Edesmennyt Kalevi Härkönen valmensi poikansa ja Tiina Lillakin arvokisavoittoihin ja keksi nimen menestyvälle rakennusyhtiölle

Julkaistu:

Muistokirjoitus
Lauantaina 82-vuotiaana kuollut Kalevi Härkönen oli mestarien tekijä keihäsvalmentajana, mutta myös kovan luokan toimija rakennusalalla.
Keihäänheittovalmentajana tunnetuksi tullut Kalevi Härkönen (24.4.1936–9.3.2019) kuoli lauantaiaamuna pitkän sairauden murtamana Nurmijärvellä. Härkösen elämänvaiheet eivät olleet aina ruusuiset.

Luovutetun Karjalan puolella Uukuniemellä syntyneen Härkösen evakkomatka oli raskas. Perhe asui ensin Keski-Pohjanmaalla ja sitten muualla Suomessa, eikä Karjalasta tulleita katsottu aina hyvällä.

Kalevi Härkönen etsiytyi lopulta Helsinkiin, jossa hän opiskeli rakennusmestariksi. Nuorimman poikansa mukaan Härkönen oli erittäin taitava käsistään.

– Hän osasi todellakin rakentaa, Petri Härkönen sanoo.

Talo nousi Konalaan

Nuori mies perusti perheen 1950-luvun lopussa, ja asunto rakennettiin omin käsin hartiapankilla. Helsingin Konalaan nousi omakotitalo samaan aikaan kuin esikoispoika Arto syntyi eli vuonna 1959.

Arto Härkönen oli harvinainen lahjakkuus, mutta ei mikään lapsitähti. Esimerkiksi vuoden 1973 ikäkausihuipentumassa hän oli 14-vuotiaiden keihäänheitossa viides. Nuorukainen pelasi tuolloin myös jääkiekkoa, jossa hän erottui edukseen. Lahjakkuutta riitti moneen muuhunkin lajiin, mutta jatkossa keihäänheitosta tuli päälaji.

Isä seurasi poikansa urheilua hieman etäämmältä, mutta kun kehitys takkusi yhtenä kesänä, Kalevi päätti ottaa vastuun valmentamisesta. Härkönen painotti valmennuksessaan nopeutta, elastisuutta ja räjähtävää voimaa. Maksimaalista voimaa hän vierasti.

– Meillä katseltiin ahkerasti kuvia Jorma Kinnusen heittotekniikasta ja kaitafilmi Janis Lusiksen heitosta sahattiin puhki, Petri Härkönen kertoo.

Kultainen keihäs

Isänsä alaisuudessa Artosta kehittyi maan ykköskaartin heittäjä 1970-luvun lopulla. Hän sijoittui toiseksi nuorten EM-kisoissa 1977 ja voitti kaksi vuotta myöhemmin Kultainen keihäs -kutsukilpailun Budapestissä. Siinä kisassa ylittyi ensimmäistä kertaa 90 metrin raja.

Samoihin aikoihin Esbo IF:ää edustanut Tiina Lillak päätti yhteistyönsä Keijo Kanervan kanssa ja hakeutui Härkösen oppiin. Myös virolaistaustaisen Lillakin kehitys oli nopeaa. Hän pääsi olympiaedustajaksi Moskovaan 1980 ja heitti maailmanennätyksen kesällä 1982. Lillakista tuli todellinen kansansuosikki ja yleisurheilukilpailujen vetonaula.


Helsingin MM-kisoissa 1983 paineet olivat valtavat. Lauantain iltapäivälehden lööpissä luki ”Tiina voittaa tänään”. Ja niinhän Lillak voitti, vaikka mestaruuteen tarvittava kaari nähtiin vasta viimeisellä heittokierroksella. Yleisön pauhu ei nuorta naista hämmentänyt. Sitäkin oli harjoiteltu.

– Menimme tarkoituksella hälinäpaikkoihin, että mukaan tuli vähän stressiä. Kalevi ajatteli, että pitää mennä ihmisten ilmoille. Että tulisi pari ukkoa pällistelemään ja vaikka vähän arvostelemaankin, Lillak kertoo Pasi Reinin kirjassa Kaaret ja tarinat.

Ilta-Sanomat tavoitti Lillakin lauantai-iltana.

– Sain suru-uutisen juuri äsken enkä ole vielä pystynyt käsittelemään asiaa. Ainoa, mitä haluan tässä vaiheessa sanoa on se, että Kalevi oli hieno mies ja hyvä valmentaja.

SRV Viitoset

Arto Härkösen suuri hetki osui seuraavaan vuoteen, kun Stadin kundi voitti olympiakultaa Los Angelesissa. Voiton varmistuttua Kalevi Härkönen ryntäsi takasuoran katsomosta kentälle ja nappasi poikansa karhumaiseen syleilyyn. Arto oli ilmoittanut jo nuorena tavoitteekseen olympiavoiton tai 100 metrin kaaren. Nyt toinen unelma täyttyi.


Pojan ura päättyi käsivamman takia 1986, minkä jälkeen hän suuntasi energiansa uskon asioihin. Lillakin ura jatkui pidempään, mutta valmentaja vaihtui. Soulin kisoihin valmistautuessaan Lillak pyysi vanhaa valmentajaa apuun, mutta sen jälkeen Härkönen keskittyi jälleen siviilityöhönsä rakennusalalla.

Valmentamisen ohella Härkönen oli työskennellyt YIT:ssä. Vuonna 1991 Ilpo Kokkila ja neljä muuta YIT-Perusyhtymän työntekijää erosivat yhtiön palveluksessa ja perustivat oman yrityksen. Kalevi Härkönen oli yksi viidestä perustajaosakkaasta.

– Isä keksi SRV Viitoset -nimen, Petri Härkönen sanoo.

Golfia vaimon kotikonnuilla

Härkönen myi 1990-luvun alkupuolella osakkeensa ja jäi sivuun SRV:stä. Sen jälkeen hän teki rakennuttajakonsulttitöitä. Härkösen Eira-vaimo on kotoisin Nurmijärveltä, jonne Härköset muuttivat. 1990-luvun alun lamavuosina paikallinen golfseura oli ajautunut talousvaikeuksiin. Kalevi Härkönen oli ryhtynyt pelaamaan lajia ja oli valmis auttamaan. Hän toimi aktiivisesti Nurmijärven golfkeskuksen hallituksessa.


2000-luvun alussa Härkönen sairastui, mikä rauhoitti elämänmenoa. Urheilua hän seurasi vielä vanhoilla päivilläänkin.

– Kun televisiosta tuli keihäänheittoa, isä katsoi tarkkaan yksityiskohtia ja kommentoi, mikäli jalan asento oli väärä, Petri Härkönen antaa esimerkin lajirakkaudesta.

Kalevi ja Eira Härkösellä on kolme poikaa, joista Arto on pappi, Jouni on työskennellyt pankinjohtajana ja nuorin Petri on Keravan entinen kaupunginjohtaja ja nykyinen kunta-alan konsultti.

Kalevi Härkösen kuolemasta kertoi ensin Helsingin Sanomat.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt