Kommentti: Nyt ei puhuta välikisoista – EM-Berliinissä kisaavat lajiensa parhaat eurooppalaiset yleisurheilijat

Julkaistu:

Kommentti
Maanantaina alkavat EM-kisat ovat ensimmäiset uskottavat maanosan mestaruuskisat neljään vuoteen, kirjoittaa Atte Husu Berliinistä.
– Pidetään huoli, että ensi vuonna tätä ei pronssilla oteta.

Tero Pitkämäki seisoi Urheilugaalan puhujanpöntössä hieman hämillään, kun hänet oli palkittu Vuoden urheilijaksi 2015.

Kahdeksan vuotta aiemmin Pitkämäki oli saanut saman kunnianosoituksen maailmanmestaruudella ja vuonna 2013 MM-hopealla.

Kolmannella kerralla pysti irtosi Pekingin MM-pronssilla. Kun Pitkämäen kahden viimeisimmän voittovuoden välissä Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi juhlivat titteliä parisprintin olympiavoittajina ja esimerkiksi kun Pitkämäen lajikollega Antti Ruuskanen oli jäänyt nuolemaan näppejään Zürichin 2014 Euroopan mestarina, ilmajokisen ajatuksenjuoksua on helppo ymmärtää.

Vaikka Pitkämäki voittikin 2015 MM-pronssin lisäksi lajinsa kokonaiskilpailun Timanttiliigassa, ero Jauhojärven ja Niskasen saavutukseen sekä omien Vuoden urheilija -tittelien tuoneiden saavutusten laskeva trendi pani tähtiheittäjän pohtimaan palkinnon saantiperustetta julkisesti.

Niin yleisesti kuin yleisurheilun vinkkelistä – tässä kirjoituksessa keskitytään vain jälkimmäiseen.

Pitkämäen MM-pronssi asettuu kuitenkin uuteen valoon, kun asiaa tarkastellaan puhtaasti tulosvinkkelistä. Kahden afrikkalaisheittäjän, Kenian Julius Yegon ja Egyptin Ihab Abdelrahmanin takana Pitkämäki oli paras eurooppalainen ja heitti himmeimmälle mitalille tuloksella 87,64.

Tulevana torstaina Berliinin olympiastadionilla on käytännössä varmaa, ettei kyseisellä tuloksella voiteta Euroopan parhaan keihäsmiehen titteliä eikä välttämättä edes mitalia.

Tähtikatoa olympiavuosina

Mutta kuuden viime vuoden aikana EM-tasolla Pitkämäen tuloksella olisi niittänyt mainetta ja mammonaa. Helsingissä 2012 ja Amsterdamissa 2016 pronssille on riittänyt suomalaisen kädestä lähtenyt 82-metrinen, ensin Ari Mannion ja sitten Ruuskasen. Mitali on aina mitali, mutta yleisurheilussa valveutunut yleisö kiinnittää huomiota myös tulokseen.

Helsingin ja Amsterdamin EM-kekkereillä oli vahva välikisojen leima, eikä suotta: sitähän ne olivat olympiavuosina. Lontoon olympialaisissa eurooppalaisista kultaa voittaneet pituushyppääjä Greg Rutherford, kuulantyöntäjä Tomasz Majewski, 400 metrin aituri Natalja Antjuh, korkeushyppääjä Anna Tshitsherova, keihäänheittäjä Barbora Spotakova ja seitsenottelija Jessica Ennis muiden muassa viittasivat Helsingille tylysti kintaalla suurempi maali mielessään.

Kestävyysjuoksukuningas Mo Farah puolestaan kävi kääntymässä vähemmän kuluttavalla 5 000 metrillä ja antoi suosiolla muiden maistaa menestystä tuplamatkalla – samaa luksusta ei ollut tarjolla neljä viikkoa myöhemmin lontoolaisyleisön edessä viiden renkaan kisoissa.

Heikompi taso näkyi myös Amsterdamissa 2016. Siellä 31 prosentilla vuoden 2014 EM-pronssituloksista olisi pokattu ”välikisojen” kultaa ennen Rion olympialaisia.

Ei välikisojen leimaa

Nyt edellä mainitut mittarit voi heittää roskakoriin. Berliiniin ovat kokoontuneet lajiensa parhaat eurooppalaiset yleisurheilijat, joille Euroopan mestaruus on kauden päätavoite.

Luvassa ei ole Helsingissä ja Amsterdamissa nähtyjä alennusmyyntejä, jotka voivat saada vielä uuden ulottuvuuden Tokion olympiavuonna 2020. Tuolloin Pariisin EM-rääppiäiset alkavat 17 päivää Tokion karkeloiden jälkeen.

Jos termi välikisa särähtää korvaan, mielipidettä voi kysyä kävelijä Jarkko Kinnuselta. 34-vuotias konkari oli yhtä hymyä sunnuntain lehdistötilaisuudessa, kun tiistaina edessä on ensimmäinen EM-startti neljään vuoteen – Amsterdamiin kun lajilla ei ollut asiaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt