Kommentti: Kaapo Kakko ei ole ainoa Kosicessa loistanut suomalaisurheilija – turistinähtävyys kertoo hienoa historiaa

Julkaistu:

Kosicen maraton
Oluttupia kiertävien kiekkoturistien kannattaisi käydä välipäivinä bongata juoksijapatsas, jonne myös suomalaisjuoksijoiden saavutukset on kaiverrettu, kirjoittaa Teijo Piilonen.
Nuori jääkiekkoilija Kaapo Kakko on ihmetyttänyt huimilla suorituksillaan menossa olevissa lajin MM-kisoissa.

Maamme-laulu on soinut tässä itäisen Slovakian teollisuuskaupungissa kuitenkin jo ennen kuin Leijonista ei vielä puhuttu mitään.

Kosicessa on järjestetty maratonjuoksu vuodesta 1924 lähtien. Se on Euroopan vanhin ja maailman toiseksi vanhin maratontapahtuma Bostonin jälkeen.

Muun muassa Moskovan olympiamaratonilla 1980 Suomea edustanut Jouni Kortelainen sai jo kutsun Kosiceen vuodeksi 2024, jolloin satavuotisjuhlia vietetään. Tapahtuma vaalii perinteitään hienosti.


Kortelaisen olympiamaraton ei onnistunut, mutta Kosicessa hän viihtyi hyvin. Vuonna 1978 häntä ei kelpuutettu Prahan EM-kisoihin, mutta lohdutuksena tuli Kosicen-reissu. Kortelainen juoksi kolmanneksi ja näki, kuinka kaksoisvoiton ottaneet pohjoiskorealaiset komennettiin juoksua seuraavana päivänä aamulenkille kuudelta.

Neuvostotyylinen hotelli oli muuttunut Hilton-hotelliksi, kun Kortelainen kävi viime vuonna Kosicessa kisajärjestäjien kutsusta muistelemassa osallistumisiaan.

Ei lanttiakaan rahaa palkinnoksi

Aika on toinen muutenkin. Kosicen maraton oli vielä 1970-luvulla huippujuoksijoiden suosiossa. Tilanne muuttui 1980-luvulla, jolloin rahamaratonit alkoivat houkutella kärkinimiä. Siinä kisassa Kosice ei pärjännyt.

Kortelainen ei vielä vuonna 1979 voitollaan tienesteille päässyt, mutta muistoksi jäi jättimäinen käsin tehty kristallimaljakko. Sen kuljettamisessa ehjänä Pohjois-Karjalaan oli tekemistä.

– Kolme säkillistä palkintoja vein kaatopaikalle, mutta Kosicen maljakko on tallella, Kortelainen kertoo.

Muistot tämän vuoden MM-kiekkokaupungista ovat hyviä, ja miksipä eivät olisi: suomalaisten voitot kaupunkimaratoneilla ovat harvassa.

Neljä suomalaista voittajaa

Kosicen voitto oli vielä 1970-luvulla tavoiteltu ja arvostettu. Esimerkiksi vuosina 1976 ja 1980 olympiamaratonin voittanut Waldemar Cierpinski kävi sitä yrittämässä muutaman kerran siinä onnistumatta

Olympiavoittajista Kosicessa ovat voittaneet Juan Carlos Zabala (1931 Kosice, 1932 olympiakultaa) ja Abebe Bikila (1961 Kosice, 1960 ja 1964 olympiakultaa).

Kosiceen on pystytetty juoksijapatsas, josta löytyvät kaikkien voittajien nimet. Kortelaisen jälkeen suomalaisten nimiä ei ole tarvinnut kaivertaa, mutta häntä ennen listalta löytyy suomalaisia.

Patsas onkin erinomainen turistikohde myös kiekkoturisteille!


Mikko Hietanen voitti 1946 EM-kultaa ja syksyllä Kosicessa. Hänellä oli maailman nopein maratonaika 1946, 1947 ja 1948.

Vuonna 1949 oli Martti Urpalaisen vuoro. ”Dynamon stadionilla oli 10 000 katsojaa ja reitillä arviolta 20 000–30 000. Kentällä ollut soittokunta soitti lopuksi radalla juostavan kahden kierroksen ajan Maamme-laulua, ja suosionosoitukset päivänsankarille olivat valtavat”, raportoi Helsingin Sanomat.

”Filmaajat, valokuvaajat ja radioreportterit touhusivat tulisella kiireellä, ja Miehikkälän maanviljelijä joutui maaliin päästyään kameramiesten ja reportterien salamavalojen ja kysymysten rumputuleen.”

Olympiavuonna 1952 olympiavoittaja Zabalan pitkään kestänyt ennätys rikottiin, rikkojana Erkki Puolakka, ”vaatimaton suomalainen urheilija Äänekosken kauppalasta”, kuten HS häntä luonnehti.


Yleisurheilu ja jalkapallo löivät tapahtumassa kättä, sillä maratonin voittaja tuli maaliin Kosicen ja Dynamon välisen jalkapallo-ottelun tauolla. Lähtöpaikassa Prevosissa oli pidetty massiiviset seremoniat.

Puukkoja järjestäjille

Kilpailujen jälkeen palkintojen jaosta ei meinannut tulla loppua, sillä prenikoita jaettiin yli sata.

”Omasta puolestamme annoimme isännille muistoksi kuvateoksia Suomesta ja suomalaisia puukkoja”, päätti Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja raporttinsa.

Puolakka uusi voittonsa kaksi vuotta myöhemmin. Sen jälkeen kului 25 vuotta, ennen kuin alussa mainittu Kortelainen onnistui Kosicen voitossa. Palkintokorokkeella nähtiin välissä toki mm. Paavo Kotila, Olavi Manninen, Antti Viskari ja Kalle Hakkarainen.

Ilkka Väänänen oli 7. vuonna 1991, mutta sen jälkeen on ollut hiljaista. Hiljaista on Kosicessa myös eurooppalaisittain: 2000-luvulla voitto on mennyt vain kaksi kertaa Kenian ja Etiopian ulkopuolelle.


Maratonin nimi oli jo 1940-luvulla propagandahenkisesti Vapauden maraton. Myöhemmin siitä tuli Rauhanmaraton, jona se tunnetaan edelleen.

Tarkat neuvostohenkiset seremoniat huvittivat Kortelaistakin aikoinaan, mutta järjestelyissä ei ollut valittamista.

Tapahtuman asema maailman maratonien joukossa ei ole ehkä sama kuin 50 vuotta sitten, vaikka reitti on viilattu nopeaksi, tasaiseksi ja vähämutkaiseksi.

Kosicessa maraton on yhä arvossaan, vaikka juuri tällä hetkellä kaupungissa eletään kiekkohuumaa.

Korjattu klo 10.22 Abebe Bikilan jälkimmäinen olympiavoitto vuodeksi 1964.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt