Mystisestä naisesta nousi valtava kohu yleisurheilussa 1993 – julma valmentaja piti koekaniinina ja uhkasi lopulta tappaa

Julkaistu:

Yleisurheilu
Kiinalaisen juoksijasankarin Wang Junxian, 45, elämä on ollut vauhdikas ja värikäs.
Coloradon osavaltiossa järjestettiin hiljattain juoksutapahtuma, jossa nähtiin yllätysosanottaja. Ruotsalaislehti Expressenin mukaan osallistujien joukosta bongattiin kiinalainen Wang Junxia, joka kohahdutti urheilumaailmaa elokuussa 1993. Tuolloin hän voitti 10 000 metrin MM-tittelin Stuttgartissa ja murskasi kuukautta myöhemmin matkan ME:n Pekingissä.

Vaikka juoksijan huippuvuodesta on kulunut 25 vuotta, Wangin askel on yhä reipas. Denverin hölkkäkisassa hän juoksi 5 kilometrin matkan kilpailunumerolla 1 820 sijoittuen 19:nneksi ajalla 20.09. Erikoiseksi tapauksen tekee se, että ruotsalaislehden mukaan kyseinen kilpailunumero oli varattu henkilölle nimeltä Yibo Zhan, joka sattuu olemaan Wang Junxian vuonna 2001 syntynyt poika.

Wang ja Yibo ovat asuneet kymmenen vuotta Denverissä, jossa elää runsaasti kiinalaistaustaista väkeä. Viime vuonna Denverin kiinalainen koulu kertoi nettisivuillaan, että koulun oppilaat voivat päästä Wang Junxian ja Yibo Zhanin juoksuvalmennukseen. Kaksikko oli luvannut valmentaa vapaaehtoistyönä.

Köyhistä oloista

Miten Wang on päätynyt Coloradoon ja millainen on entisen juoksijaihmeen tarina? Sen selvittämiseksi täytyy tutustua myös kiinalaisnaisia 1980–90-luvulla valmentaneen Ma Junrenin henkilöhistoriaan ja Kiinassa vallinneeseen urheilujärjestelmään.

Wang syntyi 9. tammikuuta 1973 Jiaohen pikkukaupungissa Jilinin maakunnassa, joka sijaitsee historiallisessa Mantshuriassa lähellä Venäjän rajaa. Tyttö alkoi harrastaa juoksua jo ennen kouluikää, ja harrastus vakavoitui kouluvuosina. Vuonna 1988 Wang hyväksyttiin Dalianissa toimivaan sisäoppilaitokseen, johon kerättiin lahjakkuuksia lähimaakunnista. Naisjuoksijoiden valmentajana toimi itseoppinut Ma Junren.


Kahdessa vuodessa Wangin 1 500 metrin aika parani 4.51:stä lukemaan 4.13. Vuonna 1991 hän osallistui valtakunnalliseen kaupunkiotteluun mutta ei menestynyt sairastumisen takia. Vuotta myöhemmin terveys kesti, ja Wang juoksi keväällä hopeaa maastojuoksun MM-kisojen tyttöjen sarjassa. Radallakin kulki mukavasti, sillä 19-vuotias kiinalainen kruunattiin mestariksi nuorten MM-kisojen 10 000 metrillä Soulissa.

Ihmevuosi 1993

Vuosi 1993 oli sitten hämmästyttävä. Huhtikuussa Wang juoksi harjoittelun ohessa maratonilla ajan 2.24.07. Radalla vauhti kiihtyi syksyä kohti. Stuttgartin kympin maailmanmestaruus oli vasta alkusoittoa, sillä Kiinan kansalliskisoissa (neljän vuoden välein järjestettävä National Games) Wang järjesti yhdessä muutaman harjoituskaverinsa kanssa todellisen ilotulituksen.

Nämä järjestyksessään seitsemännet kansalliskisat oli ajoitettu Kansainvälisen olympiakomitean kokouksen alle. KOK oli valitsemassa vuoden 2000 olympiakisojen isäntäkaupunkia, ja Kiinan valtiollinen johto halusi kisat Pekingiin. Maan urheilijoiden ennätysmurskajaisten toivottiin kääntävän KOK:n jäsenten mielen Pekingin hakemukselle suosiolliseksi.

Wang voitti 10 000 metriä huikealla maailmanennätysajalla 29.31,78 parantaen ennätystä 42 sekunnilla. Kolme päivää myöhemmin 1 500 metrin finaalissa kiinalaisyleisö pääsi ihastelemaan kaksintaistelua Wangin ja Qu Yunxian välillä. Jälkimmäisen nopeus toi voiton ME-ajalla 3.50,46, mutta myös Wangin tulos 3.51,92 oli hurja. Sekin oli alle vanhan ME:n 3.52,47, jonka Neuvostoliiton Tatjana Kazankina oli juossut vuonna 1980.


Päivää myöhemmin Wang jatkoi urakkaansa rikkomalla 3 000 metrin ME:n alkuerässä (8.12,19). Seuraavana päivänä oli vuorossa loppukilpailu, jossa ennätys parani lukemiin 8.06,11. Etiopian Almaz Ayana rikkoi Wangin kympin ennätyksen Rio olympiakisoissa 2016, mutta 3 000 metrin ME on yhä voimassa.

Kiinalaisnaiset rikkoivat sensaatiomaisesti 14 ME:tä vuoden 1993 aikana. Kauden päätteeksi Wang kävi vielä nappaamassa maratonin maailmancupin voiton Espanjan San Sebastianista ajalla 2.28.16. Hurja vuosi – ei ihme, että espanjalainen El Pais -lehti vertasi Wangin repertoaaria Paavo Nurmen vastaavaan, kun se julkaisi kiinalaisjuoksijan haastattelun vuonna 2012.

Man ihmeellinen yrttijuoma

Miten Wangin ja muiden nuorten kiinalaisnaisten nousu maailman eliittiin oli mahdollista? Etenkin, kun maan miesjuoksijoiden taso ei juuri noussut. Tätä ihmeteltiin jo 25 vuotta sitten. Silloin saatiin niukalti vastauksia, ja monet selityksistä ovat myöhemmin osoittautuneet saduiksi.

Suurimpana satusetänä hääri juoksijoiden valmentaja Ma Junren, jonka valmennusryhmää kutsuttiin nimellä Man perhearmeija. Vuonna 1944 syntynyt Ma oli maatyöläisen poika, joka palveli 1960-luvulla usean vuoden kansanarmeijassa ja toimi myös vanginvartijana.

Kulttuurivallankumouksen aikana hän kouluttautui liikunnanohjaajaksi. Vuonna 1980 hän erikoistui naispuolisiin kestävyysjuoksijoihin ja alkoi opettajan roolissa valmentaa koulutytöistä mestarijuoksijoita Liaoningin maakunnassa.

Ankara harjoittelu tuotti tulosta Man suojattien rikkoessa maakunnan ennätyksiä. Valmentaja sai kutsun maakunnan vastuulliseksi naisten maratonvalmentajaksi, ja tähtäimenä oli menestys viidensissä Kiinan kansalliskisoissa 1983.

Kunnianhimoinen Ma juoksutti oppilailtaan jalat alta ennen kisoja, eivätkä Liaoningin johtavat urheiluviskaalit saaneet himoitsemiaan palkintosijoja. Kilpailu maakuntien välillä oli ankaraa, joten urheilumenestykseen panostettiin.

Ma palasi takaisin vanhaan kouluunsa ja ryhtyi kehittelemään yrttisekoituksia, jotka auttaisivat urheilijoita palautumaan raskaasta harjoittelusta. Kilpikonnan verestä, perhostoukista ja kiinalaisista luonnontuotteista valmistetusta juomasta tuli eliksiiri, johon Ma uskoi kuin vuoreen. Ja niin uskoi moni muukin, sillä kauppa kävi kiivaasti juoksijoiden noustua maailman huipulle.

Ma myi tammikuussa 1994 juoman patentin maitovalmisteita valmistavalle yritykselle. Resepti kuljetettiin salakähmäisesti poliisivartion suojaamana huippuhotellista pankkiholviin. Kauppa poiki lehtitietojen mukaan valmentajagurulle 1,15 miljoonaa dollaria. Lisäksi Ma sai juoman myynnistä 20 prosentin provision.


Rakastuminen kielletty

1990-luvulle siirryttäessä Man talli alkoi nostaa päätään. Ensin tuli palkintosijoja nuorten MM-kisoissa 1990 ja 1992 sekä Kiinan mestaruuskilpailuissa. Barcelonan olympiaradalla 1992 Qu Yunxia sinnitteli pronssille 1 500 metrillä, ja vuonna 1993 nähtiin sitten varsinaiset ennätysmurskajaiset.

Ryhmän henki alkoi kuitenkin rakoilla. Eikä ihme, sillä Man valmennusmetodit olivat tylyjä ja suorastaan julmia. Urheilijat elivät eristyksissä muusta yhteiskunnasta ja perheestään. Valmentajan auktoriteetti oli ehdoton ja jokaista hänen käskyään piti noudattaa säntillisesti.

Arkielämä oli puritaanista. Juoksijat liikkuivat aina ryhmänä ja pukeutuivat univormuunsa eli verryttelyasuun. Muotivaatteet olivat pannassa, eikä meikkaaminen tullut kyseeseen. Hiukset piti leikata lyhyeksi. Tarkoituksena oli juosta kovaa eikä näyttää hyvältä.

Poikaystäviä ei saanut olla. Urheilijoiden vanhempien piti allekirjoittaa paperi, jossa he antoivat hyväksyntänsä sille, että tyttö lähetetään takaisin kotiin, mikäli hän aloittaa suhteen.

Kiinalaisen naisurheilun historiaa tutkineen Dong Jinxian mukaan tämä oli monista vanhemmista järkevää.

– Juoksijat tulivat köyhistä oloista, ja monien vanhemmat jakoivat Man ajatuksen ankarasta kurista ja nuorten naisten täydellisestä kontrollista, Dong analysoi kirjassaan Women, sport and society in modern China (2002).

Urheilijat sen sijaan kipuilivat.

– Meiltä puuttui vapaus ja olimme hulluuden partaalla, juoksijat kertoivat myöhemmin.

Keho kansakunnan palvelukseen

Ma oli turvautunut fyysiseen väkivaltaan jo 1980-luvulla valmentaessaan koululaisia. Hänen tiedetään heittäneen erästä valmennettavaa tiilellä. Ma ei sietänyt laiskuutta ja rankaisi sellaisesta armottomasti.

Viranomaiset antoivat miehen jatkaa, koska hän sai aikaan tuloksia. Tämä käy ilmi tutkivan journalistin Zhao Yun vuonna 1997 ilmestyneestä kirjasta Majiajun diaocha (Investigations into the Ma Family Army).

Kiinassa oli vallalla patriarkaalinen kulttuuri, jossa miespuolisen johtajan asemaa ei kyseenalaistettu, vaikka tämä käyttäytyi sadistisesti. Kiinan valtion tv-yhtiö esitti 1990-luvun menestysvuosina Man juoksijoista kertovan dokumentin, jossa näytetään, kuinka moottoripyörällä juoksijoitaan kirittänyt Ma kaataa yhden juoksijan maahan kesken lenkin.

Tiananmenin aukiolla oli protestoitu vain muutama vuosi aikaisemmin, ja maan propagandakoneiston mielestä kansalaisia oli syytä muistuttaa kurin ja järjestyksen merkityksestä.


Urheilijoiden keho valjastettiin kansakunnan ja puolueen käyttöön. Hiroshimassa vuonna 1994 järjestetyissä Aasian kisoissa Ma paljasti, että yhdeltätoista hänen valmennettavaltaan oli poistettu umpilisäke ”toksikologisista syistä” – kaikilta samalla kertaa. Ma ei nähnyt asiassa mitään ihmeellistä vaan päivitteli ainoastaan sairaalan korkeita taksoja.

Ainoa tapa nousta köyhyydestä

Juoksijat harjoittelivat jopa 8 000 kilometriä vuodessa, ja päiväannokset saattoivat olla 40–50 kilometrin luokkaa. Viisi kuusi kertaa vuodessa Ma vei armeijansa Tiibetin vuoristotasangoille, missä olot olivat vielä karummat kuin Dalianin kasarmilla.

Miksi urheilijat suostuivat moiseen kärsimysnäytelmään? Pekingin liikuntatieteellisessä korkeakoulussa 1980-luvulla opiskelleen Susan Brownellin mukaan vaatimattomista oloista tulleilla tytöillä ei ollut juuri vaihtoehtoja.

– Urheilu tarjosi heille mahdollisuuden päästä pois köyhyydestä ja tuoda kunniaa perheelle, Brownell arvioi kirjassaan Training the body for China (1995).

Menestys toi urheilijoille runsaasti julkisuutta ja myös aineellista vaurautta. Stuttgartin MM-kisojen voittajat saivat Kansainväliseltä yleisurheiluliitolta IAAF:ltä palkinnoksi Mercedes-Benzin. Hongkongilainen pohatta He Yingdong lahjoitti kiinalaisille maailmanmestareille kilon puhdasta kultaa ja muille joukkueenjäsenille huomattavan summan rahaa.

Urheilijoiden harmiksi Ma piti valtaosan palkinnoista ja rahoista itsellään. Uutta Mersua testatessaan Ma ajoi kolarin, jossa hänen vaimonsa loukkaantui. Urheilijoiden penätessä palkintorahoja, Ma sanoi tallettaneensa ne pankkiin, jossa ne olisivat varmassa tallessa.

Ja kun urheilijat eivät tyytyneet vastaukseen, Ma muistutti urheiluministeriön päätöksestä, jonka mukaan puolet palkintorahoista kuuluu valmentajalle.

Dopingkirje sensuroitiin

Man talli koostui hyvin nuorista juoksijoista, joten heidän äkillinen tasonnostonsa herätti tuoreeltaan epäilyjä dopingista. Jotkut sanoivat asian ääneen valtaosan tyytyessä ihmettelemään hurjia ennätysparannuksia.

Ma kielsi jyrkästi kiellettyjen keinojen käytön ilmoittaen, ettei ollut nähnytkään dopingaineita. Hän vetosi ihmeelliseen yrttijuomaansa, joka oli vielä tehokkaampaa kuin suomalaisten poronmaito 1970-luvulla.

Kaikkein villein tarina liittyi valmentajan äitiin. Man mukaan tämä oli ”jumalallinen jalopeura”, joka auttoi pojan suojatteja juoksemaan kovempaa.

Vaikka Zhao Yun kirjassa kerrottiin Man julmista menetelmistä ja urheilijoiden rääkkäämisestä, siitä sensuroitiin dopingia käsittelevä osio. Kun kirjasta otettiin uusintapainos vuonna 2015, bambuverhoa raotettiin enemmän. Uudessa painoksessa oli mukana myös kiellettyjä lääkeaineita koskevaa materiaalia.


Siinä julkaistiin myös kirje, jonka kymmenen Man tallin juoksijaa (mukana Wang Junxia) oli lähettänyt Zhaolle maaliskuussa 1995. Urheilijat ilmeisesti luottivat toimittajaan, joka kirjoitti urheilusta mutta kuului älymystöön.

Zhao oli ollut kesäkuussa 1989 Tiananmenin aukiolla vaatimassa maahan vapaampia oloja. Asia Watch -lehden mukaan Zhao sai mielenosoituksiin osallistumisestaan kolmen kuukauden vankeustuomion.

Urheilujohto vetäytyy vastuusta

Ma vaati nuoria naisia uhraamaan oman terveytensä maan kunnian hyväksi, ja käytännöllä oli tutkijoiden mukaan valtionjohdon siunaus. Vastuu epäonnistumisesta lankesi yksilöille, ei järjestelmälle.

Ma kertoi vuonna 1994 juoksijoille, että jatkossa hän tai maan urheiluviranomaiset eivät ole vastuussa mahdollisista käryistä, vaan juoksijat joutuvat puolustautumaan yksin.

Nuoret naiset tajusivat olevansa ikävässä tilanteessa ja esittivät hätähuudon toimittaja Zhaon välityksellä.

Zhao sanoi 2016 julkaistussa haastattelussa, että 1990-luvun alussa dopingaineiden käyttö oli arkipäivää kaikissa urheilumuodoissa eikä vain yleisurheilussa.

– Urheilujohtajien näkemyksen mukaan menestystä oli mahdoton saavuttaa ilman kiellettyjä aineita.

Vuoden 1995 kirjeessään juoksijat kuvasivat konkreettisesti Man metodeja. Valmentaja jakoi heille pillereitä, mutta osa juoksijoista heitti ne menemään. Niinpä Ma otti tavaksi varmistaa lääkkeiden käytön ja vaikutuksen.

– Hän antoi itse meille pistoksia, Wang ja kumppanit kertoivat kirjeessään.


Pitkäaikaisen aineiden käytön seurauksena juoksijoiden ääni madaltui ja kuukautiset jäivät tulematta. Urheilijat olivat peloissaan, mutta valmentajaa dopingaineiden aiheuttamat sivuoireet eivät hetkauttaneet.

– Olemme ihmisiä, emme eläimiä, juoksijat viestittivät Zhaolle ja toivoivat Man lopettavan ihmisten rääkkäämisen.

Liu Dongin protesti

Samalla juoksijat julistivat kapinan valmentajaansa vastaan. Oikeastaan sen oli aloittanut jo vuotta aikaisemmin keskimatkojen juoksija Liu Dong. Ma oli halunnut sopia Pekingin kansalliskisojen 800 metrin juoksun loppujärjestyksen etukäteen, mutta Liu ei ollut suostunut jäniksen rooliin vaan voitti kilpailun.

Kaiken lisäksi Liu kasvatti pitkän tukan ja hankki poikaystävän. Ma ei hyväksynyt käytöstä ja heitti raivoissaan 19-vuotiaan Liun matkalaukun hotellin viidennestä kerroksesta kadulle.

Liu palasi kotiinsa, jossa vanhemmat ilmoittivat pettyneensä tyttärensä omapäisyyteen. He tarvitsivat rahaa rähjäisen talonsa korjaamiseen, ja ainoastaan tyttären palkintorahat mahdollistivat sen toteuttamisen. Niinpä he passittivat Liun takaisin Dalianin ”työleirille”.

Ma ei kuitenkaan huolinut eksynyttä lammasta takaisin, koska olisi siinä tapauksessa menettänyt kasvonsa. Kiinan urheilukomissio tuki valmentajaa, jolla oli valtuudet päättää nuoren naisen tulevaisuudesta. Liu jäi ilman rahoja, bonuksia eikä hänellä ollut mahdollisuuksia päästä yliopistoon, koska Ma ei antanut puoltavaa lausuntoa.

Ulosmarssi Dalianista

Kaudella 1994 Man suojattien vauhti hieman laantui terveysongelmien vuoksi. Wang kävi voittamassa Aasian mestaruuden 10 000 metrillä, mutta aika oli hänelle vaatimaton 30.50,34. Valmentajan ja juoksijoiden välit olivat kiristyneet äärimmilleen palkintorahoista kiistelyn ja Man johtamistyylin takia.

Joulukuussa 1994 Wang marssi Dalianissa Man toimistoon ja yritti keskustella tämän käytöksestä, palkintoraoista ja urheilijoiden vapauden rajoittamisesta. Valmentaja ei innostunut itsekritiikistä vaan alkoi moittia juoksijoita kunnioituksen puutteesta.

Kiistelyn seurauksena kaikki 16 Man ”sotilasta” jättivät kasarmin – yhtä lukuun ottamatta. Vain 1 500 metrin ME-nainen Qu jäi Dalianin harjoituskeskukseen, kun muut marssivat ulos 11. joulukuuta. Tapaus herätti huomiota Kiinassa, koska järjestelmää ei yleensä uskallettu uhmata.

Kommunistipuolueen paikallinen johtaja Gu Jintshi ei tuominnut juoksijoita.

– Man armeija ei ole yksityinen yritys, vaan se kuuluu puolueelle, maakunnalle ja maalle. Meidän täytyy pitää siitä huolta ja rakastaa sitä, Gu sanoi Peking Youth Dailyssä.

Uusi valmentaja

Man jatkaessa päävalmentajana Wang siirtyi pian Mao Dezhenin alaisuuteen valmistautuakseen vuoden 1996 olympiakisoihin. Juoksija löysi kuntonsa uudelleen ja voitti Atlantassa kultaa naisille uudessa olympialajissa, 5 000 metrillä.

– Sain vain muutamia kiinankielisiä kannustushuutoja, koska ystäväni olivat ostaneet liput 10 000 metrin kilpailuun, Wang kuvaili Shanghai Dailyn haastattelussa 2003.

Hämmästyttävästi Wang pystyi juoksemaan sekä 5 000 metriä että 10 000 metriä eli yhteensä neljä starttia. Peninkulman finaalissa Wang sai tunnustaa Portugalin Fernanda Ribeiron vahvemmaksi.

Vuonna 1997 ilmestyi siis Zhao Yun paljastuskirja. Siitä nousseen kohun keskellä päävalmentaja Ma sai Kiinan urheilukomissiolta nuhteita ja joutui sivuun. The Guardian kertoi vuonna 2001, että Ma oli toimitettu mielisairaalaan kirjan julkaisemisen jälkeen. Samassa rytäkässä päättyi Wangin ura – 22-vuotiaana.

– Ma uhkasi tappaa minut, mikäli jatkan juoksemista, Wang sanoi El Paisin erikoishaastattelussa 2012.


Sydneyn käry viimeinen pisara

Ma palasi hoidosta ”uutena miehenä”, mutta koira ei päässyt karvoistaan. Hän valmensi uuden sukupolven nuoria naisia kohti Sydneyn olympiakisoja, ja juoksijoiden vauhti kiihtyikin, mutta taustalla olivat vanhat menetelmät.

Man kampanja sai jatkua vuoteen 2000 asti. Silloinkin kyse oli olympiahausta. Vuoden 2008 kisojen isäntäkaupungin valinta oli ovella, ja Kiinan urheilujohto pelkäsi Man kyseenalaisten menetelmien olevan huonoa mainosta Pekingin kisa-anomukselle.

Kiinan urheiluhallinnon ykkösmies Yuan Weimin paljasti vuonna 2009 ilmestyneessä kirjassaan, että kuusi Man tallin urheilijaa oli pudotettu Sydneyn olympiajoukkueesta vuonna 2000, koska he olivat antaneet positiivisen dopingnäytteen epo-hormonin käytön takia.

Sydneyssä Man valmentamista juoksijoista mukana oli enää Li Ji, joka sijoittui seitsemänneksi naisten 10 000 metrillä mutta jäi kiinni dopingtestissä ja sai kahden vuoden kilpailukiellon.

Olympiavuoden päätteeksi Ma sai potkut maajoukkuevalmentajan tehtävästä. Valmentamista hän jatkoi vielä neljä vuotta. Täytettyään 60 vuotta syksyllä 2004 hän ilmoitti lopettaneensa valmentamisen.


Sivurooli elokuvassa

Uransa lopettanut Wang anoi 1997 viranomaisilta lupaa muuttaa Yhdysvaltoihin opiskelemaan ja sai hakemukselleen vihreää valoa.

– Kun en saanut juosta, pyysin lupaa tehdä jotain muuta, Wang on perustellut lähtöään.

Wang suoritti kandidaatintutkinnon Coloradon yliopistossa Boulderissa 1998–2000. Sen jälkeen hän palasi kotimaahansa ja opiskeli oikeustiedettä Pekingissä.

Vuonna 2001 Wang meni naimisiin jalkapalloilija Zhan Yunin kanssa, ja vielä samana vuonna heille syntyi poika. Valmentaja Ma oli häävieraiden joukossa, mutta julkisuudessa hän kutsui entistä suojattiaan petturiksi.

Wang oli edelleen tunnettu hahmo isossa maassa, joten hänellä oli runsaasti työmahdollisuuksia. Juoksijasankari perusti nimeään kantavan urheiluvälineliikkeen ja esiintyi sivuroolissa elokuvassa. Juokseminen jatkui, mutta rakkain harrastus oli riippuliito, Shanghai Daily News kertoi vuonna 2003.

Länsimaissa Wang näkyi harvoin julkisuudessa, mutta hän osallistui esimerkiksi vuonna 2004 Ateenan olympiakisojen soihtuviestiin.

USA:ssa opiskellessaan Wang oli kutsuttu valtiovierailulla olleen Kiinan pääministerin vastaanotolle vuonna 1999. Siellä hän törmäsi kiinalaisnuorukaiseen nimeltä Huang Tianwen. Vuonna 2008 he tapasivat uudelleen Shanghaissa ja rakastuivat toisiinsa.

Avioliitto solmittiin Pekingin olympiakisojen kunniaksi kesällä 2008, ja vielä samana vuonna he muuttivat Denveriin. Siellä Wang synnytti tytön.

Vuonna 2012 Wang kertoi El Paisissa suunnittelevansa kirjaa elämästään, mutta ainakaan vielä sellaista ei ole tullut markkinoille. Vuonna 2002 hän perusti oman juoksuseuran Shenyangiin ja on jatkanut Denverissä juoksijoiden opastusta tarjoamalla poikansa kanssa valmennuspalveluja.

Ennätysten mitätöinti esillä

Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF valitsi Wangin kunniagalleriaansa vuonna 2012, vaikka hänen valmentajansa käyttämänsä metodit olivat arveluttavia. Vuoden 2016 dopingpaljastusten jälkeen heräsi kysymys Wangin ja ennätysten mitätöinnistä jälkikäteen.

IAAF pyysi selvitystä Kiinan yleisurheiluliitolta, mutta asiasta ei ole kuulunut mitään talven 2016 jälkeen. IAAF:llä on ollut kiireitä Venäjän, Kenian, Turkin ja muutaman muun maan dopingkulttuurin pöyhimisessä, joten kiinalaiset on jätetty rauhaan.


Wangin 17-vuotias poika harrastaa juoksua, mutta seuraako tytär äitinsä jalanjälkiä huippujuoksijana? Vuonna 2004 Wang sanoi South China Morning Postin haastattelussa, että hän ei suosittele sukulaislapsilleen urheilukouluun menemistä.

– Neuvoisin heitä sen sijaan opiskelemaan, Wang ilmoitti.

USA:n yksityiskoulussa Wangin tytär saisi epäilemättä hellempää kohtelua kuin äiti aikanaan Liaoningin maakunnassa, jossa juoksijat asuivat kuuden hengen huoneessa ilman henkilökohtaista vapautta.

Wang kesti kärsimystä, koska hän oli nuorena sitoutunut hankkimaan maalleen kunniaa.

– Jos olisin epäonnistunut, kaikki uhraukseni olisivat olleet turhia, Wang sanoi Stuttgartin MM-kisojen jälkeen 1993.

Wangin kirjasta saamme ehkä lukea, mitä hän nyt ajattelee ajanjaksosta, jolloin hän oli Kiinan huippu-urheilun koekaniini.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt