Kommentti: Parjattu valmennuspomo Kemppainen ei ole ainoa syyllinen – koko järjestelmällä peiliin katsomisen paikka - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Kommentti: Parjattu valmennuspomo Kemppainen ei ole ainoa syyllinen – koko järjestelmällä peiliin katsomisen paikka

Julkaistu: 13.8.2018 6:27

Paljon kritisoitu valmennusjohtaja Jorma Kemppainen ei ole suomalaisen yleisurheilun ydinongelma, kirjoittaa Ilta-Sanomien yleisurheiluasiantuntija Lauri Hollo.

Yleisurheilun EM-kilpailujen aikana ja varsinkin ennen niitä SUL:n valmennusjohtaja Jorma Kemppainen on saanut valtavasti kuraa niskaansa, myös osan tästä osoitteesta.

Jorma Kemppainen ei kuitenkaan ole suomalaisen yleisurheilun ydinongelma.

Kemppainen on ihan harmiton kaveri, mutta häneltä puuttuvat johtajan ominaisuudet, monipuolinen lajiosaaminen ja sitä kautta auktoriteetti urheilijoiden ja valmentajien edessä.

Kun puheet ja teot eivät kohtaa, niin käy väkisin. Liiton herrat on se kuppi, johon on helpoin sylkeä, kun homma ei toimi.

Ihan näin yksiselitteinen asia ei kuitenkaan ole.

Valmennusjohtaja tekee tukipäätöksiä ja vastaa arvokisavalinnoista hyvin pitkälti. Menestyksestä hän ei vastaa, siitä vastaavat urheilijat ja valmentajat tukijoukkoineen.

Olisi toki suotavaa, että SUL pystyisi tukemaan urheilijoita paljon nykyistä paremmin niin taloudellisesti kuin henkisestikin, mutta niin ei nyt ole. Ja se on suurin syy siihen, miksi SUL:n rooli ja sen tehtävät on hyvä kyseenalaistaa.

Monesti tulee mieleen, että kuvitellaanko meillä, että muualla maailmassa puuhastellaan samaan malliin amatöörivoimin? Voin kertoa, ettei puuhastella.

Ongelmien ruumiillistuma

Valmennusjohtajana Kemppainen on SUL:n ongelmien ruumiillistuma, ei ongelman ydin.

Väärä mies hän on silti tehtäväänsä. Monia asioita olisi voinut tehdä toisin ja onnistua tekemisissään paremmin, silti ongelmat ovat syvemmällä. Ne ovat tehottomassa ja aikaansaamattomassa rakenteessa, missä vähätkin resurssit katoavat jonnekin, mistä kukaan ei ole koskaan kuullutkaan.

Jos nyt tekisi gallupin maajoukkueurheilijoiden ja heidän valmentajiensa kesken Kemppaisen jatkosta, kovin moni käsi ei nousisi hänen puolestaan. Eikä pidäkään nousta. Jo vuonna 2012 Kemppainen kertoi, että ”Sillä tavalla olen tähän asennoitunut, että jos muutoksia ei aidosti tapahdu, niin ei meikäläisen naamaa kauaa tarvitse katsella.”

Nyt on katseltu kuusi vuotta. Kahden viime EM-kisojen saldo on yhteensä yksi mitali ja viisi pistesijaa. Jonkun on siis kannettava vastuu ja se on Kemppainen.

Jorma Kemppainen ei ole onnistunut tehtävässään.

Tämä ei ole ajojahtia, vaikka se voi siltä näyttää. Huippu-urheilussa päävalmentajien ja valmennusjohtajien on osattava vetää johtopäätökset. Ja jos he eivät sitä tee, se on lajiliiton tehtävä. Mutta sellainenkin kysymys kuuluu, onko SUL:lla siihen kanttia; samoja miehiä on kierrätetty eri pesteillä vuosikausia, vain eläke tuntuu olevan peruste lähteä talosta.

Valmennusjohdolla on väliä

Suomalaisen yleisurheilun tilanne ei automaationa parane, vaikka valmennusjohtajana olisi Jeesus tai joulupukki. Silti myös valmennusjohdolla on väliä. Emme kaipaa epäkarismaattisia lapasia, joiden vastuunkantokyky on nolla.

Nyt olisi tilausta Juha Väätäisen kaltaiselle puolihullulle sytyttäjälle, ihmiselle, jonka silmät palaisivat ja puheenparsi salamoisi niin, että ne tarttuisivat väkisin urheilijoihin ja valmentajiin.

Se olisi hyvä alku. Samaan aikaan pitää myös rakentaa koko järjestelmä uusiin puikkoihin, palkata ammattivalmentajia, panostaa sinne, missä kaikkein arvokkainta kenttätyötä tehdään. Kun nämä asiat saadaan toivottavasti joskus yhdistettyä, olemme jo askelia lähempänä sitä menestystasoa, mistä nyt mitalitavoitteina unelmoimme.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?