Seppo, 68, juoksee Tukholman maratonin 40. kerran peräkkäin – ”Jännittää enemmän kuin koskaan”

Julkaistu:

Maraton
Oma tytär kirittää maratonien supermiestä Seppo Lyytistä Tukholmassa.
Himomaratoonari Seppo Lyytinen on juossut kymmeniä maratoneja, mutta tänään lauantaina juostava Tukholman 41:s maraton jännittää enemmän kuin koskaan.

– Ikää tulee, ja tämä on mahdollisesti viimeinen kerta, Kuopion Karttulassa asuva Lyytinen sanoo.

Kaikkiaan noin 80 maratonia elämänsä aikana juossut Seppo Lyytinen on kiitollinen siitä, että pystyy vielä juoksemaan. Juoksu-ura oli katketa työtapaturmaan 13 vuotta sitten.

Pitkä mies mätkähti suorilta jaloilta betonilattialle naamalleen kompastuttuaan tehtaalla. Niskanikamat liikahtivat ja seuraukset olisivat voineet olla kohtalokkaat.

– Neurokirurgi ihmetteli, etten ollut halvaantunut, Seppo kertoo.

Työtapaturma sattui toukokuussa ja vain pari viikkoa tämän jälkeen piti juosta maaliin Tukholman stadionille. Tukholman maratonista on tullut kuntourheilijalle jokavuotinen kuntotesti. Hän oli saanut olla terveenä ja hyväkuntoisena joka ainoa vuosi 1980 alkaen. Ei edes flunssaa.

– Ensin katsoin ympärille, että näkikö kukaan. Sitten kokeilin, ovatko ranteet poikki, Seppo muistelee.

Olo tuntui jäykältä, mutta mikään paikka ei ollut hajonnut. Hyvä lihaskunto auttoi ja niin hän jatkoi kevyttä harjoittelua ja lähti Tukholmaan. Maalissa mies oli reilun 42 kilometrin jälkeen ajassa 3 tuntia 52 minuuttia, kertovat Tukholman maratonin tilastot.

Ongelmat alkoivat vasta sen jälkeen.

Koko kroppa oli jäykkä ja käveleminen kävi yhä vaikeammaksi. Tilanne paheni niin paljon, että oli pakko mennä lääkäriin. Neurokirurgi tutki ja totesi, että kaatuessa oli tapahtunut yliojentuminen. Välilevyt olivat lähteneet liikkeelle.

– Oli pysäyttävä kokemus, kun tajusin miten vakava tilanne oli ollut. Kun neurokirurgi sanoi, että oli ihme, etten ollut halvaantunut, tuli kyynel silmään, Seppo Lyytinen kertoo.

Sitten lääkäri totesi, että halvaantumisen vaara on ohi ja harjoittelu saattoi jatkua. Seppo muistaa, että oli aluksi oli helpompi juosta kuin kävellä. Seuraava syksy meni kuntoutuessa, mutta vähitellen oireet hävisivät ja 2007 kesäkuussa maraton taittui neljässä tunnissa.

– Uskon, että pelastukseni oli se, etten jäänyt paikoilleni kivuista huolimatta. Heti lähdin liikkeelle, ehkä hieman yltiöpäisestikin.


Juoksukärpänen iski 1970-luvun lopulla, kun Seppo Lyytinen asui Ruotsissa. Ensimmäisen Tukholman maratoninsa hän juoksi 1980. Hän koki tapahtuman myönteisenä, oli paljon yleisöä, musiikkia ja iloinen tunnelma.

Kun kyselen Sepolta, miten paljon ja tunnollisesti hän harjoittelee, vastaus on yllättävä.

– Riittävästi! En laske kilometrejä, hän sanoo toisin kuin useimmat maratoonarit, jotka pitävät kirjaa joka lenkistä.

– Lähden Tukholmaan testaamaan, olenko käynyt riittävästi lenkillä, hän naurahtaa.

Muutettuaan takaisin Suomeen ja Lahden seudulle 1983, Tukholman maratonin lisäksi jokavuotiseksi perinteeksi tuli Finlandiahiihto. Sen hän on sivakoinut 25 kertaa. Helsingin City Marathonin hän on juossut 24 kertaa ja hikisiä reissuja on tullut tehtyä muun muassa Espanjaan, Washingtoniin ja Osloon.

– Kuntourheilussa pitää kuitenkin olla leikkimieli mukana. Se on raskasta, jos ottaa liian vakavasti.

Kun Seppo Helsingissä hymyili kannustavalle yleisölle, jossa joku ihmetteli, että miten vielä jaksaa hymyillä.

– Sanoin, että jos ei jaksa hymyillä, ei kannata lähteä juoksemaan.

Nina juoksee isänsä kanssa Tukholmassa

Seppo Lyytisen 40:lle maratonille Tukholmaan kirittäjäksi lähtee hänen tyttärensä Nina Lyytinen. Onhan kyseessä juhlajuoksu.

– Sillä on hirveän suuri merkitys, Seppo sanoo ja nieleskelee.

 


Tyttären arvostus isän harrastusta kohtaan saa hänet liikuttumaan.

Isä kannusti tytärtään ensimmäisellä maratonilla Tukholmassa vuonna 1992. Silloin hän lupasi juosta yhtä matkaa ja piti lupauksensa. He olivat maalissa alle neljässä tunnissa.

– Nina osoittaa suurta arvostusta minua kohtaan. Hän tekee nyt vastapalveluksen minulle, vuonna 1950 syntynyt isä sanoo.

Psykologina työskentelevä Nina Lyytinen (s. 1975) harrastaa pitkänmatkan juoksua ja on neljän tunnin maratonkunnossa.

Häntä kiinnostavat myös maratonia pidemmät seikkailut. Viime lauantaina, vain viikko maratonia, hän teki ”tyhjennysharjoituksen” Kuusamon ja Rukan maisemissa. Nuts Karhunkierroksen pituus on 55 kilometriä ja se juostaan metsäpoluilla.

– Jos saan 40 maratonia täyteen Tukholmassa, ehkä se on minun viimeinen. Tavoite on täynnä, ainoana suomalaisena 40:n maratonin juhlamitalin tänään Tukholmassa mitä todennäköisimmin saava Seppo Lyytinen toteaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt