Heli Rantanen hölmistyi kilpakumppanin uutispommista kesken olympiafinaalin: ”Olenko?” - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Heli Rantanen hölmistyi kilpakumppanin uutispommista kesken olympiafinaalin: ”Olenko?”

Heli Rantasen keihäs lensi Atlantassa niin hyvin vuonna 1996, että heittäjä yllättyi itsekin.

Julkaistu: 12.8.2018 7:26

Heli Rantanen ei tajunnut voittaneensa olympiakultaa ennen kuin Mikaela Ingberg kertoi sen hänelle.

Jyväskylän Harjulla nähtiin Kalevan kisojen aikaan tuttu hahmo.

Ainoa suomalainen naisten yleisurheilun olympiavoittaja Heli Rantanen, 48, on yhä kiinnostunut yleisurheilusta ja erityisesti omasta paraatilajistaan keihäänheitosta. Samalla hän näkee vanhoja kilpakavereitaan.

– Olemme perustaneet 60 metrin kerhon, jonka tapaamisiin nuoremmatkin naisheittäjät voivat tulla vierailemaan ja kuuntelemaan, millaisia kokemuksia meillä on omalta urheilijauralta, Rantanen kertoo.

Kun hän pääsi mukaan maajoukkueleireille, Tiina Lillak ja Tuula Laaksalo olivat niin ”ylhäällä”, että tulokas ei päässyt nauttimaan heidän mentoroinnistaan.

Rantasen kasvuympäristö Lammilla tarjosi virikkeitä ja mahdollisuuden eri lajien harrastamiseen.

– Olin rasavilli lapsi ja tykkäsin touhuta kaikkea mahdollista, Rantanen kertoo.

Hänen isänsä oli töissä TVH:lla, ja perhe asui rivitalossa varikkoalueella.

– Lammin tielaitoksen varikkorakennuksen seinät ovat saaneet tuta minun kuntopallon heittoja.

Joskus osumia saivat muutkin kohteet.

– Keskellä aluetta on lipputanko, johon heitin keihään. Siinä on reikä vieläkin, Rantanen nauraa.

Myöhemmin alueelle tehtiin heittopaikka, joten Rantanen pääsi treenaamaan pihapiirissä.

Esko Papinahon valmennuksessa hän nousi kansalliseen kärkeen, mutta ero maailman huippuihin oli valtava.

– Orimattilassa oli maaottelu DDR:ää vastaan 1986, ja siellä sen hetken paras tyttöheittäjä Karen Forkel kiskaisi kymmenen metriä pidemmälle kuin minä.

Rantanen myöntää epäilleensä hetken kykyjänsä. Hän kuitenkin tokeni ja päätti jatkaa maailman kärjen tavoittelua.

Papinahon kanssa Rantanen pääsi melko pitkälle, sillä ensimmäisiin arvokisoihinsa hän matkusti Splitiin 1990.

Rantanen heitti noviisina finaaliin ja jatkoi samalla luotettavuudella koko loppu-uransa. Hän ei jäänyt koskaan karsintaan kahdeksassa arvokisassaan 1990–98.

Rantanen seuraa yleisurheilua yhä tarkasti.

Vuonna 1994 Papinaho oivalsi, että hänen suojattinsa tarvitsee pätevämmän valmentajan.

– Eskolla ei ollut omaa heittäjätaustaa ja hän järjesteli selkäni takana valmentajavaihdoksen.

Salailu johti kuitenkin loistavaan lopputulokseen, sillä Rantasen yhteistyö Leo Pusan kanssa tuotti kultaa ja kunniaa.

– Leksa on loistava ihmiskäsittelijä ja heti ensi töikseen hän halusi tutustua minuun ihmisenä.

Urheilija kirjoitti elämäntarinansa: plussat ja miinukset.

– Mitä pelkäät, mistä haaveilet, mihin uskot, mikä on mahdotonta. Se oli samalla hyvä analyysi itselle.

Vuodessa kaksikko sai paljon aikaan, sillä Göteborgin MM-kisoissa 1995 tuli neljäs sija ennätyksellä 65,04.

Seuraavana vuonna sitten pamahti. Kansanparantaja Arvo Pirttilä sai Rantasen selän kuntoon, mikä pelasti olympiamatkan.

Atlantan kesäolympialaisten karsintaheitto 26. heinäkuuta 1996.

USA:ssa Rantanen tempaisi olympialaisten harjoituskentällä miesten keihästä yli 60 metriä, jolloin alastulopaikalla päivystänyt Kimmo Kinnunen sanoi Pusalle, että tätä tulosta ei saa kertoa Helille. Kinnunen tiesi, että muut kisaavat vain hopeamitalista.

Naistenkin keihäs lensi pitkälle, mutta Kinnunen peitteli nopeasti jäljet, jotta muut eivät saa tietää Rantasen lukemia. Heittäjä sai itse tietää nämä tulokset vasta paljon myöhemmin.

Oliko tämä psykologisesti järkevää?

– On, käyttäisin itse ihan samaa taktiikkaa vastaavassa tilanteessa.

Olotila muuttuu, mikäli tietää liikaa omista rajoistaan.

– Aina pitäisi voida ylittää ne. Jos tietää harjoitustuloksen, ajattelee helposti ”olikohan toi oikeasti mun maksimi”.

Edes karsinnan ja loppukilpailun välissä tapahtunut pommi-isku ei sotkenut pasmoja. Eikä se, että finaalin heittosuunta oli vaihtunut heittäjien tietämättä.

– Heitimme kohti olympiatulta ja horisontti oli ihan erilainen kuin toisesta suunnasta.

Rantanen joutui pähkäilemään askelmerkkinsä kanssa, koska karsinnan merkinnät eivät nyt päteneet.

Hän sai kuitenkin koottua ajatuksensa ja pääsi kiskaisemaan ensimmäisenä heittäjänä lukeman 67,94, jolla pani muille jauhot suuhun.

– Yritin pitää pokan ja näyttää, että tämä ei ole vielä paras heittoni. Olin valmistautunut vastaamaan ja heittämään 70 metriä, jos joku olisi mennyt ohi.

Lataus kesti loppuun asti. Viimeisellä kierroksella Rantanen oli valmistautumassa kuudenteen heittoonsa, Mikaela Ingberg tuli sanomaan ”Heli, sä olet jo voittanut”.

– Olenko, kuului hölmistynyt vastaukseni, Rantanen kertoo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?