Kolumni: ”Karski-Keijon” elämänura on kertomisen arvoinen

Julkaistu:

Kolumni
Samalla voimme muistuttaa palkinnosta, joka on painunut unholaan aikapäiviä sitten, kirjoittaa Juha Kanerva
Tammikuun alussa keskuudestamme poistui henkilö, jonka nimi jäi aikanaan monien mieleen. Nykynuoriso voisi kuvitella Keijo Cederin olleen siiderin keksijä, mutta todellisuudessa hän oli maamme parhaita puolimailereita 1960-luvulla.

Vaikka Ceder (1941–2019) ei koskaan juossut olympiakisoissa, hänen elämänuransa on kertomisen arvoinen.

Samalla voimme muistuttaa palkinnosta, joka on painunut unholaan aikapäiviä sitten. Yleisradion urheilutoimittajat valitsivat Cederin Suomen parhaaksi juoksijaksi vuonna 1965, ja samalla hänelle ojennettiin Jukola-palkinto.

Se oli nimetty radion pääselostajan Martti Jukolan (1900–52) kunniaksi.

Ceder vietti lapsuutensa Pukinmäessä ja edusti paikallista Vetoa. 15-vuotiaana hän muutti Ruskeasuolle sukulaisten luokse ja jatkoi urheilemista Pasilan Tovereissa, Malmin Ponnistajissa ja sitten Helsingin Jyryssä, jossa hän pääsi maistamaan Veikko Voutilaisen ja Osmo Tuorilan valmennusoppeja.

Lisäksi Ceder on kertonut hyödyntäneensä Suomessa vierailleen puolalaisvalmentajan neuvoja.

Sen sijaan Arthur Lydiardin messiaaninen hahmo ei saanut Cederiltä riemunkiljahduksia. ”Minulle ne eivät sopineet”, Ceder totesi vuonna 2011.

Sai elinikäisen kilpailukiellon

Cederin uran käännekohdaksi muodostuivat marraskuussa 1963 Jakartassa pidetyt ns. Ganefo-kisat. Lyhenne tuli sanoista Games of the new emerging forces, eli koolla olivat maat, jotka vastustivat Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton ylivaltaa.

Kisoihin ei kutsuttu Israelia eikä Taiwania, mutta Kiina ja Pohjois-Korea tulivat mukaan.

Vaikka tällä monilajitapahtumalla oli KOK:n sinetti, Kansainvälinen yleisurheiluliitto asetti kisat saartoon ja uhkasi osallistujia kilpailukiellolla.

Kaikki eivät ottaneet uhkausta vakavasti: Työväen urheiluliitto lähetti Jakartaan 6 yleisurheilijaa – joukossa Ceder.


Urheilijat olivat autuaan tietämättömiä urheilupoliittisesta kädenväännöstä, mihin liittyi myös ulkopoliittisia jännitteitä Indonesian ja Malesian sekä Kiinan ja Neuvostoliiton välillä.

– Vasta harjoitusleirillä ruotsalaiset toimittajat tulivat ihmettelemään läsnäoloamme. He kysyivät, emmekö tiedä, mitä kilpailuihin osallistumisesta seuraa, Ceder muisteli.

IAAF lätkäisi suomalaisille elinikäisen kilpailukiellon. Se lyheni lopulta vuoden mittaiseksi, mutta yhtä kaikki romutti Cederin toiveen Tokion olympiakisoissa (1964) juoksemisesta.

Vuonna 1965 hän siirtyi HKV:hen ja Rolf Haikkolan perustamaan Raaka-Rollen koplaan.

Liikanimen ”Karski-Keijo” saanut Ceder oli kesällä 1965 tallin ykkösnimi: kaksi kierrosta kulki mainiosti 1.48,2.

Syksyllä 1967 hän oli mukana Méxicon esiolympialaisissa ja sijoittui 1 500 metrillä neljänneksi, mutta seuraavan vuoden olympiamatka jäi haaveeksi. Oli aika siirtyä rakennusmestarin hommiin.

Ja vielä...

Keijo Ceder aloitti harmonikan soiton jo nuorena ja lauloi myös mieskuorossa. Vanhoilla päivillään hän keikkaili Wirttä Waille -viihdeorkesterin kanssa ja osallistui menestyksellisesti hanurinsoiton SM-kisoihin.

Lisää Juha Kanervan kolumneja voit lukea täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt