Leo-Pekka Tähti yllättyi hurjasta EM-menestyksestä – kausi päättyy nyt kahdesta eri syystä

Sunnuntaina päättyneet parayleisurheilun EM-kisat Berliinissä olivat Suomelle jättimenestys.

Siinä, missä vammattomien puolella 43 urheilijan joukko palasi Berliinistä kotiin tyhjin käsin, Suomen 10 hengen parajoukkue keräsi omissa EM-kisoissaan peräti 14 mitalia, joista mestaruuksia oli kahdeksan.

Suomen joukkueen suurin tähti oli ratakelaaja Leo-Pekka Tähti, joka voitti yhteensä kolme mestaruutta ja yhden hopean.

Olisitko villeimmissä kuvitelmissasikaan osannut odottaa näin hienoa tulosta?

– Kyllä tällainen menestys tuli puskista. Tiesin, että olen huippukunnossa, mutta tuloksellisesti ja ajallisesti meni selvästi yläkanttiin, Berliinistä puhelimitse tavoitettu Tähti sanoi.

– Tiesin, että kisakentän radan pinta on aika pehmeä. Silti en satasella jäänyt ME:stäni kuin pari kymmenystä. Nopeammalla radalla ME olisi ollut realismia, Tähti kuvasi.

Tähden huippukunto kävi ilmi heti avausmatkalla 200 metrillä.

Ennakkotilastoissa kisan kärki oli muutaman sadasosasekunnin sisällä, mutta lopulta Tähti paransi kisaennätystä lähes sekunnin ja voitti huumaavalla 0,93 sekunnin erolla.

– Kun voitin lopulta niin reilusti, sain kisoille tosi hyvän alun. Sen jälkeen oli helppo lähteä 400 metrille.

Tähden huumaava voittokulku jatkui 400 metrillä: voittomarginaali uskomaton 2,47 sekuntia ja kisaennätys murskaksi yli 1,5 sekunnilla!

– Se tietysti avasi minulle paremmat mitalisaumat, kun Euroopan ennätyksen haltija Richard Chiassaro jäi pois.

– Kisa oli silti kova veto. Nyt ei tullut sellaista hyytymistä kuin on aikaisemmin yleensä 250 metrin kohdalla tullut. Kyllä siinä Chiassarokin olisi joutunut lujille, Tähti naurahtaa.

– Kyllä tällainen menestys tuli puskista. Tiesin, että olen huippukunnossa, mutta tuloksellisesti ja ajallisesti meni selvästi yläkanttiin, Berliinistä puhelimitse tavoitettu Tähti sanoi. Kuva: Harri Kapustamäki

Kahden mestaruuden jälkeen Tähti joutui haastavimpaan paikkaan – harvoin kilpailemalleen 800 metrille.

Protestien värittämässä kisassa Tähti tuli maaliin neljäntenä mutta nousi hopealle kahden hylkäyksen ansiosta.

– Se oli teknisesti vaikea kisa. Yritin päästä sveitsiläisen (voittaja Marcel Hug) peesiin mutta en päässyt. Olin toisen letkan vetopaikalla, mutta jostakin vain löytyi loppusuoralla lisää tehoa, ikään kuin uusi vaihde.

– Olin maalissa neljäs, ja aluksi sijoitus harmitti, mutta sitten alkoi hylkäyksiä tippua.

Ranskalaisen Julien Casolin hylkäys oli selvä (ratarikko ensimmäisen 100 metrin aikana), mutta Saksa teki Alhassane Balden hylkäyksestä vastaprotestin.

Kisojen jury kuitenkin totesi Balden selvästi estäneen toista kilpailijaa, ja näin hylkäys ja Tähden hopeasija pysyivät voimassa.

Tähti palasi Berliinistä Suomeen maanantaina, ja sitten on rentoutumisen ja palauttelun aika.

– On kiva päästä kotiin! Kisareissut ovat aina fyysisesti ja henkisesti rankkoja.

Suuria suunnitelmia Tähdellä ei seuraaville viikoille ole.

– Kauteni päättyi tähän. Loppukaudesta ei ole enää mitään järkevää paikkaa, missä kisata. Lisäksi mittarissa on jo 35 vuotta, niin välillä pitää antaa kropan levätäkin. Jos tässä vaikka vähän rauhoittuisi kunnolla... Peruskuntoharjoittelu alkaa sitten taas lokakuun alussa.

Tähti suunnittelee jälleen lähtevänsä talveksi Espanjaan pelaamaan maan pyörätuolikoripalloliigaa. Tähden mukaan pyörätuolikoriksen pelaaminen auttaa ratakelauksessa.

– Koris ja kelaus stemmaavat tosi hyvin, ja koris tukee päälajiani. Koripallo ei tee minua nopeammaksi, mutta ei sen tarvitsekaan. Koriksessa tulee tosi monipuolisesti aerobista ja anaerobista harjoittelua.

– Ehkä isoin riski on se, etten vedä rasitusta yli. Onneksi minulla on osaava ja taitava valmentaja, ja tunnen jo itsekin itseni hyvin.

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat selvät.

– Ensi vuonna marraskuussa ovat Dubain MM-kisat, ja siitä on enää vajaa vuosi Tokion paralympialaisiin. Ainakin Tokioon asti satsaan täysillä.

– Berliinin EM-kisat antoivat uskoa menestyksestä myös 400 metrillä. Todennäköisesti kilpailen ensi kesänä enemmän myös 800 metrillä, mutta arvokisoissa lienee järkevää satsata 100–400 metrin matkoille.