Keihäänheittäjä Ari Mannion suuri suru: ”Isä teki vielä edellispäivänä ihan normaaleja askareita”

Julkaistu:

yleisurheilu
Suuresta surusta toipuva Ari Mannio päätti, ettei anna periksi. Harjoittelu ensi kautta varten on käynnistynyt.
Keihäänheittäjä Ari Mannion, 31, elämä pysähtyi elokuun viimeisenä viikonloppuna isän, Tapio Mannion, yllättävään kuolemaan.

Poikaansa koko tämän urheilu-uran ajan valmentanut Tapio Mannio oli kuollessaan 57-vuotias.

– Mitään merkkejä tulevasta ei ollut. Isä teki vielä edellispäivänä ihan normaaleja töitä ja askareita ja oli hyvävointinen, Ari Mannio kertoi Ilta-Sanomille tiistaina, runsaan kuukauden raskaan surutyön jälkeen.

– Pahin alkaa olla ohi, ja elämä taas voittaa. Isku oli tietysti juuri niin kova kuin jokainen voi kuvitella, kun noin läheinen ihminen poistuu.

Mannio kertoo päättäneensä, että avautuu perhe­tragediasta julkisuudessa juuri tämän verran.

– Syvällisemmin asia on tietysti puitu läheisimpien kanssa ja omassa mielessä. Isommat julkiset avautumiset eivät olisi olleet isän tyyliä, eivätkä omaanikaan.

Lehtimäen Jyskeen keppilinko joutui loppuvuodesta 2016 tehdyn heittokäden olkapääleikkauksen takia sivuun kilpailuista vuodeksi ja 10 kuukaudeksi. Kausi 2017 meni kokonaan kilpailematta.

Viime kesä jäi lyhyeksi, sillä vuoden 2012 EM-pronssimitalistin operoitu olkapää petti jo toisessa kilpailussa, Sastamalassa 14. heinäkuuta.

Huippukirurgi Harri Heliö korjasi elokuun puolivälissä olkapäästä ns. labrum-vamman eli lapaluun puoleisen nivelpinnan rustorenkaan, joka toimii olkapään tasapainottajana. Kovaan heittoharjoitteluun operaatio tuo jopa lähes puolen vuoden tauon, mutta ensi vuoden päätapahtuma, MM-kisat, järjestetään
Qatarin Dohassa vasta
syys–lokakuun taitteessa.

– Silloin Sastamalassa ei ollut fiilis korkeimmillaan, koska pelkäsin, että kaikki siinä vuoden 2016 leikkauksessa korjattu oli hajonnut uudelleen. Näin ei kuitenkaan lainkaan ollut, ja nyt olkapää tuntuu todella hyvältä ja kivuttomalta.

Vaikka moni kuvitteli Mannion lopettavan uransa, isän kanssa ehdittiin ennen tämän kuolemaa puhua ihan muuta.

– Ura jatkuu, ja näin isäkin sen olisi halunnut. Ei anneta periksi, perusharjoituskauden ensi kautta kohti jo aloittanut kuusinkertainen arvokisaedustaja sanoi.

Uutta henkilökohtaista valmentajaa parhaimmillaan 86,82 heittänyt Mannio ei etsiskele.

– Oheisharjoittelun osaan tällä kokemuksella jo hoitaa itsekin, mutta lajiharjoittelussa tarvitsen apua esimerkiksi heittojen kuvaamiseen ja analysoimiseen. Kuortaneelta löytyy osaavaa porukkaa siihen, urheiluopistolla runsaasti harjoitteleva, Seinäjoella asuva Mannio kertoi.

Hänen työnsä puolustusvoimien Urheilukoulun kouluttajakersanttina on päättynyt. Mannio aikoo harjoittelun ohessa myös opiskella.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt