Yleisurheilulegendan unelma olympiakullasta tuhottiin historiallisella päätöksellä – ”Kesti 20 vuotta päästä siitä yli”

Julkaistu:

Yleisurheilu
Aitajuoksun uudelle sekuntiluvulle vienyt Renaldo Nehemiah on lajinsa legenda, joka ei kuitenkaan koskaan päässyt toteuttamaan unelmaansa.
Maailmanpoliittinen tilanne horjui liitoksissaan jouluaattona 1979, kun Neuvostoliiton joukot tunkeutuivat sisällissotaa käyneeseen Afganistaniin tukeakseen maan kommunistihallintoa.

Tammikuun alussa 1980 Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter määräsi Neuvostoliittoa kohtaan talouspakotteita ja uhkasi, että hänen maansa boikotoisi vuoden 1980 Moskovan kesäolympialaisia. Boikotti toteutuisi, mikäli Neuvostoliiton johtaja Leonid Brezhnev ei vetäisi joukkojaan pois Afganistanista.

Helmikuussa Neuvostoliitto ja USA mahtuivat vielä samoihin talvikisoihin, jotka pidettiin USA:n Lake Placidissa, mutta elokuussa vastavierailua Moskovaan ei enää nähty. Vaikka USA:n olympiakomitea ilmoitti huhtikuussa, ettei kisamatkaa tule, esimerkiksi yleisurheilussa olympiakarsinnat järjestettiin silti kesäkuussa Eugenessa.

Osa lajeissaan kärkikolmikkoon – ja sitä kautta normaalisti kisoihin – selvinneistä elätteli vielä toiveita, että Carter pyörtäisi päätöksensä. Pian karsintojen jälkeen presidentti antoi kuitenkin selvän viestin: Moskovaan ei ole asiaa. Se on edelleen ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kerta, kun Yhdysvallat on boikotoinut olympialaisia.

Historiallinen poisjäänti oli valtava isku monelle yhdysvaltalaiselle urheilijalle. Yksi tyrmätyistä oli USA:n yleisurheilun uusi toivo, tuolloin 21-vuotias 110 metrin aitajuoksija Renaldo Nehemiah.

– Minulla kesti 20 vuotta päästä siitä yli. Se oli isku, joka satutti minua todella pahasti. Olin ylivoimainen ennakkosuosikki mutten saanut kisata, Nehemiah, 59, muistelee boikottipäätöstä Ilta-Sanomille puhelimitse Yhdysvaltain pääkaupungista Washington D.C:stä.


Sitä, kuinka kivulias päätös oli Nehemiahille, voi hahmottaa jotenkuten tutkimalla tilastoja. Ennakkosuosikki – sellainen Nehemiah todellakin oli.

Marylandin yliopiston opiskelija oli boikotin ilmoitushetkellä kauden nopein pika-aituri ja dominoinut matkaa myös kaksi edellistä vuotta. Heti ensimmäisenä yliopistovuotenaan (1978) Nehemiah juoksi maailman 12 nopeimmasta tilastokelpoisesta ajasta 10, ja seuraavana vuonna kaikki viisi nopeinta aikaa olivat hänen nimissään.

– Vuosi 1980 oli viimeiseni yliopistossa. Yleisurheilussa elettiin amatööriaikaa, jolloin olympiakulta olisi ollut asia, joka olisi taannut minulle hyvän elintason. Rauta oli kuumaa, ja sitä piti takoa, mutta poliitikot ryöstivät sen mahdollisuuden minulta, Nehemiah sanoo.

Tuolloin Nehemiah oli kovaa vauhtia nousemassa haastamaan 400 metrin aitakuningasta Edwin Mosesia USA:n suosituimman yleisurheilijan tittelistä, vaikka nuorukainen oli vasta 21-vuotias. Nehemiah myöntää, että onnella oli iso rooli hänen nopeassa kehityksessään.


Optimaalinen kasvuympäristö

Scotch Plainissa New Jerseyssä syntynyt ja kasvanut aituri innostui kokeilemaan lajia, kun hän näki Rod Milburnin voittavan 110 metrin aitojen olympiakultaa Münchenissä 1972. Vain pari vuotta myöhemmin lukioikäisen Nehemiahin otteita kentän laidalla seurasi Milburnin oppi-isä Dick Hill, joka valmensi aikanaan myös Bob Hayesia, vuoden 1964 sadan metrin olympiavoittajaa.

– Dickin lisäksi Scotch Plainin kodistani 35 minuuttia etelään asui Wilbur Ross, joka kirjoitti aiturin raamatun (The Hurdler’s Bible), ja 30 mailia pohjoisessa entinen 400 metrin huippuaituri ja yliopistovalmentaja Russ Rogers.

– Tekniikkani oli huipputasoa jo teinivuosina, koska nämä kolme kävivät harjoituksissani ja konsultoivat lukiovalmentajaani Gene Corckettia. Minulla oli ehdottomasti käytössäni kaikkien aikojen paras valmennuspaketti, Nehemiah sanoo.


Suomalaisista Nehemiahin kehitystä lähietäisyydeltä pääsi seuraamaan Arto Bryggare, joka on kilpakumppaniaan 10 kuukautta vanhempi. Vuosi oli 1978 ja kilpailupaikkana Länsi-Berliini.

– Jenkit kohisivat, että Renaldo on lupaavin aituri koskaan, kun taas minä pidin itseäni paljon lupaavampana. No, sain turpiin – en pahasti mutta parilla kymmenyksellä, Bryggare muistelee.

– Minuun verrattuna hänen etunaan olivat loistavat harjoitusolot, mutta kehitystä edesauttoi myös kilpailu Greg Fosteria vastaan. Heidän kilpailunsa olivat hyvin intensiivisiä, jopa vihamielisiä, Bryggare sanoo.

Nehemiah allekirjoittaa, että hänen ja Fosterin väliset otatukset saivat aika ajoin epäurheilijamaisia piirteitä. Osan hän panee show’n piikkiin.

– Kunnioitin Gregiä, mutta minusta hän ei kunnioittanut minua ja lahjakkuuttani. Minusta asetelmat olivat kuitenkin hienot: hän asui Kaliforniassa (edusti UCLA:n yliopistoa) ja minä Marylandissa, eli kysymyksessä oli länsi- vastaan itärannikko. Hän oli pitkä ja tanakka, minä taas hieman lyhyempi ja hoikempi.

– Kun voitin Gregin ja tarjosin kättäni, hän kuitenkin työnsi usein minut pois, mistä sai myös buuauksia, Nehemiah kertoo ja viittaa kaksikon läpimurtokesän 1978 kohtaamisiin.

Tuona maagisena kesänä kuubalaisen Alejandro Casanasin maailmanennätys 13,21 oli vaarassa joka ilta.

Foster juoksi parhaimmillaan 13,22 ja Nehemiah sadasosan huonommin. Nehemiah oli kuitenkin se tasaisempi huipputulosten tekijä, sillä hän juoksi myös neljästi välille 13,25–13,28 ja Foster vain kerran alle 13,40:n.

Pato murtuu

Seuraavana vuonna lempinimellä Skeets tunnettu Nehemiah löi kilpakumppaneilleen luun kurkkuun heti keväällä, kun huhtikuussa San Josessa ajanotto pysähtyi ME-aikaan 13,16. Se oli kuitenkin vasta alkusoittoa.

Toukokuussa Nehemiah kohensi Kaliforniassa ME:n jo lukemiin 13,00 kilpailussa, jossa hänen mukaansa olivat ainekset paljon kovempaankin aikaan.

– Casanas otti selvän varaslähdön. Me muut odotimme lähettäjän ottavan lähdön takaisin, mutta toista paukkua ei koskaan tullut. Casanas oli kaksi-kolme metriä muita edellä, ja tavoitin hänet vasta viimeisellä aidalla. Jos vilppilähtöä ei olisi ollut, aikani olisi ollut 12,9-alkuinen, Nehemiah sanoo.


Viisi päivää myöhemmin Jamaikan Kingstonissa yleisö haukkoikin henkeään, kun Nehemiah murskasi Fosterin ja ylitti maalilinjan ajassa 12,82. Kisa käytiin metrin myötätuulessa eli sallituissa oloissa, mutta tilastoihin aika ei kelvannut.

– Järjestäjät eivät hyväksyneet aikaa vaan panivat sen viallisen ajanoton piikkiin. Sitä edelsi puolentoista tunnin kokous. Kukaan ei uskonut kenenkään pystyvän juoksemaan niin nopeasti.

– Vaikka itse en ollut tilanteesta moksiskaan, valmentajani Wilbur Ross riehui ja huusi kuin hullu sekä syytti järjestäjiä rasismista. Se, kuinka kovaa pystyin juoksemaan, oli erittäin tärkeää hänen egolleen, Nehemiah sanoo ja naurahtaa.

Kesäkuun 1. päivänä 1979 myös suomalaisjärjestäjillä oli aihetta hieroa käsiään yhteen, kun Nehemiah juoksi 12,91 Illinoisissa. Vaikka juoksussa puhalsi liian kova myötätuuli (3,5 metriä sekunnissa), Nehemiahin leiri oli lyönyt lukkoon tämän Euroopan-kiertueen, johon kuuluivat myös Sotkamon juhannuskisat. Yhdysvaltalaistähden markkina-arvo kasvoi lähtö lähdöltä.

Visiitti ei mennyt kuitenkaan nappiin, sillä Nehemiahin lento Kainuuseen myöhästyi pahasti. Kun tähti lopulta saapui kisapaikalle, kilpailu oli ehditty jo juosta.

– Saavuin kentälle juuri sen jälkeen, kun maanmieheni Tonie Campbell oli voittanut 110 metrin aidat. Minulta kysyttiin, haluanko juosta, ja vastasin myöntävästi. Olin kuitenkin kisojen vetonaula. Järjestäjät käskivät muut juoksemaan uudelleen, ja voitin käsiajalla 13,4, Nehemiah muistelee.

– Se voitto ei ollut urani hohdokkain vaan jätti huonon maun Tonien takia, hän lisää.


ME:n kautta NFL:ään

Vaikka sivu suun menneet Moskovan olympiakisat jättivät Nehemiahille syvät haavat vuodesta 1980, hän juoksi silti neljä nopeinta aikaa ja kaikkiaan kahdeksan kertaa paremmin kuin 13,39, jolla DDR:n Thomas Munkelt voitti olympiakultaa.

– Katsoin Moskovan kisat, sillä yleisurheilu on dna:ssani. Silloin aloin kuitenkin miettiä, että jos valtiot estävät minua näyttämästä potentiaalini ja menestymästä, ehkä minun on keksittävä jotain muuta, Nehemiah sanoo ja viittaa lajinvaihtoonsa yleisurheilusta amerikkalaiseen jalkapalloon.

Vaihto tapahtui 1982, mutta sitä ennen Nehemiah ennätti tehdä vielä aitahistoriaa. Sitä hän kirjoitti 19. elokuuta 1981 Zürichissä, jossa Nehemiah alitti ensimmäisenä ihmisenä 13 sekuntia tilastokelpoisesti. Ajan 12,93 kovuudesta kertoo jotain, että se kesti maailmanennätyksenä lähes kahdeksan vuotta.

Nehemiahin palveluksille oli tilausta kuitenkin amerikkalaisen jalkapallon NFL:ssä, joka oli houkutellut yleisurheilun nopeimpia ja räjähtävimpiä miehiä toimintaansa jo useita vuosia. Yksi nimekkäimpiä lajin vaihtaneita urheilijoita oli jo aiemmin mainittu olympiavoittaja Bob Hayes, joka teki NFL:ssä komean uran ja voitti mm. Super Bowlin Dallas Cowboysin riveissä.

Merkittävä houkutin oli myös raha. Vielä 1980-luvun alussa yleisurheilussa elettiin vielä amatööriaikaa, jolloin yritykset joutuivat maksamaan USA:n yleisurheiluliitolle (AAU vuoteen 1979, josta eteenpäin USA Track & Field) kovia summia päästäkseen sponsoroimaan yhdysvaltalaisurheilijoita.

– AAU:ssa oli ns. Trust Fund, johon yrityksen oli maksettava 50 000 dollarin sponsoripalkkio. Jos Puma halusi esimerkiksi maksaa minulle 20 000, se maksoi sille 70 000. Minulle oli tarjolla sopimuksia kello- ja kamerayhtiöistä, mutta ylimääräinen maksu oli firmoille kova kynnys.


Toisin oli NFL:ssä, kun San Francisco 49ers tarjosi Nehemiahille sopimusta kesällä 1982.

– Lähtöpalkkani oli 320 000 dollaria kaudesta. Tähän eivät edes vielä kuuluneet bonukset, joita maksettiin henkilökohtaisista suorituksista tai mikäli joukkue eteni pudotuspeleihin saati menestyi niissä.

– Myös Puma teki kanssani oitis sopimuksen, jolla sain 50 000 dollaria. Vaikka kaipasin yleisurheilua, todellista ammattilaisuutta ei ollut näköpiirissä. Nyt sain ponnisteluistani ainakin palkkaa – ja hyvää sellaista. Eikä kukaan ollut estämässä toteuttamasta ammattiani.

Yleisurheilu ei silti kadonnut Nehemiahin arjesta. Kun NFL-kausi ei ollut meneillään, aitajuoksuharjoitukset kuuluivat edelleen viikko-ohjelmaan. Amatööri- ja ammattilaisurheilun välinen suhde oli kuitenkin myrskyisä, eikä Nehemiahilla ollut asiaa takaisin aitajuoksijaksi.

Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n italialainen puheenjohtaja Primo Nebiolo piti huolen, ettei Nehemiahille löytynyt kisaa tai vastustajia.

– Nebiolo uhkasi urheilijoita kilpailukiellolla, mikäli he kisaisivat minua vastaan. Hän oli diktaattori, jota kukaan ei uskaltanut haastaa IAAF:ssä.


Nehemiah haastoi häntä syrjineet yleisurheilutahot oikeuteen ja voitti pitkiksi venyneet käsittelyt. Kilpailuoikeuden hän sai kuitenkin vasta 1986, mikä tarkoitti mm. sitä, että vuoden 1984 Los Angelesin kotiolympiakisoihin Nehemiahilla ei ollut asiaa.

Vaikea paluu

Nehemiah tunsi kovaa kiinnostusta Los Angelesin kisoja kohtaan myös siksi, että vaikka hän pääsi juhlimaan tammikuussa 1984 Super Bowlin voittoa 49ersissa, rooli joukkueessa oli pienentynyt kausi kaudelta – ja finaalipelissä lopulta lähes olemattomaksi.

Koska Nehemiah oli taustaltaan yleisurheilija, hän koki ongelmaksi myös NFL:n kulttuurin.

– Yleisurheilussa opin kuuntelemaan kehoani ja tekemään ratkaisuja, jos tunsin esimerkiksi kireyttä jossain lihaksessa. Amerikkalaisessa jalkapallossa mantra oli kuitenkin ”No pain, no gain” (suom. Ei kipua, ei hyötyä).

Nehemiahin mieleen ovat jääneet etenkin 49ersin menestysvalmentajan Bill Walshin sanat.

– Hän kertoi, että meidän pelaajien oli opittava tuntemaan kivun ja loukkaantumisen ero. Minulle kipu edustaa loukkaantumista. En ollut valmis urheilemaan enää niin, että kipu hoidetaan pois piikillä, minkä jälkeen on palattava takaisin kentälle.


Paluu yleisurheiluun osoittautui kuitenkin todella vaikeaksi. Amerikkalainen jalkapallo oli jättänyt jälkensä: selkävamman ja lihaksista tulleen painonnousun.

– Kun 1980-luvun taitteessa kilpailupainoni oli 78 kiloa, paluuni aikaan se oli noussut lähes 90:een. Siitä se ei pudonnut enää alle 83 kilon, Nehemiah kertoo.

Lisäkilot panivat kropan äärimmäiseen testiin, jota etenkään jalat eivät kestäneet. Akillesjänteen repeämät pilasivat käytännössä vuoden toisensa jälkeen.

Samalla asetelma Fosterin ja Nehemiahin välillä kääntyi Fosterin voitoksi, minkä Nehemiah myöntää koetelleen rajusti.

– Gregiä vastaan oli tärkeintä juosta hyvin 3–4 ensimmäistä aitaa, sillä hän ei ollut alussa yhtä nopea kuin minä. Jos onnistuin, Gregin juokseminen meni yliyrittämiseksi ja hänen tekniikkansa hajosi. Paluun jälkeen en pystynyt tekemään enää niin.

– No, tappioni tarkoittivat sentään sitä, että Gregistä tuli minua kohtaan ainakin ystävällisempi, Nehemiah sanoo.

Vammojen takia Nehemiahilta menivät ohi niin vuoden 1988 Soulin olympiakisat kuin Barcelonan kisat neljä vuotta myöhemmin. Vuoden 1991 Tokion MM-kisat jäivät hänen ainoaksi arvokisamatkakseen, joka tyssäsi sekin vammaan ennen välierää.


Nehemiahin mukaan kyse oli NFL-ajoilta asti vaivanneesta selästä, minkä takia hän jätti tulematta viivalle Tokion välierään. Samoin hän teki vuotta myöhemmin USA:n olympiakarsintojen toisella kierroksella.

– En halunnut tulla loukkaantuneena viivalle häviämään sellaisille urheilijoille, joista normaalina päivänä ei olisi minulle vastusta. En vain jaksanut sitä. Siksi lopetin vuoden 1992 karsintoihin.

Paluu yleisurheiluun

Lopettaminen osui myös perhe-elämän kannalta osuvaan saumaan. Myöhemmin kariutuneesta liitosta Nehemiahilla on kaksi tytärtä, jotka ovat nyt 28- ja 25-vuotiaita.

Veri veti kuitenkin takaisin yleisurheiluun jo 1996 parin sijoitusneuvojana vietetyn vuoden jälkeen. Yleisurheilun amerikkalaishuippujen asioita hoitaneen Gold Medal Managementin toimitusjohtaja Brad Hunt värväsi Nehemiahin, joka sai asiakkaikseen kolme lajilegendaa: 200:n ja 400 metrin hallitsijan Michael Johnsonin, kymmenottelija Dan O’Brienin ja pika-aituri Allen Johnsonin.


Kahden Gold Medal Managementissa vietetyn vuoden jälkeen Nehemiah vaihtoi manageritoimisto Octagoniin, jossa hän aloitti yleisurheiluosaston ja jossa viihtyi elokuuhun 2011. Siitä lähtien Nehemiah on pyörittänyt omaa manageritoimistoa, jonka päätähti on 100 metrin puolustava maailmanmestari Justin Gatlin.

Lue lisää: Usain Boltin lyöneen Justin Gatlinin viime vuodesta kova paljastus – ”Tämä on todella pysäyttävä lukema”


Vaikka Gatlin löi pikajuoksulegenda Usain Boltin Lontoon MM-kilpailuissa viime vuonna, Nehemiah korostaa arvostavansa urheilussa pitkäjänteisyyttä.

– Älä anna yhden kisan määrittää sitä, kuka olet. Tätä olen toistanut suojateilleni vuosikaudet. Vaikka olisin saanut kilpailla Moskovan olympialaisissa ja olisin ollut suosikki, olisin silti voinut hävitä. Se, etten koskaan edes astunut urheilijana olympia-areenalle, ei heikennä saavutuksiani aiturina.

