoituksen mestari. Huippukunto osuu lähes poikkeuksetta arvokisoihin ja paras heitto tulee yleensä kuudennella kierroksella.

Se ei ole sattumaa vaan suunnitelmaa. Tämä kausi on poikkeuksellisen pitkä, koska Dohan MM-kisat ovat myöhään syksyllä. Keihäsfinaali heitetään 1. lokakuuta. Se vaikuttaa harjoitusohjelmaan.

– Pieniä muutoksia joutuu tekemään. Elo-syyskuun vaihteessa joutuu pitämään pientä taukoa, Ruuskanen sanoo.

Hän on valmentajansa kanssa jakanut kauden kahtia – alkukauteen ja loppukauteen.

– Alkukauden kovimmassa kunnossa pitäisi olla Kalevan Kisoissa. Viimeinen kuntopiikki viritetään sitten Dohaan. Tavoite ei ole päästä MM-kisoihin vaan menestyä siellä. MM-mitali minulta puuttuu ja sitä kovasti janoan.

Ennen Dohaa Ruuskanen aikoo kuitenkin kilpailla. Juhannuskin menee työskennellessä, kuinkas muuten. Ruuskanen heittää sunnuntaina perinteisissä Saarijärven juhannuskisoissa.

Kisaaminen on hänestä ylivoimaisesti paras tapa viettää juhannusta.

– Mikäs sen parempaa kuin Suomen kesässä kilpaileminen? Aurinko paistaa ja yleisö on hurmiossa – ja kaikki muutkin.

Ja kaiken taustalla tikittää laskuri kohti suurta olympiaunelmaa, mutta sinne voi edetä vain päivä ja heitto kerrallaan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt