Suomalaisen isäpuolen teot tuhosivat Patrik Sjöbergin elämän – välit äitiin yhä hyytävät: ”Hän keskittyi säälimään itseään”

Julkaistu:

Yleisurheilu
Seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutunut Patrik Sjöberg ei ole lakannut vihaamasta tai antanut anteeksi. Hän yrittää estää, ettei kenellekään kävisi samoin.
– Olen menetetty tapaus.

Yksi kaikkien aikojen parhaista korkeushyppääjistä Patrik Sjöberg, 54, ei yritä peitellä katkeruuttaan. Sjöberg kertoo avoimesti, miten hänen sisällään vellova tuska on ajanut hänet päihdekierteeseen, tuhonnut monia ihmissuhteita ja saanut hänet muutenkin tekemään ”kaikenlaista paskaa”.

Espoossa järjestetyssä seminaarissa puhuva ruotsalaislegenda kertaa avoimesti lapsuutensa ja nuoruusvuosiensa traagisia käänteitä. Ensimmäistä kertaa hän kertoi niistä vuonna 2011 ilmestyneessä elämäkerrassaan.

Det du inte såg (Se, mitä et nähnyt) -teoksessa entinen huippu-urheilija kuvaili raadollisen tarkasti, miten hänen suomalainen valmentajansa ja isäpuolensa Viljo Nousiainen käytti häntä lukuisia kertoja hyväksi. Paljastukset järkyttivät urheilumaailmaa syvästi.

Sjöberg kasvoi levottomuuksista ja rikollisuudesta tunnetulla Göteborgin ongelma-alueella. Yksinhuoltajaäidin poika ei kokenut sanojensa mukaan koskaan rakkautta tai turvaa. Siksi yleisurheiluseuran kiltti valmentaja Viljo tuntui ihanteelliselta seuralta.

Huonoa ruotsia puhunut lempeä mies nauratti ja ihastutti urheilevaa poikajoukkoa. Valmentaja jopa kyyditsi suojattejaan koteihinsa treenien jälkeen. Myös Sjöbergin äiti ihastui poikansa valmentajaan, joka muutti pian perheen asuntoon. Ajatus tuntui aluksi hyvältä.

– Jos miettii, millaisia miesystäviä äidilläni oli ollut aikaisemmin, Viljo tuntui ainoalta normaalilta ihmiseltä – tai niin silloin luulin, Sjöberg sanoo.

Yleisurheilulegenda kertoo, miten Nousiainen käytti häntä ensimmäistä kertaa hyväkseen Malmössä järjestetyssä kilpailutapahtumassa. Sjöberg oli tuolloin 10-vuotias. Samaa helvettiä jatkui kymmenen vuotta.

– Koko lapsuuteni katosi. Aloin vihata kaikkea ja kaikkia.


Aikansa urheilufanien silmissä Sjöberg ja Nousiainen vaikuttivat unelmakaksikolta. Sjöberg saavutti urallaan MM-kultaa ja useita arvokisamitaleja. Vuonna 1987 hän hyppäsi silloisen maailmanennätyksen 242, joka on yhä voimassa oleva Euroopan ennätys.

– Sain urheilu-urallani enemmän kuin voisi toivoa. Silti, jos voisin matkustaa ajassa taaksepäin, en aloittaisi koskaan yleisurheilua. En olisi aloittanut, jos olisin tiennyt, että sen hinta on tämä.

Sjöberg päätti urheilu-uransa vuonna 1999, samana vuonna kuin Nousiainen kuoli sydänkohtaukseen. Sjöberg oli pitkään hakoteillä. Alkoholi ja huumeet maistuivat, mikään ei tuntunut miltään. Välit äitiin katkesivat vuosia sitten.

– Äiti oli ensimmäinen ihminen, jonka olisi pitänyt puolustaa minua, mutta hän ei välittänyt. Kirjani ilmestymisen jälkeen hän keskittyi säälimään itseään. Hän ei ole kysynyt kertaakaan, miten minä voin.


Det du inte såg -elämäkerran julkaisun jälkeen Sjöberg sai sympatiaa ja tukea, mutta epäilijöitäkin riitti. Monet ihmettelivät, miksi Sjöberg kertoi tapahtuneesta yli kymmenen vuotta Nousiaisen kuoleman jälkeen.

– Mietin vielä Viljon eläessä, että hyökkäisin hänen kimppuunsa. Pimeimpinä hetkinä ajattelin hakkaavani hänet hengiltä. Olen iloinen, etten tehnyt sitä, sillä se ei olisi auttanut minua, Sjöberg sanoo.

Kipeän asian kertominen julkisuuteen tuntui pitkään mahdottomuudelta.

– Eräänä päivänä minua 15 vuotta nuorempi kaveri otti yhteyttä. Hän oli ollut Viljon valmennettava. Hän kertoi, mitä Viljo oli tehnyt hänelle ja monille muille pojille. Silloin päätin kertoa, mitä minulle oli tapahtunut.

Paljastukset eivät miellyttäneet kaikkia. Sjöberg kertoo saaneensa suomalaisilta vihaviestejä, jossa urheilutähteä syytettiin muun muassa Suomen mustamaalaamiselta. Myös Viljo Nousiaisen isosiskot olivat yhteydessä kirjan ilmestymisen jälkeen.

– He uhkasivat haastaa minut oikeuteen. Vastasin, että antakaa mennä, siitä tulee mielenkiintoista. Halusin myös esittää kysymyksiä, sillä olin kuullut, että Viljo oli ahdistellut jotain sukulaistaan. Parin päivän päästä sain viestin, jossa Viljon siskot pyysivät anteeksi. He pyysivät myös välittämään anteeksipyynnön pojille, jotka olivat joutuneet Viljon uhreiksi Göteborgissa.


Sjöbergiä on syytetty taloudellisen hyödyn tavoittelusta. Hän sanoo, ettei mikään raha maailmassa poista tapahtunutta.

– Tulee mieleen Michael Jackson -dokumentti. Monet ajattelevat, että siellä ne miehet istuvat kameroiden edessä ja valehtelevat. On tuhat asiaa, joista on helppo valehdella, mutta tämä ei ole sellainen.

Elämäkertansa ilmestymisen jälkeen Sjöberg aloitti terapian. Se on auttanut jonkun verran.

– Olen oppinut hyväksymään itseni. Olen luopunut ajatuksesta, että voisin olla taas terve tai normaali.

– Vihani on voimavarani. Haluan, ettei yksikään pedofiili pääse käsiksi lapseen. Sanotaan, että pitäisi kääntää toinen poski. Kuka helvetti tekee sellaista? Jos joku lyö sinua, lyöt takaisin.

Sjöbergin elämässä on yhä paljon sysimustia hetkiä. Muistot tulevat öisin uniin. Asioista puhuminen ei ole nytkään kivutonta, mutta urheilutähden katse pehmenee, kun hän alkaa puhua tyttärestään.

– Minulla on 18-vuotias tytär. Olen yrittänyt antaa hänelle kaiken, mitä en itse saanut. Läsnäoloa ja rakkautta. Se on ajanut minua eteenpäin viimeisimmät 18 vuotta.


Sjöberg työskentelee nykyään ruotsalaisessa Treskablinoll-järjestössä, joka pyrkii suojelemaan lapsia ja nuoria seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

Entinen yleisurheiluhuippu kiertää aktiivisesti luennoimassa aiheesta ja omista kokemuksistaan. Hänen mukaansa ruotsalaisessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa on vielä paljon epäkohtia.

Sjöberg vaatii muun muassa huomattavasti kovempia rangaistuksia lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista. Hän on huolissaan, ettei esimerkiksi urheiluseuroissa usein tarkisteta, millaiset ihmiset työskentelevät lasten parissa.

– Epäkohtien nostaminen esiin on kutsumukseni. Koin kymmenen vuotta pahinta, mitä ihminen voi kokea. En tee tätä saadakseni tunnustusta tai julkisuutta. Haluan aidosti, ettei kukaan joutuisi kokemaan samaa kuin minä.