Ben Johnsonilta raju väite 30 vuoden takaisesta dopingkärystään – suomalaisjuristi suhtautuu epäilevästi

Julkaistu:

Pikajuoksu
Urheiluoikeuden asiantuntija Olli Rauste suhtautuu epäilevästi entisen huippusprintterin Ben Johnsonin väitteisiin.
Pikajuoksija Ben Johnson muuttui hetkessä sankarista konnaksi Soulin olympialaisissa 1988.

Kanadalaissprintteri juoksi sadan metrin finaalissa ylivoimaiseen voittoon ME-ajalla 9,79. Kultahuuma ehti hädin tuskin laantua, kun Johnsonin ilmoitettiin antaneen kisoissa anabolista steroidia stanozololia sisältäneen dopingnäytteen.

Lopputulos oli selvä: kovaan ryöpytykseen joutunut kanadalainen menetti olympiakullan ja sai kahden vuoden kilpailukiellon.

Nyt, 30 vuotta skandaalimaisen käryn jälkeen, esiin on nostettu kysymys, kohdeltiinko Johnsonia väärin. Taustalla on kanadalaislehti The Toronto Starin haltuunsa saama laboratorioraportti, jota Kansainvälisen olympiakomitean lääketieteellinen komitea kieltäytyi luovuttamasta aikoinaan Kanadan joukkueen edustajille.

LUE LISÄÄ: Salattu raportti 30 vuoden takaa julki – Ben Johnsonilta raju väite yleisurheilun jättiskandaalista

56-vuotias Johnson väittääkin lehdelle, että mikäli hänen taustajoukkonsa olisivat saaneet raportin, he olisivat löytäneet siitä porsaanreikiä, joilla hän olisi voinut välttää nöyryyttävän dopingtuomion.

– Jos olisin nähnyt raportin Soulissa, olisin saanut pitää mitalini, Johnson väittää.

Suomalainen pitkän linjan urheiluoikeuden juristi Olli Rauste ei kuitenkaan allekirjoita entisen sprintterin puheita.

– Siihen aikaan säännöissä ei tietääkseni ollut kohtaa, jonka mukaan urheilijalle tai hänen edustajilleen olisi annettava laboratorioraportti. Se oli ihan sääntelemätöntä touhua, Rauste sanoo Ilta-Sanomille.

Vuoden 1988 olympialaisten laboratorioraportissa on lääketieteellistä faktaa, päivämääriä ja ajankohtia, näytteiden koodeja ja testituloksia, jotka johtivat Johnsonin virtsasta löytyneen stanozololin jäljille.


The Toronto Starin mukaan raportissa on käsin tehtyjä epämääräisiä merkintöjä, poistettuja kohtia, kysymysmerkkejä, muutettuja laboratoriokoodeja ja ilmeisesti sekaannus siitä, mitä steroidia Johnsonin kehosta löydettiin. Johnsonin mukaan ongelmana on nimenomaan tapa, jolla laboratorioraportti on tehty.

Rauste korostaa, että vuonna 1988 antidopingmaailma oli kovin erilainen: ei ollut olemassa Maailman antidopingtoimistoa Wadaa tai ylipäänsä antidopingviranomaista, joka olisi määrännyt, miten kiellettyjä aineita pitää tutkia.

– Jos nykyisten vaatimusten perusteella arvioidaan jotain 30 vuotta sitten tehtyä paperia ja todetaan, ettei se täytä vuoden 2018 määräyksiä, se ei tarkoita, että tuomio olisi pitänyt kumota. Kuulostaa melkoiselta jälkiviisastelulta, Rauste sanoo.


Kokenut urheilujuristi sanoo, että laboratoriotesteissä olisi pitänyt syntyä perustavanlaatuinen virhe, jotta Johnson olisi voinut saada kultamitalinsa takaisin.

– Silloinkin periaatteena oli, että kilpailukiellon kumoavat vain virheet, jotka voivat vaikuttaa testin lopputulokseen. Siihen ei riitä mikä tahansa muotovirhe, Rauste kertoo.

Soulin olympialaisissa tehdyt löydöt osoittivat kiistatta, että Johnsonin näytteessä oli steroideja. Juoksija kiisti olympialaisissa käyttäneensä kiellettyjä aineita mutta myönsi myöhemmin käyttäneensä steroideja pitkään.

Soulin kohukärynsä jälkeen Johnson antoi positiivisen dopingnäytteen vielä vuosina 1993 ja 1999.

Soulin 100 metrin olympiafinaalin ajat

Ben Johnson, Kanada 9,79
Carl Lewis, USA 9,92
Linford Christie, Britannia 9,97
Calvin Smith, USA 9,99
Dennis Mitchell, USA 10,04
Robson da Silva, Brasilia 10,11
Desai Williams, Kanada 10,11
Raymond Stewart, Jamaika 12,26

Lewis, Christie ja Smith nousivat mitalisijoille Johnsonin hylkäämisen jälkeen.


Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt