Tunteikas kirje aiheutti kohun Ruotsissa – salaisessa osoitteessa asuva naisurheilija päätti 13 vuoden hiljaisuuden

Julkaistu:

Yleisurheilu
Ruotsalainen olympiavoittaja Ludmila Engquist katosi maan alle vuoden 2001 dopingkärynsä jälkeen. Nyt hän lähetti kirjeen Expressen-lehdelle, jossa kommentoi tuoreita dopingepäilyjä.
Venäläislähtöinen Engquist vastaa kirjeessään tuoreisiin tietoihin, joiden mukaan hän olisi kadonnut dopingtestaajilta 10–12 tunnin ajaksi Malmössä vuonna 1992.

Hieman aikaisemmin neljä venäläistä urheilijaa – heidän joukossaan Engquist – ja kaksi taustahenkilöä oli jäänyt kiinni tullissa ison dopinglastin kanssa. Yksi taustahenkilöistä otti vastuun aineista eikä urheilijoita rangaistu.

– Nämä syytökset ovat puhdasta spekulaatiota, joita vastaan on mahdotonta puolustautua. Tapahtumista on niin pitkä aika ja minulla on vain heikkoja muistoja niistä päivistä Malmössä, Engquist kirjoitti.

Engquist jäi urheilu-urallaan kahdesti kiinni dopingista. Ensimmäisen kerran hän kärysi vuonna 1993, jolloin hän edusti vielä Venäjää Ludmila Narozilenkon nimellä. Toisen kerran käry kävi vuonna 2001, jolloin hän oli vaihtanut kansallisuutta ja ottanut aviomiehensä Johan Engquistin sukunimen.

Käryistä jälkimmäinen järkytti Ruotsia syvästi. Engquist oli uudessa kotimaassaan rakastettu sankari, joka oli ruotsalaisena voittanut 100 metrin aitajuoksun olympia- ja MM-kultaa.

Engquistin yleisurheilu-ura päättyi hänen sairastuttuaan rintasyöpään vuonna 1999. Hän yllätti yrittämällä paluuta kilpakentille kelkkailijana. Engquist halusi osallistua Salt Lake Cityn olympiakisoihin vuonna 2002. Kisapaikan jahti kuitenkin päättyi dopingkäryyn syksyllä 2001.

Engquist muuttui rakastetusta urheilusankarista vihatuksi dopinghuijariksi yhdessä yössä. Hän paljasti tv-haastattelussa vuonna 2005 yrittäneensä itsemurhaa käryn jälkeen.

Itkuisen tv-esiintymisen jälkeen Engquist katosi julkisuudesta. Nyt hän on 54-vuotias ja asuu salaisessa osoitteessa Espanjassa. Expressenille kirjoittamassaan kirjeessä Engquist toivoo, että hänet unohdettaisiin.

– Olisin siitä niin kiitollinen. En ole enkä ole koskaan ollut mitenkään erityinen, Engquist kirjoittaa.

– Olen kärsinyt vuosien ajan vaikeasta masennuksesta ja kärsin yhä syövän jälkiseurauksista. Toivon vain, että saisin elää tyynesti ja rauhallisesti ne vuodet, jotka luoja minulle vielä suo sekä viettää aikaa perheeni ja oikeiden sekä hyvien ystävieni kanssa.
Engquist sanoo pyytäneensä anteeksi käryään useaan otteeseen. Hän ei saanut vain kilpailukieltoa, vaan menetti kaiken.

– Kärsin yhä seurauksista, enkä varmaan saa ikinä anteeksi. Monen ruotsalaisen mielestä olen se Pirun Venäläinen Joka Douppasi (isot kirjaimet Engquistin). Se sattuu valtavasti, koska pidän Ruotsia kotimaanani, jota rakastan.

– Minulla ei kuitenkaan ole oikeutta kutsua Ruotsia kodikseni, vaikka sydämessäni tunnen niin. Minun täytyy vain elää tämän kanssa, Engquist kirjoitti.

Engquist kirjoitti, että haluaa elää jatkossa yksityishenkilönä eikä kirjeen lisäksi aio kommentoida asioitaan julkisesti.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt