Ringa Ropo kertoo Ella Junnilan vauvavuodesta surun keskellä – perheen esikoislapsi kuoli isänsä syliin: ”Olin aika poissaoleva äiti”

Julkaistu:

Yleisurheilu
Tyttärensä SE-hypyn liikuttama Ringa Ropo muisteli Ella Junnilan vauvavuotta, jota varjosti isoveljen traaginen kuolema.
Ringa Ropo halasi itkien tytärtään Ella Junnilaa, 20, kun tämä tiistaina Turussa hyppäsi korkeuspaikalla uudet SE-lukemat 194.

Tällä kertaa äiti itki ilonkyyneleitä. Toisenlaisten kyyneleiden aika oli alkuvuodesta 1999, kun perheen esikoislapsi Juho kuoli hieman alle kaksivuotiaana isänsä Juha Junnilan syliin.

– Juholla oli downin syndrooma. Hän sairastui akuuttiin myelooiseen leukemiaan. Hoidot oli aloitettu, kun hän sai rs-viruksen, eikä Juhon vastustuskyky riittänyt enää kamppailemaan sitä vastaan, Ringa Ropo, 53, muisteli keskiviikkona raskasta ajanjaksoa.

Ella Junnila oli tuolloin vasta neljän kuukauden ikäinen.

– Seuraava vuosi oli sellainen, etten muista siitä juuri mitään. Tietyt arjen rutiinit oli hoidettava, mutta ei niistäkään aluksi ollut tulla mitään. Olin varmasti Ellan vauvavuonna aika poissaoleva äiti, nykyään Riihimäellä asuva Ropo kertoi.

– Hyvin pienellä ajatuskapasiteetilla siinä mentiin.

Ellalle syntyi myöhemmin vielä pikkuveli Juuso, 18, ja pikkusisko Emma, 14.

Yhden puhelun alkuvuodesta 1999 Ringa Ropo muistaa erityisen hyvin.

– Minulle soitti eräs toimittaja ja sanoi kuulleensa, että nuorimmaiseni on kuollut. Olin ihan kauhuissani, koska olin juuri laittanut nuorimmaiseni eli Ellan päiväunille. Se oli tietysti vain sekaannus, muisteli nykyiseksi elämänkumppanikseen ex-kolmiloikkaaja Heikki Hervan löytänyt Ropo.


Ella Junnilasta kasvoi tiedonhaluinen, maailmasta laajasti kiinnostunut nuori nainen, joka tänä keväänä haki opiskelupaikkaa Jyväskylän yliopistosta. Junnila kertoi taannoin Urheilulehden haastattelussa, että häntä kiinnostaisi esimerkiksi politiikan tutkimus.

– Se varmaan tulee siitä, kun on syntynyt Junnilan sukuun. Meillä on aina puhuttu paljon asioista maan ja taivaan välillä, ja myös yhteiskunnallisia asioita.

Vaikka naisen asema yhteiskunnassa ja myös huippu-urheilussa on sinänsä vahvempi kuin Ropon suuruudenaikoina 30 vuotta sitten, äiti näkee myös sudenkuoppia.

– On se maailma tavallaan nyt raadollisempi. Silloin ei ollut sosiaalista mediaa. Ja jos minä hyppäsin kuulemma uimapuvussa, niin nämä hyppää bikineissä. No, se oli vähän liioittelua, mutta nykyinen huippu-urheilumaailma on jollakin lailla aggressiivisempi kuin se, jossa minä elin.

Numero meni salaiseksi

Nuoreen Ringa Ropoon kohdistui 1990-luvun taitteessa journalismia ja asenteita, jotka eivät tämän päivän asenneilmastossa tulisi kuuloonkaan. Seksismi oli pahimmillaan täysin avointa.

– Puhelinnumeron jouduin silloin vaihtamaan salaiseksi, kun tuli kaikenlaisia puheluita.

Ropolle ei jäänyt minkäänlaista traumaa, vaan hän pyrki ottamaan tilanteesta myös liiketaloudellisesti hyödyn irti.

– Media sai kirjoitettavaa ja minä sain sponsoreilleni näkyvyyttä. Yleisurheilun suhteellinen asema sponsorimarkkinoilla oli siihen aikaan vahvempi kuin nykyään.


Omista kokemuksistaan äiti on kertynyt myös tyttärelle.

– Yksi päivä puhuin Ellalle siitä, mitä huipulle nousu tarkoittaa eri muuttujien, kuten julkisuuden näkökulmasta. Tyttö katsoi minua vastasi, että homma on hallussa, koska häntä on koko elämän ajan tähän tähän tilanteeseen valmisteltu, Ropo naurahti.

– Julkisuus voi olla urheilijalle myös hyvä työkalu, mutta sen ei saa antaa hallita elämääsi.

Naisten korkeushyppy on urheilulajeja, joissa painokuri on korostuneimmillaan. Vertikaaliseen suuntaan tapahtuvassa hypyssä kukaan ei halua kuljettaa riman päälle yhtään ylimääräistä grammaa. Syömishäiriöt eivät tämänkaltaisissa urheilulajeissa ole aivan epätyypillisiä.

Ringa Ropo työskentelee painonhallinta-alalla valmentajana, hänen ex-miehensä ja Ella Junnilan isä Juha Junnila on sianlihantuottaja.

– Tästäkin asiasta on puhuttu hyvin paljon, Ropo sanoo.


”Mulle ei huudeta”

Äitinsä mukaan Ella Junnila oli myös omalla tavallaan pikkuvanha ja omapäinen lapsi. Tämän äiti sai kokea tyttären juoksukilpailuissa.

– Niin oudolta kuin se ehkä nyt kuulostaakin, niin Ella ei oikein pärjännyt juoksukisoissa. Kun hän sitten kerran johtikin kilpailua, huusin katsomosta lujaa kannustusta. Tyttö laittoi johtoasemasta liinat kiinni ennen maaliviivaa, kääntyi minua kohti ja napautti: ”Mulle ei huudeta!”

Ringa Ropo katsoo nyt tehneensä oman osansa suomalaisen yleisurheilun hyväksi, vaikka edelleen valmennustoiminnassa onkin mukana. Tyttärelleen hän on antanut matkaeväiksi loistavan genetiikan ja useita urheiluun liittyviä ohjeita. Tärkein ohje on kuitenkin kuulunut:

– Ole aina rehellinen. Silloin ei tarvitse muistella, mitä on viime viikolla tullut sanottua kenellekin. Se kantaa pitkälle myös urheilussa.


Ei tullut ballerinaa

Ringa Ropo ja Juha Junnila eivät tuputtaneet lapsilleen yleisurheilua, mutta lapset vietiin usein leikkimään yleisurheilukentälle, koska siellä oli tilaa mennä. Lapset kuulivat vasta kouluikäisinä äitinsä huippu-urheilutaustasta.

– Ellasta halusin Anna Pavlovan (legendaarinen venäläisballerina), mutta kun balettikoulussa olisi pitänyt alkaa käydä kahdesti viikossa, Ella halusi lopettaa ja pyysi päästä yleisurheilukouluun.

Hieman aiemmin äiti oli jo ihmetellyt, miksei mielellään ulkoillutta tytärtä kuulu pihalle. Elettiin kesää 2003.

– Menin sisälle katsomaan, ja siellähän Ella tapitti innoissaan Pariisin MM-kisoja, miesten moukarinheiton karsintaa.

Yleisurheilukoulussa äiti ohjasi lapsia korkeushyppypaikalla, mutta Ella ohjattiin pituushyppyyn.

– Hän vaati päästä minun ryhmääni. Kun sitten tuli Ellan hyppyvuoro, suuni loksahti ällistyksestä ammolleen. Tytön pönkkä (ponnistavan jalan pito alustaan) oli täydellinen.

Ringa Ropo kysyi tyttäreltä, missä tämä oli moisen oppinut.

– Katsoin telkkarista, kuinka ne hyppäävät, kuului vastaus.


Ella Junnilalle urheilu on vakava, muttei kuolemanvakava asia.

– Se on tärkeä, terve asennoituminen. Kun meidän lapset tulivat kotiin peleistään, kisoistaan ja treeneistään, koskaan ei kysytty, tuliko voitto tai montako maalia teit. Aina kysyttiin vain, oliko sinulla kivaa, Ringa Ropo muistelee.