Kolumni: Turkulainen merimiehen poika oli alansa edelläkävijä – huima tietotaito oli myös Paavo Nurmen menestykseen takana - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Kolumni: Turkulainen merimiehen poika oli alansa edelläkävijä – huima tietotaito oli myös Paavo Nurmen menestykseen takana

Paavo Nurmen patsas on kuvaveistäjä Wäinö Aaltosen tunnetuin urheiluaiheinen luomus.

Paavo Nurmen patsas on kuvaveistäjä Wäinö Aaltosen tunnetuin urheiluaiheinen luomus.

Julkaistu: 10.3. 10:37

Olympiasankari Paavo Nurmen menestyksekäs ura ei olisi ollut mahdollinen ilman laadukasta hierontaa, kirjoittaa Juha Kanerva.

Perjantaina tuli kuluneeksi 125 vuotta maineikkaan kuvanveistäjän Wäinö Aaltosen (1894–1966) syntymästä.

Turun piirustuskoulun kasvatilla oli vahva urheilutausta. Hän oli ennen sisällissotaa tiiviisti mukana Turun Weikkojen toiminnassa ja kulutti seuran painimolskia itsekin.

Aaltonen ei halunnut kilpailla, vaan haki painisalilta energiaa ja inspiraatiota taidepyrintöihinsä. Hänen nimeään kantavassa museossa on näytillä lukuisia painiaiheisia töitä, joten laji pysyi hänelle läheisenä, vaikka oma painiskelu jäi.

Aaltosen tunnetuin urheiluaiheinen työ on Paavo Nurmen patsas, jota voi ihailla Turun lisäksi Helsingissä, Jyväskylässä ja Lausannen olympiamuseossa.

Nurmi on jälleen ajankohtainen. Tasan 90 vuotta sitten ”Juoksijoiden kuningas” oli Yhdysvalloissa toisella pitkällä kilpailukiertueellaan. Ensimmäisen matkansa hän oli tehnyt vuonna 1925: kuukausia kestäneellä kiertueella hankituista starttirahoista tuli Nurmen omaisuuden perusta.

Olympiasankarin pitkät kilpailukiertueet eivät olisi olleet mahdollisia ilman laadukasta hierontaa. Nurmi huolehti tarkasti kehostaan ja ymmärsi hieronnan merkityksen lihaskunnolle ja palautumiselle.

Suomalaisen hieronnan uranuurtaja oli turkulainen merimiehen poika Mauri Hartea, joka aloitti ”vatkaamisen” ja sairausvoimistelun jo vuonna 1888.

Vuonna 1906 Harteasta tuli Suomen hierojaseuran ensimmäinen puheenjohtaja ja tulevien mankelimiesten kouluttaja. Itsenäisessä Suomessa kehittyi hierontakulttuuri, jota esimerkiksi saksalainen terveysguru Ernst Müller ihaili vieraillessaan maassamme vuonna 1928.

Paavo Ratinen hieroo Paavo Nurmea.

Paavo Ratinen hieroo Paavo Nurmea.

Osa hierojista oli käynyt Hartean koulun, osa oli itseoppineita. Hierojat olivat samalla sielunhoitajia, joiden ”plintillä” eli hoitopöydällä urheilijat saattoivat unohtaa arjen murheet. ”Pää selvä, selkä norja, jalka kepeä” – näin totesi moni urheilusankari hierojan pöydältä noustuaan.

J.A. Vaulo hieroi suomalaisia Pariisin olympiakisoissa 1924 ja seuraavana vuonna työläisurheilijoita Frankurt am Mainissa. Kuopiolaisesta Yrjö Koivistosta tuli Hannes Kolehmaisen hovihieroja, joka seurasi juoksijaa Atlantin yli Amerikkaan.

Paavo Nurmi hierotutti itseään Hakoniemen veljeksillä, jotka olivat Helsingin Jyryn entisiä juoksijoita. Eino hieroi Nurmea Amerikan-matkalla 1925 ja jäi Yhdysvaltoihin. Vuoden 1929 reissulle lähti mukaan Toivo, joka oli perinyt Hakoniemen ”boksin” hierontavastuun isoveljeltään.

Paavo Nurmi kilpaili ahkerasti Eläintarhan kentällä (kuvassa vuonna 1925), mutta juoksi vauhdikkaasti myös kenttää ympäröivillä kaduilla.

Paavo Nurmi kilpaili ahkerasti Eläintarhan kentällä (kuvassa vuonna 1925), mutta juoksi vauhdikkaasti myös kenttää ympäröivillä kaduilla.

Asunto sijaitsi nykyisen oopperatalon lähistöllä Mannerheimintien ja Runebergin kadun kulmassa ja toimi samalla helsinkiläisten kestävyysjuoksijoiden tukikohtana.

Keväisin Eläintarhan urheilukentän ja Töölön Pallokentän ympäri juostu ”Hakoniemen lenkki” olikin kovatasoinen kisa, koska mukana olivat sekä SVUL:n että TUL:n juoksijat. Virallisissa kilpailuissa eri liittojen juoksijat eivät päässeet samalle lähtöviivalle 1920–30-luvuilla.

Reittiennätykseksi reilun kolmen kilometrin matkalla jäi Nurmen vuonna 1926 juoksema 9.32. Hakoniemen lenkin voisi järjestää vielä kerran suomalaisen hierontataidon kunniaksi.

Lisää Juha Kanervan kolumneja .