– Olen todiste, etteivät mitalit ole kaikki kaikessa. Kyse on ennen kaikkea perinnöstä, jonka jätät lopettaessasi, Nehemiah sanoo ja viittaa 1980-luvun puolivälin oikeudenkäynteihinsä, jotka olivat muokkaamassa yleisurheilua kohti ammattimaisempaa ilmapiiriä.

Lähdöstä Nehemiahin kohdalla on jälleen pian kyse. Gatlin, 36, on ilmoittanut tähtäävänsä vielä vuoden 2020 Tokion olympialaisiin, joiden jälkeen hän aikoo ripustaa piikkarit naulaan. Maaliskuussa 60 vuotta täyttävä Nehemiah on suojattinsa kanssa samoilla linjoilla.

– Aion myös eläköityä 2020. Suunnitelmissa on vielä tehdä muita töitä, joista en puhu toistaiseksi enempää. Olen nauttinut matkasta yleisurheilussa, mutta ensi vuosikymmenellä on aika vaihtaa maisemaa.

Renaldo Nehemiah

SYNTYNYT Scotch Plainsissa New Jerseyssä 24. maaliskuuta 1959
LEMPINIMI: Skeets
YLIOPISTO: University of Maryland
YLEISURHEILU-URA: 1978–1981 ja 1986–92

SAAVUTUKSET:
3 maailmanennätystä
Ensimmäisenä alle 13 sekuntia 12,93

VUODEN 1978 TILASTO:
13,22 Greg Foster, USA
13,23 Renaldo Nehemiah, USA
13,25 Renaldo Nehemiah, USA
13,27 Renaldo Nehemiah, USA
13,28 Renaldo Nehemiah, USA
13,28 Renaldo Nehemiah, USA
13,34 Greg Foster, USA
13,35 Renaldo Nehemiah, USA
13,36 Renaldo Nehemiah, USA
13,37 Renaldo Nehemiah, USA
13,40 Renaldo Nehemiah, USA
13,42 Renaldo Nehemiah, USA

VUODEN 1979 TILASTO:
13,00 Renaldo Nehemiah, USA (ME)
12,80m Renaldo Nehemiah, USA
13,16 Renaldo Nehemiah, USA (ME)
13,19 Renaldo Nehemiah, USA
13,20 Renaldo Nehemiah, USA
13,23 Alejandro Casanas, CUB
13,0m Greg Foster, USA
13,28 Greg Foster, USA
13,29 Renaldo Nehemiah, USA
13,30 Renaldo Nehemiah, USA
13,34 Alejandro Casanas, CUB
13,36 Renaldo Nehemiah, USA
13,38 Renaldo Nehemiah, USA
13,38 Renaldo Nehemiah, USA
13,39 Greg Foster, USA
13,39 Renaldo Nehemiah, USA
13,40 Renaldo Nehemiah, USA
13,41 Renaldo Nehemiah, USA

VUODEN 1980 TILASTO:
13,21 Renaldo Nehemiah, USA
13,23 Renaldo Nehemiah, USA
13,23 Renaldo Nehemiah, USA
13,26 Renaldo Nehemiah, USA
13,27 Greg Foster, USA
13,30 Greg Foster, USA
13,32 Renaldo Nehemiah, USA
13,33 Renaldo Nehemiah, USA
13,34 Renaldo Nehemiah, USA

VUODEN 1981 TILASTO:
12,93 Renaldo Nehemiah, USA (ME)
13,03 Greg Foster, USA
13,04 Renaldo Nehemiah, USA
13,07 Renaldo Nehemiah, USA
13,07 Renaldo Nehemiah, USA
13,10 Greg Foster, USA
13,17 Renaldo Nehemiah, USA
13,18 Greg Foster, USA
13,26 Renaldo Nehemiah, USA
13,31 Renaldo Nehemiah, USA

NFL-URA: San Francisco 49ers 1982–84

SAAVUTUKSET: Super Bowl 1984

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt